Moniko arastelee lapsen jättämistä miehen hoitoon?

Mitä tulee ulkoiluhaalareihin, niin joo: tuliko sinulle yllärinä se, että monissa maissa lapsilla on vähemmän päällä ulkoillessa ja ihan terveitä ovat. Esim. Britanniassa, jossa talvella on lämpö nollan tietämillä ja hemmetin kostea ja raaka ilma, lapsilla ei ole haalareita, monet liikkeellä jopa polvihousuissa.

eikä tällaiseen tapaan ole mitään syytä siirtyä meilläkään. kaveriperhe asui pitkään maassa jossa lapsilla ei käytetty hanskoja ja hattuja. niitten vaan annettiin kohmettua, ihan pientenkin. En minä ymmärrä kenen etu tuo lasten kiusaaminen on.

Huomasin, ettei mies herännyt vaikka vauva itki ja oltiin sovittu että on hänen vuoro juottaa maito pullosta.... Eli silloin en voinut täysin luottaa hoitoon, nyt taaperoiässä voi onneksi luottaa ainakin hoidon turvallisuuteen. Kai se on sitä äidinvaistoa, että lapsen etu menee aina oman edun edelle! Joskus kieltämättä mies ajattelee enemmän omaa mukavuuttaan kuin lapsen etua, eli katsoo telkkua ja toinen leikkii yksin lattialla, ja kylpyyn vieminen on vaikeeta, vaikka kyllä lapsen pitää päästä näin kesällä koka ilta kylpyyn tai suihkuun, kai sen järkikin sanoo kun itselläkin on niin nihkeä olo!

Onhan se vaikeeta vetää rajat mikä nyt on tarpeellista ja mikä hysteeristä vouhotusta, mutta mulle turvallisuus on ainakin tärkeää, eli kaikissa todellisissa vaarabpaikoissa on oltava extratarkkana taaperon kanssa, kuten parveke, uimaranta tai autotie. Auringolta suojaan myös melkein hysteerisesti koska lapsi on vaalea ja suvussa on aurinkoihottumaa ja ukilla oli melanoomakin.

mies on alusta saakka hoitanut lapsiamme ahkerasti, esikoinen ny 2,5 v. ja kuopus 11 kk. Tiedän että hoitaa tosi hyvin, pitää kiinni rytmeistä ja rutiineista, leikkii, ruokkii, sylittelee, nukuttaa.



Lapset eivät ole koskaan itkeneet perääni, kun isän kanssa jäävät esim. harrastuksen, kauppa- tai kyläreissun ajaksi. Touhutaan muutenkin perheenä paljon, eli mies on koko ajan oikestaan mukana lasten puuhissa. Ja on aina hoitanut esim. kylvetykset.

Mitä tulee ulkoiluhaalareihin, niin joo: tuliko sinulle yllärinä se, että monissa maissa lapsilla on vähemmän päällä ulkoillessa ja ihan terveitä ovat. Esim. Britanniassa, jossa talvella on lämpö nollan tietämillä ja hemmetin kostea ja raaka ilma, lapsilla ei ole haalareita, monet liikkeellä jopa polvihousuissa.

eikä tällaiseen tapaan ole mitään syytä siirtyä meilläkään. kaveriperhe asui pitkään maassa jossa lapsilla ei käytetty hanskoja ja hattuja. niitten vaan annettiin kohmettua, ihan pientenkin. En minä ymmärrä kenen etu tuo lasten kiusaaminen on.

Kysehän on siitä, millaiseen olotilaan totutaan. Ollaanko kuumissaan ja hikisiä heti, kun vähän liikutaan vai kenties hiukan kylmissään, jos seisotaan paikallaan.

Toinen esimerkki. Mieheni on pienviljelijän poika. Vanhassa maalaistalossa oli talvisin 15 astetta lämmintä, ja mies on pienestä pitäen tottunut siihen, että silloin pannaan lisää rompetta ylle. Minä taas olen kaupunkilaisena tottunut 24-asteiseen sisäilmaan ja palelen, jos lämpö laskee kahteenkymmeneen (kuten nykyään on suositeltavaa). Kotona meillä on lämmintä, mutta mies narisee ja tuulettaa - ei kuulemma tykkää, kun on niin kuuma.

Että juu: ihmiset tottuvat erilaisiin lämpötiloihin. Eikä ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa.

-8-

Kai se on sitä äidinvaistoa, että lapsen etu menee aina oman edun edelle!

ja miehillä taas tuntuu olevan päinvastoin, eli perheenlisäys vaan lisää sitä itsekkyyttä. Miehet tuntuu kärsivän niin kauheasti siitä että oma saatu huomio vähenee, ja sitten ruvetaan kikkailemaan kaikilla ärsyttävillä keinoilla kun mistään omasta ei voisi luopua hetkeksikään.

kun lapset ovat teini-ikäisiä.

Joskus kieltämättä mies ajattelee enemmän omaa mukavuuttaan kuin lapsen etua, eli katsoo telkkua ja toinen leikkii yksin lattialla, ja kylpyyn vieminen on vaikeeta, vaikka kyllä lapsen pitää päästä näin kesällä koka ilta kylpyyn tai suihkuun, kai sen järkikin sanoo kun itselläkin on niin nihkeä olo!

kai sulle järkikin sanoo, että liika peseminen kuluttaa ihon luontaista suojakerrosta. Vauvaa tai taaperoa ei pidä pestä joka päivä, eikä varsinkaan pesuaineilla - siten kerjää lapselle iho-ongelmia.

ja hei: miksi ihmeessä lapsen kanssa pitäisi koko ajan leikkiä? Miten se lapsi oppii käyttämään omaa mielikuvitustaan, jos sitä koko ajan vanhempi leikittää ja ohjaa? Ihan ok on, että vanhemmalla on omaa aikaakin, kunhan nyt valvoo lasta ja on kiinnostunut hänen tekemisistään aina välillä.

olette YHDEN lapsen tehneet tyhmyyksissänne näiden vastuuttomien idioottimiesten kanssa mutta että kaksi tai useampi... Huh huh! Siinä vaiheessa ei äitikään voi enää muuta kuin katsoa peiliin!

Ja kiitos kahdeksikolle hyvistä nauruista. Olet aivan oikeassa, kun osoitat, että kasvatuksessa ja lastenhoidossa on aika vähän ehdottomia sääntöjä.



Nuoret ja tuoreet äidit vaan aikakaudesta riippumatta tuppaavat ajattelemaan, että heidän lapsosensa menee rikki, jos juuri heidän oppejaan ei orjallisesti ja joka tilanteessa noudateta. Vaatii ikää, kokemusta ja kypsyyttä nähdä, että kasvatusmetodit muuttuvat kaiken aikaa, ja pieni lipsuminen harvoin on pahasta. Tietenkin selvät vaaratilanteet pitää ehkäistä, mutta enemmän ap:takin tuntuu hänen esimerkeistään päätellen kiukuttavan se, että mies ei ole samaa mieltä asioista, vaan ajattelee omilla aivoillaan.

Taidan olla itse se epävarmempi, joten arastelen paremminkin kun itse jään vauvan kanssa yksin!:)

Mieheni oli hoitovapaalla lapsia hoitamassa kun palasin työelämään, heitä ei siis miehelle 'jätetä hoitoon' vaan hän on täysivaltainen vanhempi.

Tietenkin selvät vaaratilanteet pitää ehkäistä, mutta enemmän ap:takin tuntuu hänen esimerkeistään päätellen kiukuttavan se, että mies ei ole samaa mieltä asioista, vaan ajattelee omilla aivoillaan.

ja on siinä sitäkin, että monella on todella, todella vähän kokemusta lapsista, ja oppaita luetaan kuin piru raamattua, maalaisjärki ja soveltamistaito hukassa.

Allekirjoittanu pärjää ihan hyvin lasten kanssa. Itsellä kolme lasta ja hoitovapaallakin oltu pari kuukautta.



Eihän kaikki voi olla meille miehille itsestään selvää, joten jos vähääkään epäilet niin annat ohjeet jos olet lähdössä pois.



Toisaalta neuvolan tätikin oli oikeassa kun sanoi että miehellä on omat tapansa hoitaa lastaan eikä aina voi tehdä kuten äiti on sanonut. Tosin pukeutumisessa kannatan lämpöistä pukeutumista, mutta ilman hikipisaroita.



-T-

Kun lapsi on muutaman kuukauden. Alussa mies hoiti vauvaa mielellään, mutta nyt kun olen toipunut synnuytyksestä ja ottanut enemmän vastuuta vauvasta, mies ei enää halua ottaa sitä lainkaan. Tänä aamuna mies viimeksi tuli herättämään, että hän on joutunut hoitamaan vauvaa jo kaksi tuntia (minä valvoin taas kerran koko yön vauvan kanssa). Kysyin, ettenkö saisi vielä nukkua, johon mies totesi, että kun ei apu kelpaa, voin hoitaa lapsen jatkossa yksin. Ja sama lause toistuu aina, kun tulee jokin pulmatilanne lasta koskien.

Ja aina jos mahdollista, mies antaa vauvan eteenpäin, esim. mun anopin meillä ollessa (käy meillä usein) hänen hoidettavaksi.



Eli arastelen sitä, että saan edellisen kaltaisia vastauksia.

Kysyin, ettenkö saisi vielä nukkua, johon mies totesi, että kun ei apu kelpaa, voin hoitaa lapsen jatkossa yksin.

ymmärsikö hän edes kuulemaansa? Nyt korvalääkärille äkkiä! Tuohan on ihan pimeä kaveri.

ja omasta mielestäni ihan syystäkin. Myönnän kyllä itse olevani ehkä turhankin tarkka kaikesta, mutten vaadi sitä tietenkään mieheltäni.



Mutta esimerkkinä nyt otettakoon sellainen, kun reilu 1-vuotias lapsemme oli isänsä kanssa kaksin kotona, kun minä palasin takaisin, istui mies tietokoneella- kysyin, missä lapsi, vastasi, että varmaan omassa huoneessaan. Vaan eipä ollutkaan, oli lähtenyt avoimesta takaovesta pihalle! onneksi ei ollut pidemmälle kadonut...



Luulisi, ettei olisi ollut paljoa vaadittu myös VAHTIA sitä lasta, sen kun pitäisi olla itsestäänselvyys. vaan ei.



Mies on myös saattanut jättää lapsen yksin kylpyammeeseen kylpemään ja menee itse olkkariin katsomaan telkkaria. Sanoi vaan, että kyllähän sen sitten kuulee, jos sille hätä tulee...



Kerran oli sitten lähtenyt ajelulle, kaverin luo kahville, 20km päähän- lapsi kyydissä, etupenkillä, pelkissä turvavöissä. Ja ikää lapsella edelleen oli vasta se reilu vuosi.



Ja mieheni kyllä varmasti tietää, että lasta ei saa kuljettaa ilman turvaistuinta, ja hän myös tietää, etten minä sitä hyväksy, tai sitä, että lapsi jätetään yksin valvomatta kylpyyn/leikkimään.

Ja kun mies kerran tietää, että tiettyjä asioita ei saa tehdä- ja siltikin tekeen, niin en näe mitään syytä antaa hänen viettää kaksin aikaa lapsemme kanssa, siis pidempiä aikoja.

jos ei voi luottaa edes siihen, että miehellä tulee lapset hoidettua?

Mies pärjää paremmin lasten kanssa ja huomaa paremmin monet vaaranpaikat. Mun äidinvaistoni rajoittuvat siihen, että lapsilla on ruokaa ja rakkautta ja suunnilleen puhtaat vaatteet.



t.paskamutsi

Ajattelen aina asian siltä kannalta että jos minulle sattu jotain..kuka niistä lapsista sitten huolehtii jos ei juurikin se isä.

Ja ei minunkaan mies ole osannut enne kuin on itse opetellut. En ole tupannut neuvomaan, vaan olen antanut miehen oppia itse. Hän kyllä tohtii kysyä jos ei ole varma jostain. Ihan ensimmäisestä kokonaisesta kotonaolo päivästä olen saanut myös käydä koiran kanssa yksin lenkillä. Mies on ollut mielellään vauvan kanssa.

Jo laitoksella annoin ensimmäisestä lapsesta lähtien heti syliin synnytyksen jälkeen ja menin suihkuun.

Minulle oli heti selvää, että meillä on kaksi tasauolista yhtä kykenevää vanhempaa, vain imetys on ainoa ero ja näin tulee olemaankin.

Jo laitoksella annoin ensimmäisestä lapsesta lähtien heti syliin synnytyksen jälkeen ja menin suihkuun.

Minulle oli heti selvää, että meillä on kaksi tasauolista yhtä kykenevää vanhempaa, vain imetys on ainoa ero ja näin tulee olemaankin.

mutta nyt tilastot taapero on oppinut ettei isi näe tai kuule kun lukee lehteä ja osaa käyttää tilannetta hyväksi. Periaattessa koti on turvallinen paikka lapselle, mutta iso taapero osaa jo rakentaa vaaranpaikkansa itse. Eilen tulin huoneeseen kun taapero oli kiivennyt tekemälleen horjuvalle tuolirakennelmalle ja kurotteli kohti saksia. Mies on vieressä eikä huomaa mitään. Ei se sitä pahuuttaan tee, mutta ei osaa samalla tavalla katsoa "toisella silmällä" muun tekemisen lomassa kuin minä.