10kk tahtoo nukkua rinta suussa, yöt on karmeita!
Varsinainen tissitakiainen, kun mieluiten eläisi vain maidolla eikä missään nimessä ole kelpuuttanut koskaan pulloa tai tuttia. Välillä sai sen yöt kohtuullisiksi, mutta nyt taas sairastelujen, eroahdistuksen, puhkeavien hampaitten sekoittamana tilanne se, että nukutan omaan sänkyynsä josta jo viimeistään yhdeltä huutaa kurkku suorana rintaa. Kolmelta luovutan ja otan viereeni nukkumaan, siinä havahtuu aina hamuamaan tissiä ja tahtoisi siis nukkua vain se suussa. Huutaa kurkku suorana jos ei saa rintaa. Iltasella en anna nukahtaa rinta suussa, mutta silti huutaa sitä läpi yön. Mitä pitäisi tehdä? Mies ei saa tyynnyteltyä, kaikista taputteluista vaan hermostuu lisää. Hampaat kiusaavat tällä hetkellä, tuntuu vaikealta huudattakaan... mutta yöt on karmeita eikä aamulla puuro maistu kun lutsuttanut tissiä läpi yön.
Kommentit (21)
Meillä se on kaikkien lasten kohdalla onnistunut niin, että minä olen lähtenyt toiseen huoneeseen nukkumaan ja mies on hoitanut siirtymävaiheen.
Totta kai vauva huutaa ensimmäisinä öinä, mutta ei se ole vaarallista, kun lähellä on turvallinen isä. Ja ainakin meillä pahin vaihe on helpottanut jo 2-3 yössä.
Eestaas venkslaamisella ei saa muutosta aikaan, siis niin että välillä koettaa olla antamatta tissiä, sitten taas antaa jne.
Tsemppiä, tiedän täysin miten rankkaa tuo on... Itselläni meinasi jo mielenterveys pettää jatkuvaan heräilyyn. Mutta onneksi asiat ovat muuttuneet parempaan suuntaan!
Nyt ikää siis 1v10kk ja meillä riittää nykyään rinnan hipelöinti :D
Jos lapsella on surua, väsymystä, niin hän tunkee kätensä paidan sisään ja hipelöi. Kieltämättä hiukan ärsyttävääkin....
meillä oli molempien kanssa aikas mahdotonta juurikin tuossa iässä, mutta pari kuukautta myöhemmin oli jo helpompaa. Kun pahin eroahdistus alkoi helpottaa, tuli hyvä hetki antaa isän hoitaa iltanukutukset. Se sitten heijastui öihin, vaikken kaikkia yöimetyksiä halunnut jättää.
Netistä voi lukea paljon sankaritarinoita siitä, miten äiti jämäkästi kieltäytyi yöimetyksistä ja yöt helpottuivat. Harvempi uskaltaa kertoa, kuinka lapsi yhtä jämäkästi vaati niitä yöimetyksiä ja lopulta fiksumpi antoi periksi.
Minä myös joskus luulin, että esikoisen huono ruokahalu aamutuimaan olisi johtunut imetyksistä. Lapsi on nyt viiden ja edelleenkään ei aamupuuro maistu, vaikka muuten hän syö hyvinkin miehekkäitä annoksia.
Kuopus taas on aina syönyt aamupuuronsa reippaasti, jo ennen kuin hänet yövierotin.
Niin kun olen niin kahden vaiheilla - toisaalta, että lapsenkin olisi hyvä oppia nukkumaan ja myös syömään enemmän kiinteitä (liika maito vaan täyttää mahaa ja paino laskee) mutta toisaalta että lapsentahtisesti häntä ymmärtäen..kun hampaat ja eroahdistus haittaavat, tuntuu hirveältä viedä äiti ja rinta kokonaan pois ja antaa huutaa isän kanssa, joka ei päivälläkään läheskään aina kelpaa. Mutta oma mielenterveys on koetuksella, perhe kärsii kiukkusesta äidistä.
olen koko ajan vahingossa lukenut että 10v tahtoo nukkua rinta suussa :) :)
ja muistan heti elävästi, miten raskasta. Meillä yöheräilyt hoidin minä, koska vauva ei muuta kun raivostunut/panikoinut jos isä meni. Sänkyyn silittelyt ja tassuttelut eivät auttaneet.
Otin lapsen melko herkästi syliin, käärin kevyesti omaan peittoonsa ja keinuttelin. Sikiöasento rintaani vasten rauhoitti parhaiten. Tarjosin nokkamukista vettä, jota meni ihmeen paljon, joten ehkä lapsi ihan janoaan itki, tai joi sitten vaan tottumuksesta, mutta paljon kuitenkin.
Ekat 3 yötä heräsi "sata" kertaa, ja pari kertaa huusi noin tunnin. Sitten tyyntyi olemaan sylissä ja nukkumaan. Seuraavaksi ei enää protestoinut sänkyyn laskemista, vaan päästi vain pienen itkun ja tyytyi nukkumaan. Seuraavat pari viikkoa heräsi 1-2 krt ja piti sylitellä lyhyesti ja lopulta alkoi herätessään tyytyä vain tassutteluun. Läpi yön nukkui ilman aikuisen apua vasta yli 2 kk homman aloittamisesta.
Että meillä oli aika pitkä prosessi, mutta muuhun lapseni ei ollut vielä kyvykäskään. Kun viimein lapsi alkoi nukkua, vyöryi kaikki stressi ja väsymys ylitseni, että nukuin seuraavan viikonlopun putkeen ja olin aivan loppu vielä pari seuraavaakin viikkoa.
Nyt ikää siis 1v10kk ja meillä riittää nykyään rinnan hipelöinti :D
Jos lapsella on surua, väsymystä, niin hän tunkee kätensä paidan sisään ja hipelöi. Kieltämättä hiukan ärsyttävääkin....
Multa tippui leuka kun naapurin 3 v tytto riuhtoi aitinsa rintaa raivostuessaan. Ehka ma olen rajoittunut mutta mun mielesta rinnat kuuluvat naiselle imetyksen loputtua ja se nayttaa jotenkin irvokkaalta kun leikki-ikainen kayttaa aidin tisseja tarpeisiinsa.
9 kk poika heräili tunnin, jopa puolen välein tissille, en jaksanu sitä niin tehtiin yötissistä vieroitus, toki siis lempeästi, ei huudatettu. Tuon ikäinen jo jaksaa ilman ruokaa yön, kun illalla tankataan puuro ja maito. Kyllä mua ahisti ja pelkäsin etukäteen itkua (myös omaani ;)). Mutta mies hoiti 3 yötä (itse nukuin eri huoneessa) tassutteli ja otti syliin jos itki. Mutta loppujen lopuks kaikki meni hienosti, vain kolme 5 min itkua....Toki heräili aluksi, mutta sanotaanko että 4 yötä ja alkoi nukkumaan 10 h yössä, 0-2 heräilyllä. Tassuteltiin siitä lähtien uneen jos heräili, tai max vettä pullosta jos janoinen. Mll:n sivuilla on tassu-umnikoulun ohjeet.
Tietysti toteuttaisin unikoulun sitten kun lapsi on ihan terve, ei flunssia tms. Kipeänä lapsi ei otollinen unikouluun.
Niin ja meilläkään ei pulloa huolittu ennenkuin lopetin imetyksen kokonaan 1v2kk iässä, eikä tuttiakaan syöty koskaan.
Onko täällä sellaisia, jotka todella antaneet tuon ikäisen nukkua tissi suussa ja lutsutella pitkin yötä ajatellen, että kyllä se aikanaan oppii? Eli pitäisikö tätä vaan nyt sietää, hampaitten tulon jne takia vai itkettääkö alettava..itkee siis ehdottomasti jos ei saa rintaa.
Meillä esikoinen heräsi 10 kk iässä 5 kertaa yössä ja rauhoitti vain rinnalle. Päivällä ei sitten ruoka maistunut kun yö meni syödessä. Olin pari kertaa aikaisemmin yrittänyt vieroittaa yösyötöistä, mutta silloin huuto otti äidille liian koville. 10 kk iässä meni hermot ja totesin, että päivällä syödään ja sillä selvä. Olin niin väsynyt, että pakko oli olla kovana. Ensimmäisenä yönä huutoa kesti 3 tuntia ja siitä se sitten väheni parissa yössä ja kaikki sai nukkua.
Pointtini on, että tee, mitä sydän sanoo. Jos et vielä raatsi vieroittaa niin älä. Jossain vaiheessa huomaat, koska olet valmis ja sitten on voimia myös kestää sitä huutoa. Lapsi ei tarvitse enää yöllä ruokaa vaan turvaa äidistä.
Niin, kun onnistuisikin se turvan antaminen ilman ruokaa. Eli riittäisi että äiti ottaisi kainaloon nukkumaan tai kävisi sängyn luona kun vauva itkee, muttei tartteisi syötellä. Vaan se tuntuu vaikeimmalta vaihtoehdolta, jos äiti tulee rintoinensa siihen niin vähän kiusausta olla syöttämättä..
Onko täällä sellaisia, jotka todella antaneet tuon ikäisen nukkua tissi suussa ja lutsutella pitkin yötä ajatellen, että kyllä se aikanaan oppii? Eli pitäisikö tätä vaan nyt sietää, hampaitten tulon jne takia vai itkettääkö alettava..itkee siis ehdottomasti jos ei saa rintaa.
jos susta tuntuu että asia on muututtava muiden ihmisten mielipiteiden tai miten yleensä kuuluu olla takia, niin unohda. Oma jaksamisesi on tärkeintä, tee valinnat sen mukaan. Ei sun tarvi kertoa kenellekään "joko teillä nukutaan hienosti kokonaisia öitä".
T. se 2 kk unikouluttanut
pahalta antaa lapsen itkeä, sehän on luonnollista ja äidinvaistoon kuuluvaa.
Joskus kuitenkin kannattaa minusta käyttää JÄRKEÄ ja todeta, että on muitakin toimintapoja kuin se mikä äkkiseltään TUNTUU parhaalta. Monesti erilaiset muutosvaiheet ovat äidille rankempia kuin lapselle, oli kyseessä sitten imetyksen lopettaminen, unikoulu, päivähoitoon meno tai jokin muu. Eihän yöimetyksessä tietenkään ole mitään pahaa, jos äiti sitä jaksaa! Mutta toisinaan sitä ei jaksa, ja on tärkeämpää huolehtia itsensä kuntoon kuin pitää kynsin hampain kiinni yöimetyksestä vain siksi, ettei henno luopua siitä.
Kun lapset kasvavat, tulee jämäkkänä olon paikkoja vastaan aina vain lisää. Ei voi (eikä varsinkaan kannata) aina antaa lapselle periksi ja varjella häntä kaikelta mielipahalta. Muuten on vanhempana ja kasvattajana sellaisessa suossa ettei mitää rajaa.
Siis: vaikka yöimetyksen lopettaminen saattaa tuntua haikealta, joskus kynnyksen yli kannattaa vain reippaasti astua. Lapsi ei todellakaan mene tällaisesta asiasta rikki. :)
3
Kun lapsi kovasti itkee tissin perään, niin jos päätätte sen vieroituksen tehdä nyt tai joskus, niin ehkä parempi että isä sen tekisi? Ainakin teidän tapauksessa, varmaan huuto yltyy jos sinä tisseinesi otat syliin maidolta tuoksuen...Olisiko isän mahdollista hoitaa vieroitus?
Nyt ikää siis 1v10kk ja meillä riittää nykyään rinnan hipelöinti :D
Jos lapsella on surua, väsymystä, niin hän tunkee kätensä paidan sisään ja hipelöi. Kieltämättä hiukan ärsyttävääkin....
Meillä taas poika 1 v 9 kk silittelee vatsaani aina kun tarvitsee rauhoitusta tai turvaa... Minusta se on tosi herttaista : )
Ap, meilläkin oli vähän samanmoista. Ei siinä auttanut kuin sitkeys eli menin toiseen huoneeseen ja isä tassutteli ja rauhoitteli. Kolmessa yössä loppui huuto, ja kaveri nukkui aamuun asti tai jos heräisi rauhoittui itsekseen. On lapsen ja kaikkien edun mukaista, että nukutte yönne.
Tassutteluohjeet löytyvät MLL:n vanhempainnetistä.
ja imetän edelleenkin yöllä. Oman jaksamisen kannalta olen ajatellut: nyt en juurikaan itse herää kun lapsi haluaa turvaa/rintaa yöllä, pahempana koen se jos pari kertaa yössä pitaä toiseen huoneeseen paukasta tassuttelemaan. Siinä mulla katkeaa uni kokoaan ja pelkään niitä herätyksiä. Ja lapsi on yli 2 v. Kyllä se joskus nukkuu kokonaisia öitä. Joskus käy mummolla, nukkuu siellä hyvin ja itse saan vähän enemmän levättyä.
Toki tämän ikäistä ei pitäis jättää pitkäksi aikaa yksin itkemään. Mutta jos isä lasta hoitaa ja rauhoittelee, lapsi ei todellakaan mene yövieroituksesta rikki, vaika lapsi sitä vastaan protestoi ja itkee. Loppujen lopuksi olisi kaikkien kannalta parempi, että lapsi nukkuisi yönsä ja keskittyisi ruokailuun enemmän päivällä.
pahalta antaa lapsen itkeä, sehän on luonnollista ja äidinvaistoon kuuluvaa.
Joskus kuitenkin kannattaa minusta käyttää JÄRKEÄ ja todeta, että on muitakin toimintapoja kuin se mikä äkkiseltään TUNTUU parhaalta. Monesti erilaiset muutosvaiheet ovat äidille rankempia kuin lapselle, oli kyseessä sitten imetyksen lopettaminen, unikoulu, päivähoitoon meno tai jokin muu. Eihän yöimetyksessä tietenkään ole mitään pahaa, jos äiti sitä jaksaa! Mutta toisinaan sitä ei jaksa, ja on tärkeämpää huolehtia itsensä kuntoon kuin pitää kynsin hampain kiinni yöimetyksestä vain siksi, ettei henno luopua siitä.
Kun lapset kasvavat, tulee jämäkkänä olon paikkoja vastaan aina vain lisää. Ei voi (eikä varsinkaan kannata) aina antaa lapselle periksi ja varjella häntä kaikelta mielipahalta. Muuten on vanhempana ja kasvattajana sellaisessa suossa ettei mitää rajaa.
Siis: vaikka yöimetyksen lopettaminen saattaa tuntua haikealta, joskus kynnyksen yli kannattaa vain reippaasti astua. Lapsi ei todellakaan mene tällaisesta asiasta rikki. :)
3
mutta jotenkin siitä mentiin läpi silloin..
mä sitten 1,2 vuotiaana vieroitin ne yösyötöt kokonaan.pari viikkoa melkein meni huutoherätysten kanssa,mutta mukissa vaan piimällä rauhoittui sitten nukkumaan.aika pian jäi sekin heräily pois ja alkoi nukkua yönsä niin,että heräsi vaan kerran.
tsemppiä sulle,teet sit miten tahansa!
Ja siis vaikka antaa panadolia yöksi niin rintaa huutaa silti.