Olen 35 ja pisin seurustelusuhde 8kk
Takana on useita lyhyitä suhteita, muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen. Miksi en löydä kestävää rakkautta? Ongelma ei ole se ettei miehet kiinnostuis musta vaan se että kaikki päättyy aina lyhyeen. Haluaisin perustaa oman perheen mutta näyttää pahasti siltä että jään ilman lapsia.
Kommentit (9)
niin syytä katsoa peiliin ja tarkasti.
...tai sitten rakastut vääränlaisiin miehiin. Ehkä kannattaa pikemminkin miettiä, millaisia nuo aikaisemmat miehesi ovat olleet (ovatko olleet kunnollisia, sitoutumishaluisia ihmisiä)? Toivottavasti et pahoita mieltäsi noista aikaisemmin kommentoinneista, joiden sormi on heti osoittamassa sinuun.
...tai sitten rakastut vääränlaisiin miehiin. Ehkä kannattaa pikemminkin miettiä, millaisia nuo aikaisemmat miehesi ovat olleet (ovatko olleet kunnollisia, sitoutumishaluisia ihmisiä)? Toivottavasti et pahoita mieltäsi noista aikaisemmin kommentoinneista, joiden sormi on heti osoittamassa sinuun.
Kaikki viimeisimmät viisi miestä on olleet vapaita sinkkuja. Nykyään kaksi on jo naimisissa (edenneet nopeasti) ja yksi on seurustellut 2 vuotta joten on ne sitoutumiskykyisiä - mutta ei muhun. Kaksi on vielä sinkkuja eli kuka vaan ei kelpaa - enkä minä. Näistä toisen jätin itse, koska homma ei toiminut. Pitäis opetella olemaan enemmän mieliksi vai mitä voin tehdä?
mutta yhteiselo ei suju, täytyy luonteessasi olla joku epämiellyttävä piirre. Jos et tunnista sitä itse, kysele ystäviltä. Tai jos tosissaan haluat panostaa tähän, niin mitä jos menisit terapiaan? Tsemppiä, kyllä sä vielä miehen löydät.
- liian kiltti, eli annat kaikki periksi etkä omaa mielipiteitä
- takertuva. Soitat ja tekstaay joka päivä miehelle ja tivaat missä on ja mitä tekee.
- ihastut renttuihin. Miehet kohtelevat sinua huonosti, eivät sitoudu, pettävät, juovat jne.
Älä sure, jokaiselle on se joku tarkoitettu! :)
ja sekin täynnä pettämistä ja kaikkea pahaa.
Nyt en ole vuosiin pystynyt edes aloittamaan suhdetta. Vain tapaillut miehiä.
Saatan olla ilman miestä koko loppuelämän. Joskus seksiä, mutta sitäkin harvoin.
...joka on kroonisesti itse sitoutumiskammoinen ja läheisriippuvainen yhtä aikaa.
Eli valitsee lähtökohtaisesti herra vääriä jotta suhteella ei oikeasti olisi toivoa, mut sitten itkee ja ihmettelee kun suhteet edes "huonojen vaihtoehtojen" kanssa eivät toimineet.
Olen monta kertaa yrittänyt vihjata että:
1) hänen ei kannattaisi aina tutustua miehiin baareissa.
2) Tehdä valintaa pelkän ulkonäön ja statuksen perusteella.
3) alkaa itse varmuuden vuoksi skitsoilemaan suhteessa sitotumiskammostaan, koska miehet eivät jaksa epäaitoja kissahiirileikkejä.
4) olla niin epäaito ja äänekäs esittäjä. Kaikki heterot miehet hänen ympärillään pitävät tätä naista usein todella rasittavana tapauksena ja pelottavan epätoivoisena.
5) yksin jääminen varmasti pelottaa, mutta ehkä elämään pitäis sitten hankkia ihan jotain muuta sisältöä kuin ihmissuhteiden ja perheen metsästys.
Tosi outoa. Tuon ikäinen ja noin lyhyitä suhteita ja ei lapsia... apua =0