Suostutko elättämään yli 18-vuotiasta, jota ei koulutus tai työnteko kiinnosta?

Ihan yksinkertaisesti en. Se on jompikumpi valittava tai omaan kämppään muutto.

vuokraa ja ruokansa. Ohjaisin työkkäriin ja sossuun ja laittaisin tarvittaessa niihin jotkut lausunnot, ettei häntä elätetä kotona.



Toki saisi muuttaakin pois, mutta asuntoahan ei löydy tuosta vaan, ja vielä huonommin jos ei opiskele eikä ole töissä.

Nämä kaikki ihanat äipät jotka eivät tähän missään nimessä ikinä missään tilanteessa koskaan suostuisi, kertokaahan, miten tämä teidän päätöksenne tulisi käytännössä näkymään?



Kantaisitte teinin tavarat ulos ja viimeisenä myös teinin työntäisitte väkisin ulko-ovesta? Ette antaisi hänelle ruokaa, estäisitte jääkaapille pääsyn? Varastaisitte häneltä rahat "vuokraan"?

joten ei huolta sen suhteen.

vanhempana vastata.



Kyllä elättäisin vaikka eläkeikään asti, koska on minun lapseni.

antaisin sossulan osoitteen ja puhelinnumeron. Eiköhän ne sieltä jonkun paikan järjestä, ellei nuori mene kavereilleen asumaan.

Omat, itseostamansa tavarat saisi tulla hakemaan milloin haluaa, mutta kotiin en enää ottaisi.

tietäisi sitten sitä, että töitä tekee kotona. Eli siivoukset ja ruoanlaitot olisi vastuullaan, ihan majailemalla ei onnistuisi.

antaisin sossulan osoitteen ja puhelinnumeron. Eiköhän ne sieltä jonkun paikan järjestä, ellei nuori mene kavereilleen asumaan.

Omat, itseostamansa tavarat saisi tulla hakemaan milloin haluaa, mutta kotiin en enää ottaisi.

lutka, huora tai vain muuten joku vajaa?

Kyllä maailma opettaa kun kotiavaimen ottaa pois.

Nämä kaikki ihanat äipät jotka eivät tähän missään nimessä ikinä missään tilanteessa koskaan suostuisi, kertokaahan, miten tämä teidän päätöksenne tulisi käytännössä näkymään? Kantaisitte teinin tavarat ulos ja viimeisenä myös teinin työntäisitte väkisin ulko-ovesta? Ette antaisi hänelle ruokaa, estäisitte jääkaapille pääsyn? Varastaisitte häneltä rahat "vuokraan"?

joilla OIKEASTI tuon ikäluokan lapsia, ja joka oikeasti pystyy kuvittelemaan tilannetta. (Meidän lapset siis opiskelee / menee opiskelemaan, mutta jos ei menisi.)

Niin kuten jo kirjoitin, ohjaisin sossuun ja työkkäriin.

En siis tietenkään heittäisi ulos noin vaan. Vaan kertoisin että nyt kun olet täysi-ikäinen, etkä opiskele, olet vastuussa itsestäsi. Laskisin mikä olisi kohtuullinen vuokra hänelle (oma osuus asuntolainan koroista + sähkö, vesi yms. menoista). Esim. 200 eur.

Ja olettaisin että maksaa myös ruoista tietyn summan, esim. 100 eur, jos syö samoista ruoista edelleen.

Kertoisin hälle ja ohjaisin kädestä pitäen ensin työkkäriin.

Sieltähän ne käskisi hänen hakea yhteishaussa tietysti. Ja tutustuisimme yhdessä / ohjaisin hänet selvittämään mahdolliset työpajat yms. paikat.

Sen jälkeen, kun olisi työkkäriin ilmoittauduttu, ohjaisin sossuun.

Kumpaankin paikkaan selvittäisin, että nuori EI saa kotoa elatusta. Tekisin ihan virallisen vuokrasopimuksenkin hänen kanssaan.

Ne kuukaudet, jolloin ei vielä sossusta tai muualta mitään saisi, kirjaisin hänelle velaksi vuokran (ja ehkä ruoankin? - toisaalta en tietenkään nälkään lastani jättäisi) ja odottaisin että hän maksaa ne takaisin aikanaan.

Auttaisin häntä myös oman asunnon hakemisessa kaikista paikoista.

Toivoisin että hän ryhdistäytyisi ja löytäisi oman paikkansa, kun huomaisi että vastuuta on otettava ja rahaa on jostain tienattava, että "täyshoito" on loppu ja aikuisuus vähitellen on alkamassa.

3

että koulutus tai työnteko ei _kiinnosta_, niin sitten en.



Jos taas kyse on jostain ongelmasta, joka kaipaa ratkomista, niin kävisin sen ongelman kimppuun ja toivon mukaan sen selvittely johtaisi työ/opiskelupaikkaan.



En luultavasti heittäisi sekunnissa ulos, mutta antaisin esimerkiksi seuraavaan yhteishakuun saakka aikaa etsiä omaa alaa tai alkaa etsiä töitä.



Oma lapsihan se silti on, mutta kodissa elättämällä ei pitemmän päälle tee lapselle hyvää.

ottaa vastuu omasta elämästään! Toki heitä voi myöhemminkin auttaa, mutta se on eri asia kuin totaalinen elättäminen ja palveleminen.

että koulutus tai työnteko ei _kiinnosta_, niin sitten en.

Jos taas kyse on jostain ongelmasta, joka kaipaa ratkomista, niin kävisin sen ongelman kimppuun ja toivon mukaan sen selvittely johtaisi työ/opiskelupaikkaan.

En luultavasti heittäisi sekunnissa ulos, mutta antaisin esimerkiksi seuraavaan yhteishakuun saakka aikaa etsiä omaa alaa tai alkaa etsiä töitä.

Oma lapsihan se silti on, mutta kodissa elättämällä ei pitemmän päälle tee lapselle hyvää.

ihan virallisen häädön.

voisin vastata joko kyllä tai ei.

On varmasti monenlaisia syitä siihen, miksi koulutus tai työnteko ei "kiinnosta".

Toisaalta, minulla ei kauheasti ole varaa elättää ketään. Itsekin olen elätettävänä.

Et ole vastuullinen vanhempi. Vastuullinen vanhempi pitää huolen että nuori ei syrjäydy yhteiskunnasta. Et ole vastuullinen jos elätät aikuista joka vain laiska ja käyttää sinua hyväkseen.

kun elättäjävanhempi kuolee -> siirtyy sossun harteille (ainakin sen jälkeen kun perintörahat on hassattu'). Ja yhteiskunta kiittää, my ass..

Et ole vastuullinen vanhempi. Vastuullinen vanhempi pitää huolen että nuori ei syrjäydy yhteiskunnasta. Et ole vastuullinen jos elätät aikuista joka vain laiska ja käyttää sinua hyväkseen.

Joo kyllä varmasti yrittäisin ohjata mahdollisimman paljon työhön ja opiskelemaan ja opastaa työnhaussa ja asunnon hankkimisessa.



Mutta en todellakaan pystyisi 18-vuotiasta jättämään ruuatta ja heittämään ulos kämpästä noin vain, omaa lastani. En vain kykenisi siihen. En tarkoita sitä, että hyväksyisin tilanteen ikuisesti. Mutta kahdeksantoistavuotias on ihan hirveän nuori. Jos tällainen tilanne jatkuisi vuosia, niin sitten voisin laittaa kovaa kovaa vastaan. Ja joo 18-vuotiasta tuuppia kouluun tai töihin tai omaan kämppään. Ja edellyttäisin kotitöitä ja ylenmääräisiä käyttörahoja en antaisi. Mutta en ymmärrä sitä, että lapsi juuri 18 täytettyään muuttuu jotenkin mystisesti ihmiseksi, josta ei ole mitään tarvetta pitää huolta ja joka ei ansaitse edes perusylläpitoa ja jonka pitäisi pärjätä kaikessa itse (kun ei se vanhempanakaan ole välttämättä ihan niin yksinkertaista) heti ja elättää itsensä täysin. Tietysti on karhunpalvelus lapselle vain antaa hänen olla kotona aina ja huolehtia kaikesta hänen puolestaan. Mutta lapsi, joka olisi niin teini-ikäinen vielä, sitä en voisi koskaan jättää ilman ruokaa ja kattoa.

Meillä on ei-vielä-ihan noin vanhoja lapsia, joilla kaikilla on ollut huomattavia vakeuksia löytää työtä. Jos joskus joku löytyykin, se on määräaikainen. Koulutukseen pääsy ei aina myöskään ole niin yksinkertaista. Meidän keskimmäisellä ainakin tulee olemaan vaikeuksia, vaikka tosissaan yritää ja kahdesti testatusti on vähintään keskivertoälykäs, mutta on asperger, joten ei pysty esittämään osaamistaan koulussa - eikä aina edes olemaan siellä, kun on meluisaa jne.



Moni tuonikäinen ei mielellään kertoile ympäriinsä, että on tosissaan yrittänyt ja epäonnistunut kerran toisensa jälkeen. Sitä mieluummin väittää että happamia ne pihlajanmarjat olivatkin. Myös on niin, että toistuvat epäonnistumiset väistämättä vähentävät kiinnostumista - vaikka olisivat nelkikymppisen näkökulmasta suhteellisen pieniäkin.



EI auttaisi tuomita niin yksiselitetisesti ja nopeasti. Minä olen itse aina saanut elää tietäien, että tuli mitä tuli, vanhempani auttavat aina. Se on mahdollistanut monta unelman tavoittelua ja toipumista. Kaikkeni tulen tekemään myös, että omat lapseni saavat elää samassa vakaumuksessa.