Kummasti vaan kirkot ovat täynnä Norjassa

kyllä ihmisessä on syvällä kaipuu Jumalan puoleen. Minne muualle ihmiset kokoontuisivat suremaan ellei kirkkoon.

ihmiset löytävät Jumalan?

ihmiset löytävät Jumalan?

jonkun mielikuvitushahmon?

Jumalan olemassa olon?



Entäs mitä he todistavat, jotka siellä kirkossa eivät ole/olleet?



Tero

Mitä hyvää siinä on, että löytää jonkun mielikuvitushahmon?

vaan he saavat sydämiinsä aidon rakkauden.

Jumalan olemassa olon? Entäs mitä he todistavat, jotka siellä kirkossa eivät ole/olleet? Tero

ihmiset löytävät Jumalan?

jonkun mielikuvitushahmon?

Omassa elämässäni olen saanut käytännön tasolla huomata, kuinka Hän on toiminut ja johdattanut, kun olen pyytänyt johdatusta.

Kriisiavussa tai kuuntelemassa puhetta uhrien muistolle ei vielä tarkoita, että suurin osa sinne menijöistä uskoisi jumalaan. Kirkolliset surumenot ovat kulttuurinen jäänne ja palvelukseen osallistumalla voi kunnioittaa uhrien muistoa vaikka jumalaan ei olisi koskaan uskonutkaan. Minäkin olen ei-uskova, mutta kävin palveluksessa kun tuttuni menehtyivät suuressa onnettomuudessa. Osanottajia oli paljon kaupungistani ja myös entisestä koulustani vaikka tiedän monen olevan uskonnoton tai vain tapauskovainen.



Myös kriisiapu on monesti kirkon järjestämää vaikka periaatteessa sen voisi moni muukin taho järkätä jos resurssit ohjattaisiin muualle. Tämäkin on aika paljon kulttuurista kiinni. Joten ei lienee ole mikään yllätys, että muutama kirkko on täynnä.

kyllä ihmisessä on syvällä kaipuu Jumalan puoleen. Minne muualle ihmiset kokoontuisivat suremaan ellei kirkkoon.

Itsellä tuli mieleen, että ehkä tästäkin kamaluudesta seuraa jotain hyvää; ihmiset löytävät Jumalan?

Tätä varmaan ajattelivat viisitoistavuotiaat, joiden elämä päättyi jonkun hullun luotiin: Ainakin kuolemani jälkeen ihmiset kääntyvät jumalan puoleen.