Siis tuntuuko kenestäkään muusta siltä, että muiden lapset

niin ei tarvi enää lapsiakaan kasvattaa, sanoa vaan että no sillä on se adhd, sehän saa tehdä mitä vaan. Ihan puistattaa äidit jotka selittelevät lastensa tekoja tuolla muotitaudilla.

Vierailija:

ovat sata kertaa helpompia, mukavampia, kehittyneempiä, kiltimpiä ym.? Meillä on pian 1,5v. ERITTÄIN vauhdikas ja tempperamenttinen poika. Äiti on täällä jatkuvasti suuttuneena, raivona ja hermot riekaleina, kun poika tekee pahojaan, huutaa tai kiukkuaa. Ei usko mitään, ei vielä puhu, ymmärtää kyllä, mutta ei toimi niin kuin pyydetään tai käsketään. Tuntuu, että kaikki muut tämän ikäiset ovat kuin toisesta maailmasta. Uskovat jo jonkun verran, puhuvat, osaavat leikkkiä leluilla, ovat kiinnostuneita kirjoista, laululeikeistä, loruista ym. Meillä vaan ollaan kiinnostuneina tietokoneesta, telkkarista, pakastimen aukomisesta, uuneista ym. vastaavasta. ei puhettakaan, että luettaisi kirjaa!!! Pihalla huudetaan ja sisällä huudetaan. Jos jotakin ei saa tai kielletään, taas huudetaan. Sitten huutaa jo äiti... sitten huutaa isä... sitten huudetaan kaikki... Voi perse tätä elämää. Ei enää koskaan lapsia!

1,5 v. myös...



Toki tekee pahojaankin, mutta lähinnä turhautuneena. Yleensä viihtyy leikkimässä itsekseen autoilla, palloilla ja palikoilla. Lukee kirjaa itse tai tuo äidille/isälle luettavaksi. Pihalla tykkää potkia palloa, työnnellä isoa kuorma-autoaan tai tassutella ympäriinsä.

Meilläkin OLI ihana, kehittynyt ja kiltti lapsi ennen. Muttei ole enää, on vain uhmakas, huutava, kiukutteleva hernekeittonenä, joka on kyllä onneksi kehittynyt yksilö. Sosiaalinen ja verbaalinen. Mutta ei tosiaankaan mikään helppo muksu enää.

tuon em ihmistyypin. Oli ihan mahtavaa kun poikani alkoi kaksivuotiaana keskittyä edes videoiden katsomiseen, ei ollut siihen mennessä keskittynyt mihinkään ikinä. Nyt on vauhdikas kuusivuotias. Meillä piti ottaa hellasta nupit pois kokonaan ja asennella " muutamia" ylimääräsiä lukitusviritelmiä ettei mukula tyhjentänyt kokoajan jotain kaappia tms.

Uhma alkamassa 1v.10kk. ikäisellä, ja kun niitä raivokohtauksia tulee jossain pihalla niin tekisi mieli kaivautua maan alle. Muiden lapset leikkivät nätisti leikkikentällä mutta meidän poika haluaa vain karata muualle juoksentelemaan ja takaisin kannettaessa huutaa ja rimpuilee tai heittäytyy veltoksi.

Sitten taas illalla kotona poika leikkii niiin nätisti ja keskittyneesti ja on kiltti, herttainen ja rakastettava. Miksi aina silloin, kun kukaan muu ei ole näkemässä? No, onneksi edes joskus...

jos yhtään helpottaa, niin kyllä meidänkin pojan komentelu ja mielenosoitus on lisääntynyt. Välillä äidillä ei ole hajuakaan, mitä herra tahtoo, kun huutaa. En tiedä sitten suhtaudunko vain positiivisesti vai onko meillä VIELÄ (??) normaalia helpompi tapaus. 3

Meillä OLI tosi helppo 1,5 v tyttö viime talvena. Kunnes yhtäkkiä kevättalvella hänelle kasvoi sarvet päähän ja kaikesta sai taistella ja tyttö sai kamalia sekopääraivareita asiasta kuin asiasta. Ihmettelin mihin se ihana lapsi katosi ja tilalle tuli tuollainen hirviö.



MUTTA:

Nyt kun kesä vaihtui syksyksi niin uhmakin laantui - ja se ihana pieni tyttö on tullut takaisin. Toki raivareita on vieläkin pari kolme kertaa viikossa.



Esikoisen uhmaikä alkoi kun hän täytti 2-v. ja loppui kuin seinään 3-v syntymäpäivän tienoilla. Se oli rankka vuosi.



Kärsivällisyyttä teille, laskekaa kymmeneen (niin monta kertaa kuin on tarvis) ja ajatelkaa ettei se lapsikaan mitenkään uhmastaan nauti. Raivoamista kestää tällä tavalla vähän paremmin kun suhtautuu siihen ymmärryksellä, ei kyllä ole helppoa kun huutoa on jatkunut tunnin yhtä soittoa. Meillä ainakin kuopuksesta huomasi että hän oli raivonsa kanssa ihan pulassa välillä.

Viime aikoina olen vain rekisteröinyt sen, että lapset, joita tiedän kyllä kasvatetun, käyttäytyvät noin yleisesti huonosti: jatkuvaa jankkausta ja uhittelua ja ei pöytätapoja! Omat osaavat olla ajoittain erittäin hankalia, mutta toivon, että edes kylässä osaisivat käyttäytyä.

koskaan ei kerrota kiukkuiluja ym. Tuntuu että itse olen niin negatiivinen kun purkaan pahimmat kiukut kun toiset kertoo vaan positiiviset läpinät. No, ainakin helpottaa:)

ettei meidän lapsi ole tuollainen! Huh, ihan kylmä hiki nousee selkäpiitä pitkin kun ajattelenkin että hän tuollaisia tekisi. Myötätuntoa ja tsemppiä teille jukuripäisten lasten vanhemmille!!! *nostaa hattua*