Lue keskustelun säännöt.
Kesämasis... miksei siitä puhuta. Koen nämä seikat "vaikeiksi"
21.07.2011 |
en tiedä mistä johtuu... mies ei ole lomalla ja hoidan kodin sekä lapset yksin päivät pääksytysten. Ei ole suunnitelmia kesälle, eikä riitä energiakaan.
-on jotenkin tyhjä ja tylsä tunne.
-Ei koe saavansa mitään aikaiseksi koko päivänä. Tuntuu, että
-On joko liian kuuma tai kylmä.
-Lapset on levottomia, naapurinkin lapset ramppaa likavarpailla päivät pääksytysten, ja se alkaa jo aamusta.
-koko ajan jotenkin väsynyt ja nuutunut olo.
Muita, joille kesä ei ole autuutta? Ainakaan tämä kesä..
Kommentit (8)
Sympatiat. Mies paiskii töitä ihan koko kesän aamusta iltaan, ei edes vapaata päivää näköpiirissä, ei edes viikonloppuina. Lapset vaativat oman osansa, kotitöitä ei tee kukaan muu kuin minä. Olen alakuloinen enkä osaa nauttia mistään. Välillä retkeilen lasten kanssa, mutta ei se mitään "lomaa" ole. Itkettää muitten lomahehkutukset.[/i
Suoraan sanoen VITUTTAA niin paljon, kun nuo naapurin eukot työntävät omat huonosti käyttäytyvät kakaransa vielä meille mun hoidettavaksi. Kiva, että lapsilla on kavereita, joo mutta joskus voisivat soittaa sen lapsensa kotiinkin edes syömään. Montakohan jätskiä olen tarjonnut heille jne? Heillä taas kaikki on niin tarkkaa, etteivät omat lapseni uskalla mennä/halua sinne mennä, meillä ollaan sitten miten sattuu ja minä saan tuota naapurin ipanaa jatkuvasti olla käskemässä. Voi ihanuutta, onneksi loma loppuu ihan pian ja tähän sisältyi edes lomamatka, jossa pääsin noista naapurin lapsista eroon ja sain rauhallista aikaa omien lasten ja oman perheen kanssa!
Aika aikansa kutakin -lapset kasvavat ja joskus haluavat juosta kesät kaveriensa kanssa, eikä äidin seura paljon kiinnosta... näin mä yritän ajatella ja jäähän heille kesälomasta toiv. jotain mukavia lapsuusmuistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ä-lomalla, vauva 6 kk ja kotona pyörii myös 2 kouluikäistä. Mies on yrittäjä ja pitää jopa 7 pv lomaa tänä kesänä. Näillä helteillä en jaksa lähteä kotoa mihinkään. Vauvaa ei voi viedä uimarannalle. Pari pientä lauantaireissua ollaan heitetty, mutta sitten taas paluu arkeen, hoidan vauvan ja kodin. Eniten masentaa kun tätä kesää odotti koko alkuvuoden niin nyt nämä päivät vaan valuu ohi tässä kotona ameebana.
Miehelle olen kiukutellut minkä olen ehtinyt, eikä sekään aivan ymmärrä mitä vaikeeta mulla tässä muka on. Ei tarvi koko kesässä edes töissä käydä!
Et ole suinkaan yksin, ilmiö on yleinen. Ja kun kesään ladataan niin paljon odotuksia että sen pitäisi ola koko vuoden täyttymys niin onhan se ihan odotettavaakin että monelle siitä tulee pettymys.
Miehellä ei ole lomaa, tai on mutta ei suostu pitämään kun on töissä joku tilanne päällä. Ei ehditä tehdä mitään lomamatkaa tai muutakaan yhteistä. Olen kotona ja hoidan kaikki kotityöt. Ulkona on niin kuuma, että en jaksa tehdä mitään ja koko ajan on kamalan saamaton olo. Odotan jo syksyä, viileämpiä ilmoja ja töihin palaamista. Kesä on perseestä. Erityisesti tämä kesä. Meilläkään mies ei ymmärä valitustani, koska "saan olla vain päivät kotona ja huollattaa kynsiäni ja ostella merkkilaukkujani hänen rahoillaan mielin määrin". Vaihtaisin milloin vain osia toisin päin. Mies voisi jäädä kotiin tylsistymään, siivoamaan, hoitamaan kotia ja pesemään kakkapyllyjä. Kaipaan aikuista seuraa kodin ulkopuolelta. Ja sitä, ettei olisi niin kuuma!!!!!!!
Miten te miehiänne tarviitte lomantuojiksi???
Ottakaa lapset ja menkää mummolaan/mökille/reissulle/rannalle/kaupungille/jäätelölle/metsään/ihan mihin vain.
Totta hitossa minuakin masentaisi olla lasten kanssa keskenään koko kesä neljän seinän sisällä, vaan kun ei olla vaan nautitaan lomastamme täysin rinnoin..on iskä töissä tai sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten te miehiänne tarviitte lomantuojiksi???
Ottakaa lapset ja menkää mummolaan/mökille/reissulle/rannalle/kaupungille/jäätelölle/metsään/ihan mihin vain.
Totta hitossa minuakin masentaisi olla lasten kanssa keskenään koko kesä neljän seinän sisällä, vaan kun ei olla vaan nautitaan lomastamme täysin rinnoin..on iskä töissä tai sitten ei.
eipä sit' pikku masiksessa ole juuri raheita tai voimia alkaa kakrulaumaa rahtaaman mihinkään mökille (jos sellainen olisi) ja olisiko sekään rentouttavaa pelätä jossain järven rannalla, että koska joku hukkuu siihen tai muuten vaan olla vielä alkeellisemmissa olosuhteissa pienten lasten kanssa. Mummola?ei meidän mummolassakaan mitään herkkua ole, kärttynen ukko ja hysteerinen akka siellä. mielummin olen kotona kuitenkin... jotkut ei taida ymärtää mitä on, kun oikeasti masentaa ja on saamaton olo, ei siihen mummolat tai mökkeilyt lasten kanssa ole lääkkeenä, päinvastoin. Joku oma rentoutusloma sentään is jotain, mutta miten sen järkkää pikku tuloista ja ilman lastenhoitoapua.
kaikilla on kesällä niin "ihanaa". Lomaillaan, mökkeillään, uidaan, jopa mansikoiden pakastaminen on autuus... on terassia ja festareita ja kaikkea kaikilla. Kukaan ei tuo masennuksen mahdollisuutta julkisesti esille, vaikka se varmaan on yleistä. Ei siitä vissiin kehdata puhua, kun suomen kesä on niin lyhyt ja odotettu. syys-, kaamos- ja kevätmasennuksesta kyllä puhutaan avoimesti. Ei mulla keväällä ole koskaan masennuksen poikastakaan, muta kesä on jotenkin niin hehkutettua ja siihen on ladattu aimo annos odotuksia, että se sitten masentaa joskus, kun ei menekään niin ihanasti todellisuudessa. Jouluna mulla on vähän saman tapainen homma usein.
Sympatiat. Mies paiskii töitä ihan koko kesän aamusta iltaan, ei edes vapaata päivää näköpiirissä, ei edes viikonloppuina. Lapset vaativat oman osansa, kotitöitä ei tee kukaan muu kuin minä. Olen alakuloinen enkä osaa nauttia mistään. Välillä retkeilen lasten kanssa, mutta ei se mitään "lomaa" ole. Itkettää muitten lomahehkutukset.