Lue keskustelun säännöt.
Onko muita pulloruokkijoita, joiden mielestä
01.11.2005 |
pulloruokintaan " joutuminen" tms. on ollut mahtavan ihana helpotus? Aina pelotellaan, että baby blues iskee ekoina kuukausina, imetys on vaikeaa, mihinkään ei voi kotoa lähteä ym.
Itse jouduin antamaan tyttärelleni 2,5 viikkoisesta asti NANnia, koska sairastuin itse pahasti synnytyksen jälkeen ja maidontulo lakkasi.
Tuntui ihanalta, kun ei tarvinnut huolehtia imetyksestä!!! Isäkin voi nyt osallistua paremmin syöttöpuuhiin, helppo lähteä milloin vain ja minne vain ja lapsi silti kasvaa hienosti :0)!
Hymyilyttää nuo stressaajat tuolla Vauvat -puolella, jotka kuulemma itkusilmässä joutuvat antamaan vauvalleen pullosta ruokaa, kun oma maito ei riitä.. Ymmärrän tottakai, että se voi olla stressaavaa, mutta siitä ei TODELLAKAAN kannattaisi stressata!!!
Itse koen pulloruokinnan olevan todellinen helpotus. Kunhan vain vauvalla on kaikki hyvin, ja kasvu sujuu hienosti, niin eihän sillä ole mitään väliä, mistä se ruoka tulee :0)!
Kommentit (5)
Oikeassa maailmassa ei kukaan suhtaudu toisten imetyksiin intohimolla ja ihmiset näkee harmaankin sävyjä.
Mulle imetyksestä luopuminen oli myös helpotus. Pieni suru tuli sinä yönä, kun maito loppui kokonaan ja hain pullon. Mutta seuraavana päivänä tuntui kuin olisi luopunut pahasta taakasta. Kaikki käytiin läpi rintatulehdusta myöten ja mä vaan av-huumassa yritin ja yritin. Ja vauvan paino ei noussut jne. Huh. Tämä palsta on kiva olla olemassa, mutta täytyy osata ottaa joskus asiat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos -periaatteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kuule 3 kanssa miettinyt samaa... siis sitä, että tämä av:llä roikkuminen kääntelee ajatuksia ihan oudosti. Miksi täältä jää mieleen vaan ne fanaattiset kirjoitukset siitä, kuinka on PAKKO yrittää imettää, PAKKO käydä mammajumpassa ym. PAKKO tehdä sitä ja tätä, koska muuten vauvasta tulee jotenkin tunnevammainen tai jotain muuta...
KUitenkin sitä pitäisi käyttää omaa maalaisjärkeään kaikessa, mitä vauvan kanssa tekee. Ohjeistuksia on, mutta ne ovat vain OHJEISTUKSIA. Hyväksi todetut ja havaitut keinot ym. kannattaa tietty ottaa huomioon, mutta jokainen pieni on ainutlaatuinen...
ap
Mä olen alusta asti taistellut imetyksen kanssa. Maitoa ei tule eikä ole tullut tarpeeksi huolimatta 3kk kestäneestä Metopram-lääkityksestä (jonka pitäisi auttaa maidontuloa sivuvaikutuksenaan).
Vauva on saanut alusta asti, jo synnärillä teholla, lisämaitoa. Imetys on mulle ja vauvalle vaan hupia ja läheisyyttä. Ainoastaan yöt pärjätään ilman pulloa (luojalle kiitos siitä).
En koe huonoa omaatuntoa tai mitään muutakaan, ainoastaan harmittaa koska olin asennoitunut 6kk täysimetykseen. Mutta hyvä näin, 4 kk jo osittaisimetystä. Vaikka loppuisi huomenna olisin tyytyväinen koska alussa en uskonut että näinkään pitkälle päästään.
Ihmetyttää kyllä kieltämättä joidenkin fanaattinen suhtautuminen imetykseen.
Kolme viimesintä lasta olen ruokkinut pelkästään tuttelilla, ja näillä lapsilla ei ole minkäänlaisia atopian oireita eikä allergioita, ja äidin palautuminen ja jaksaminen on ollut ihan eri luokkaa. Muilla rintalapsilla on riittänyt allergioita joka lähtöön. Kaikki on yksilöitä ja en ymmärrä että erilaisuutta ei tällä palstalla pahemmin siedetä.
Tietenkin. Miksi en uskoisi.
Itse olen semmoinen hassunhauska imetyshihhuli, eli minulle se ei voisi olla helpotus. Mutta ymmärrän että me kaikki olemme täällä erilaisia ja koemme ja teemme vauvamme ruokinnan eri tavalla.
Olen samaa mieltä kanssasi että se on pääasia että vauva saa ruokaa, tuli se sitten tissistä tai pullosta.