Lue keskustelun säännöt.
Palstan täydelliset avioliitot
22.07.2011 |
Minusta tuntuu että mun ja miehen suhde on todella huonolla tolalla, mitä täällä lukee..
ei meillä ole mitään hienoja aamiaisia tehty toiselle, omat rahat on molemmilla, posliinia ei löydy, rakastellaan ehkä 1-2 x kk, ei tehdä mitään yhdessä ( koska mies ei halua ), nukutaankin jo eri huoneissa, minä vauvan kanssa.
Mies martyyrinä kitisee kun joutuu mukamas kaiken tekemään, jättää turvaportit laittamatta ylhäällä kiinni, kävelee sisällä (hiekkasilla, multasilla) kengillä vaikka juuri olen siivonnut.
Sulkeutuu iltaisin omaan huoneeseen tietokoneelle, lukee koko ajan tätä av-palstaa, kyttää konettani, kännykkääni ym., nauraa kun yritän laihduttaa, koko ajan huomauttelee ulkonäöstäni, ja siitä, että kuulemma haisen. Ei halua lähteä elokuviin, katsoa elokuvia kotona kanssani kun ei häntä vaan kiinnosta..yms.
Luonne: vilkas, vilkuilee toisia naisia / flirttaa minun nähden, luulee olevansa uhri joka asiassa, jos jotain sanoo = haukkuu minut lyttyyn ilman,että edes kuuntelisi mitä sanon, valittaa koko ajan kun ei ole rahaa, mutta itse kyllä tuhlaa sitä(sehän vaan on silloin loppu kun minä haluisin jotain uutta kotiin tai itselleni,valehtelee, kiukuttelee,on sellainen yleis tympeä.
Mies ei koskaan halua tavata ketään kavereitani pariskuntina, aina olen juhlissa / tapaamisissa yksin tai lasten kanssa. Ei tule toimeen sukulaisteni kanssa kuin pinnallisesti.
Olen joutunut perumaan lukemattomia kertoja kampaajia, kosmetologin, jumpat ym. kun herralle nyt ei vaan satu käymään.
Teillä on täydelliset avioliitot av-mammat..minulla ei.
Kommentit (11)
Tuskinpa kenelläkään täydellistä ja aina auvoista on, mutta sinun liittosi kyllä kuulostaa katastrofilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsestäsi pääasialloisesti myönteisiä piirteitä (kivan näköinen, avoin, sosiaalinen kulttuuriharrastaja). Eikö sinulla ole syntejä lainkaan?
jos on niin, että ette enää halua olla yhdessä, älkää olko vaan erotkaa. Lapset ja asuntovelka ei ole oikeita syitä kärsiä; lapset kärsii onnettomassa kodissa ja velka-asiat voi aina sopia pankin kanssa uusiksi.
Oma avioliittoni on hyvä, ei täydellinen. Se perustuu molemminpuoliseen valintaan ja vapaa-ehtoisuuteen.
Ei tarvitse näsäviisailla..
Mutta nyt olikin kyse, miten mies kohtelee minua..ei minun huonoista puolistani.
Minulla on mies joka tekee, omasta halustaan, minulle iltapalat ja perheelle yleensä myös aamupalat, kertoo rakastavansa päivittäin vaikka oltu yhdessä pian 19v, on loistava isä 2 lapsellemme jne.
Mutta on meilläkin eripuramme ja hänessäkin vikansa, aivan kuten jokaisessa.
Ei ns täydellistä avioliittoa ole olemassakaan, en edes ymmärrä miten sellaista termiä voisi käyttää täsäs asiayhteydessä..
Sen sijaan miehesi tuntuu harrastavan henkistä väkivaltaa ja sitä en sietäisi hetkeäkään enkä altistaisi lapsiani moisen näkemiselle.
Kotoahan ne lapset poimivat parisuhdemallit ja miten kumppania kohdellaan yms.
N35
avioliitossakin. Muuten tulee kaltaisesi tilanne, jossa mies tekee mitä haluaa ja naisen elämä on pelkästään asioita, joita on pakko tehdä muiden vuoksi. Eihän tuollaista elämää kukaan kestä, jossain vaiheessa susta tulee sellainen mököttävä, jatkuvasti piilovihainen nainen jolla ei koskaan ole hyvä olla mutta joka ei osaa oikein sanoa, miten asiat vois korjata.
Uskoisin, että todella monella on mukavuudenhaluinen, laiska mies, joka teeskentelee ettei ymmärrä puolison tarpeita, koska pääsee sillä tavalla helpommalla, ja joka on oppinut, että herkän ihmisen kanssa eläessä aggressiivinen käytös on nopein tie saada rauhaa ja omaa tilaa (tyyliin asenteella: onhan se tuossa naama nv:llä hetken aikaa, mutta saanpahan olla rauhassa koneella. Ei sillä ole kanttia tapella kuitenkaan.)
Ei muuta kuin rauhallisia keskusteluita siitä, miten alatte uudestaan käsitellä perheen ja avioliiton epäkohtia. Koska tunnet miehesi, tiedät varmasti miten hän aikoo vältellä keskustelua (ts. manipuloida sinun käytöstäsi). Jos tiedät, että hän aikoo hyökätä, estä se miettimällä etukäteen hänen argumenttinsa, jotta voit rauhallisesti ja selkäesit kumota ne. Älä vetoa tunteisiin, älä itke, älä huuda äläkä mökötä. Jos mies lähtee ovet paukkuen, pysy rauhallisena ja ota asia uudelleen esille kun hän on rauhoittunut. Kyllä se siitä. Vuosi pari eteenpäin sinnikästä keskustelua, niin jo luulis jonkinlaista muutosta tulleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avioliitossakin. Muuten tulee kaltaisesi tilanne, jossa mies tekee mitä haluaa ja naisen elämä on pelkästään asioita, joita on pakko tehdä muiden vuoksi. Eihän tuollaista elämää kukaan kestä, jossain vaiheessa susta tulee sellainen mököttävä, jatkuvasti piilovihainen nainen jolla ei koskaan ole hyvä olla mutta joka ei osaa oikein sanoa, miten asiat vois korjata. Uskoisin, että todella monella on mukavuudenhaluinen, laiska mies, joka teeskentelee ettei ymmärrä puolison tarpeita, koska pääsee sillä tavalla helpommalla, ja joka on oppinut, että herkän ihmisen kanssa eläessä aggressiivinen käytös on nopein tie saada rauhaa ja omaa tilaa (tyyliin asenteella: onhan se tuossa naama nv:llä hetken aikaa, mutta saanpahan olla rauhassa koneella. Ei sillä ole kanttia tapella kuitenkaan.) Ei muuta kuin rauhallisia keskusteluita siitä, miten alatte uudestaan käsitellä perheen ja avioliiton epäkohtia. Koska tunnet miehesi, tiedät varmasti miten hän aikoo vältellä keskustelua (ts. manipuloida sinun käytöstäsi). Jos tiedät, että hän aikoo hyökätä, estä se miettimällä etukäteen hänen argumenttinsa, jotta voit rauhallisesti ja selkäesit kumota ne. Älä vetoa tunteisiin, älä itke, älä huuda äläkä mökötä. Jos mies lähtee ovet paukkuen, pysy rauhallisena ja ota asia uudelleen esille kun hän on rauhoittunut. Kyllä se siitä. Vuosi pari eteenpäin sinnikästä keskustelua, niin jo luulis jonkinlaista muutosta tulleen.
Minä en tuollaista katselisi. Helpompaa on yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en katselisi päivääkään tuollaista urpoa.
paitsi että mies on lasten kanssa ollessaan hyvä isä. Hän myös viettää lasten kanssa aikaa esim. viikonloppuisin.
Itsessäni vikaa on ylipaino ja nalkuttaminen sekä laiskuus.
Minun laiskuuteni on sitä, että en jaksa huolehtia kotia tiptop-kuntoon tai välttämättä edes siedettävään kuntoon, mutta lasten kanssa kyllä käydään esim. kyläilemässä ja erilaisissa tapahtumissa. MIes ei välitä kodin kunnosta. Ei suostu tekemään kotitöitä, ei edes auttamaan. Miehen laiskuutta on se, että tietyt asiat eivät vain ikinä tapahdu, vaikka lupailisi niin esim. valokuvia meillä ei ole laitettu koneelle vuoden 2007 joulun jälkeen. Mies on myös jemmannut muistikortit, joten niitä en todellakaan saa. :( Seinille ei saa ripustettua tauluja, joita olen pyytänyt ja vaikka on luvannut ne ripustaa pari vuotta sitten (ja vaikka olen muistuttanut). Kaikki asiat hoidetaan aina jälkijunassa, viime tingassa tai jopa liian myöhään. Mitään ei itse muisteta, minun on muistettava kaikki, ja saan kyllä haukut, jos en muistuta.
Kotona on ärisevä ja kiukutteleva, ei osallistu lastenhoitoon eikä välttämättä edes halua nähdä meitä illan aikana. Vikaa löytää kyllä runsain mitoin minusta mutta ei koskaan itsestään. Lasten kanssa olo iltaisin saattaa olla 5 minuutin luokkaa esim. eilen vei lapset suihkuun, ja siinä oli koko lasten kanssa olo. Minä siis riisuin lapset ja puin heidät suihkun jälkeen, mies laittoi lapsille kylpyveden ja antoi kummankin olla kylvyssä pari minuuttia, yhteensä koko hommaan meni 5 minuttia ja sen jälkeen mies meni itse suihkuun eikä enää lapsia nähnyt koko iltana vaan sulkeutui työhuoneeseensa.
Mies ei siedä vieraita eikä suostu esim. lasten synttäreitä järjestelemään. Näiden kanssa olen ihan yksin.
Tilanne ei ole aina ollut tällainen vaan vakiintunut kuopuksen syntymän jälkeen. Jo kuopuksen odotusaikana oli oudon kylmä ja jopa ilkeä eikä suostunut auttamaan tai ylipäätään millään tasolla huomioimaan raskautta. Nyt on puhunut kolmannesta lapsesta...
Mies ei suostu puhumaan asioista. Hän suuttuu ja raivostuu, jos yritän. Hänestä meidän suhteessamme ei ole mitään vikaa (paitsi minä) eikä hän suostu turhia puhumaan. Mieluummin sitten ero.
Eroa mietin päivittäin. En vain näe sitä realistisena, kun lapset ovat näin pieniä. Kun vain itse oppisin tyytymään tähän enkä valittaisi ja nalkuttaisi... Elämä olisi silloin varmaan ihan siedettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en katselisi päivääkään tuollaista urpoa.
En minäkään. Tuo ap:n suhde on täytynyt olla jo lähdössä jotenkin vinksallaan ja liukunut vaan pahempaan suuntaan. Ei mies on yhtenä yönä tuollaiseksi muuttunut. Miksi lapsia on pitänyt tehdä niin paljon jos mies on jo ollut kamala ap:tä kohtaan? Miksi aina uusi vauva?
En olisi suostunut tekemään tuollaiselle miehelle yhtäkään lasta ja viimeistään ensimmäisen jälkeen olisin tajunnut lähteä, jos vahinko olisi jo käynyt...
Ap:n tilanteessa jättäisin miehen. Minua ei kohdeltaisi noin ala-arvoisesti!
Suoraan sanottuna meidän perheessä ei ole mikään noista pielessä olevista asioista tuolla tolalla. Jo seurusteluaikana tein selväksi, että minä en sitten yksin kaikkea hoitele ja yhdessä on pidetty kodista ja jälkikasvusta huolta, molemmat töissä käyviä. Liikumme perheenä vapaa-ajalla ja kummallakin pari omaa harrastusta. Kaikkihan alkaa siitä, että perhe on yhteinen projekti, jossa on yhteiset rahat, yhteinen koti ja jälkikasvu on yhteistä myös.
meillä on muitakin lapsia kuin vauva, jos joku takertuu turvaporttiin..
Minä olen tumma,pitkät hiukset,ruskeat silmät, miehet sanoo suloiseksi,175cm 70kg, kyllähän kroppa on erilainen 3 lapsen jälkeen, mutta en nyt voi sanoa itseäni rumaksi..en ole laiha, mutta en nyt mikään tajuton tankkikaan..minulla on kauniit silmät.
Olen tarkka äitinä ( mitä mieheni vihaa ), avoin, epäilevä, pidän kaikesta kauniista, luen paljon, katson elokuvia ja tykkään käydä ulkona syömässä kavereiden kanssa ( olis kiva mennä pariskunnittain mutta ei miestä kiinnosta )olen sosiaalinen ja käyn paljon musiikkikonserteissa ym. Lasten kanssa reissaan yksinkin, mies kun ei lomia pidä.