Äiti teki hirveän käsityön

kuulostaa herttaiselta. varmaan innoissaan sitä väkertänyt ja tosi ylpeä työstään. ajatellut ilahduttaa sinua itsetehdyllä lahjalla. miten voit olla noin julma? huoh..

mutta itsekin tekisin noin, että pitäisin jossain esillä kun äiti on käymässä, ja muuten säilyttäisin jossain kaapissa. Kyllähän se joskus sitten vain unohtuu.

mun anoppi kutoo hirveitä poppanoita kaikille tuomisiksi ja sukulaisille hän tuo niitä kullattuja "kristalli" somistein koristeltuja kynttilänjalkoja *puistatus*;/.

Voi huoh kun se äidin tekemä ei nyt käy sinun mukahienoon makuun.



Sanotko lapsillesi heidän piirrustuksistaan että "onpas hirveä tekele" kun tuovat jotain sinulle näytille ja haluavat sen esille?

Pahimpia ovat kirjoneuleet, joissa on nurjalla puolella niitä langansiirtoja ja sellaiset kröpelöiset pienet napit ja liian suuret napinreiät.



En kertakaikkiaan saa jakeluun, ettei lapset voi käyttää tuollaisia villavaatteita päiväkodissa, kun sormet takertuu niihin ylimääräisiin lankoihin, eikä lapset saa itse niitä nappeja kiinni, eikä auki.

Ymmärrän ap:ta ihan täysillä. Me saille häälahjaksi aivan järkyttävän ruman PAHKA-kellon, siis ison, pahkasta tehdyn seinäkellon. Ekassa asunnossa pidimme sitä kohteliaisuudesta seinällä, mutta sen jälkeen on pysynyt tiukasti laatikossa. Ehkä se ripustetaan seuraavan talon piharakennuksen asuinhuoneseen, mutta ei koskaan päivittäis-tiloihin.

Antajan mielestä on ollut tosi hieno ja arvokas lahja, mutta meille tuo on vain kiusan kappale...

Minun äitini on harrastanut käsitöitä aina. On taitava moniosaaja, mutta hänellä ei vain ole värisilmää. Se on harmi, koska moni hänen aikaansaannos on kammottava kun värit ovat kamalia tai eivät sovi keskenään yhteen.

sekoamatonta muovailuvahaa. Siis erivärisiä muovailuvahapötköjä paketissa.



Siskoni veti käsittämättömät hepulit, kun meillä käydessään näki, että minä olin ollut niin huono äiti, että lapset olivat sotkeneet ne liejunväriseksi möhkäleeksi. Hän kun osti "hienot sekoittumattomat muovailuvahat ja minä en sen vertaa arvosta, että katsoisin, ettei niitä sotketa niitä pötköjä toisiinsa..." Lapsemme 2 vuotta ja 4 vuotta.



Sen jälkeen olen pannut roskiin sukulaislahjoja, jotka eivät miellytä. Loppui lopullisesti hymistely ja ymmärrys.

http://whydidyoubuymethat.com



Ladatkaa tuonne kuvia niistä hirvityksistänne ja fiilistelkää muiden saamia kamalia lahjoja :-D

Sinä, joka valitit kirjoneuleista ja napeista/napinlävistä: oletko sanonut äidillesi asiasta? Tuskin hän haluaa tahallaan tehdä vaatteita, joita lapset eivät voi käyttää.



Itse neulon mielelläni muille, mutta vain pyynnöstä, en tuppaa. Se kuitenkin surettaa, jos joku pyytää erityisesti tietynlaisen vaatteen/asusteen värejä ja kuvioita myöten, eikä sitten kuitenkaan koskaan käytä sitä. Neulojalle ja muille käsityöläisille isoin kiitos itse tehdystä lahjasta on kuva lahjan saajasta käyttämässä lahjaa!

Mies naureskeli, että näyttää aivan Marja Tyrnin puserolta.

* huokaus *

suretti minuakin. Oletko ajatellut, että ehkä nuo hienot neuleet eivät olekaan päiväkotivaatteita, vaan niitä voi pitää kylävaatteina ym. vähän siistimpinä vaatteina?



Voi vain kuvitella miten hirveä homma on neuloa jotain kirjoneuletakkia ja kuinka rakkaudella se on tehty. Ikävää ajatella, että saaja ei arvostakaan sitä, koska se "ei ole hyvä päiväkotivaate".

rakkaudella tehtyä lahjaa. Ompele itse ne langanvaidot kiinni, jos ne harmittaa.



Käytä tuollaista parempana puserona, ei päiväkodissa.

et ostan itse langat ja ohjeet ja vien äidilleni. kaikki ollaan tyytyväisiä; mummo saa kutoa pirpanoille ja me saadaan kauniita ja käytännöllisiä vaatteita joita on ilo pitää.

Pahimpia ovat kirjoneuleet, joissa on nurjalla puolella niitä langansiirtoja ja sellaiset kröpelöiset pienet napit ja liian suuret napinreiät.

En kertakaikkiaan saa jakeluun, ettei lapset voi käyttää tuollaisia villavaatteita päiväkodissa, kun sormet takertuu niihin ylimääräisiin lankoihin, eikä lapset saa itse niitä nappeja kiinni, eikä auki.

Minun lapsillani on ollut aina itse neulomiani kirjoneuleita päiväkodissa, eikä mitään ongelmia ole ollut. Hyvin ovat kelvanneet kiertoonkin.

noin 140x300cm, onneksi ei ole tuonut niitä minulle kuin lainaa suuriin juhliin= ristiäisiin ja rippijuhliin, ikinä en niitä osaisi prässätä niinkuin äitini, luultavasti siskoni kanssa tapellaan niistä perinnön jaossa verissä päin.



Mattoja on kutonut minullekin, ovat niin raskaita että koko perhe saa olla niitä pesemässä jaksaaksemme nostaa ne kuivumaan.

Mä pääsin ongelmasta sillä et ostan itse langat ja ohjeet ja vien äidilleni. kaikki ollaan tyytyväisiä; mummo saa kutoa pirpanoille ja me saadaan kauniita ja käytännöllisiä vaatteita joita on ilo pitää.

voitaisiin hommata vaikka jonkun hyvännäköisen ryijyn tarveaineet ja ohjeet ja äidiltä voisi "tilata" sellaisen, jos hän haluaisi tehdä. Kunhan nyt tekee siskolleni ensin seuraavan ristipistovaatteen. :)

Ja niille, joiden mielestä makumme on tekohiano ja emme osaa arvostaa toisen ponnisteluja: äidin tekemiä lapasia ja sukkia olemme pitäneet suurella mielihalulla koko perhe vuosikaudet. Tämä suurtyö nyt vaan tuli pyytämättä ja yllättäen ja se... no, mykistäisi kenet hyvänsä käsityön ystävän.

t. ap

nimenomaan tuli palautetta siitä, että olen mennyt ostamaan päiväkotiin kaupasta villahaalarit - kun ei omatekemät hienot kelpaa, vaikka nimenomaan arkikäyttöön kuulemma oli styylattu. Eli meillä niitä lahjojen käyttöä kontrolloidaan myös ja tiukasti. En siis saa edes päättää, missä niitä käytetään.



Ja juu, tiedän erittäin hyvin, mitä on kutoa kirjoneuleita. Osaan tehdä niitä vallan hyvin itsekin.

Syttyy kolmas maailmansota heti.



Pitää vain kiittää ja kehua ja antaa nelivuotiaan tuhertaa itkien niiden nappien kanssa.



Päiväkotiin ei vain voi laittaa tuollaisia vaatteita. Kukaan ei ehdi irrotella niitä sohruisia lankoja sormista, eikä auttaa nappien kanssa.



Mutta kun tätä ei uskota, vaan sanotaan, että minä olen vain hankala, kiittämätön jne.



Eikä se selitys mene perille, että noita käytettäisiin ns. parempina takkeina tms. vaan niistä itketään sitten eteisessä tullessa ja mennessä - ja vierailu tivataan lapsilta, mitä ja missä on mitäkin lahjaa käytetty. Ja se loppuaika jauhetaan siitä, miten miehen vaimokin vuonna miekka ja kypärä oli kiittämätön siitä ja tästä...

väreiltään mihinkään huoneeseen (saati sisustustyyliin).