saako mitään olemalla mukava?
Siis töissä tai muutenkaan. No kotona en varmaan aina ole mukava. =) Mutta muuten yritän kohdella toisia hyvin enkä juoruile yms. Vai pitääkö opetella olemaan vittumainen ja sanoa suorat sanat aina välillä?
Kommentit (23)
Ja sen ansiosta minulle ollaan mukavia. Ihan perus jutuilla voi pitää itsensä ja lähipiirinsä onnellisena. Hymy, huomaavaisuus, kiltteys, kuulumisten kysely.. Kaikilla näillä on vain positiivinen vaikutus. Harva on yrittänyt käyttää mukavuuttani hyväksi. Ja jos olen huomannut jonkun niin tekevän, osaan tarvittaessa kyllä olla hyyyvin kylmäkiskoinen ja inhottava.
Mutta pääsääntöisesti olen kaikille tasapuolisesti yhtä ystävällinen. Kyllä minun vihani pitää ihan erikseen "ansaita"
Inhottaa kaikenlaiset selän takana paskaa puhujat. Se on mielestäni todella aliarvoista käytöstä. Jos siis puhuu selän takana paskaa ja päin naamaa on kuin paras kaveri. HYI!
on usein muitten kuin toisten mukavien ihmisten mielestä jossain määrin epäilyttävä (mukavuus ei ole muodikasta eikä "päivän sana"). Ihmistyypistä riippuen tähän suhtaudutaan ennakkoluuloisesti, epäillen, varauksella, jopa vihamielisesti. Mukava saattaakin huomata jäävänsä porukan ulkopuolelle tai ajautua hyväksikäytettäväksi (enkä nyt tarkoita fyysistä aspektia).
ainakin jos mukavuuteen liittyy se, että ei pidä oikeuksistaan kiinni.
Ei ehkä parhaita duunipaikkoja tai isoja rahoja, mutta onnellisuutta saa.
ja mukava on siksi hyvin suosittu työpaikallaan.
Ei pidä sekoittaa toisiinsa mukavuutta ja nössöyttä. Mukava, pätevä ja tehokas työntekijä on ihannetapaus joka hyvin todennäköisesti pärjää urallaan erinomaisesti. Miellyttämishaluinen nössö joka ei saa mitään aikaiseksi ei voi syyttää epäonnistumisestaan mukavuuttaan vaan nössöyttään.
Millainen on nössö?
Sellainen, jonka mukavuus on sitä, että mielistelee eikä koskaan sano mihinkään vastaan tai muutenkaan uskalla pitää omia puoliaan ettei vaan vahingossakaan pahoittaisi kenenkään mieltä. Hyväksikäytetty luuseri.
Mukava saa ja kannattaakin olla, mutta pitää myös olla jämpti ja sen verran selkärankaa ettei ihan mitä tahansa paskaa siedä. Mukavuutta on se ettei hauku eikä juoruile, kohtelee toisia reilusti, hoitaa omat hommansa ja auttaa toisia tarvittaessa.
niin kyllä mukavuudesta on hyötyä. Kuka haluaa ottaa projektiinsa mukaan ikävän tai epäystävällisen ihmisen? Mukavuuden pitää vaan olla luonnollista, ei mielistelyä tms.
Kyllä ainakin omalla urallani varmasti loppuisi hyvin nopeasti työt, jos kohtelisi kolleegoita tai partnereita huonosti.
Pitääkö työpaikalla ruveta riitelemään? Yleensä jos sanoo vastaan niin toinen suuttuu ja syntyy riitaa. SEkö on mukavaa?
ja aika vähän työpaikalla on näitä "mukavia" ihmisiä jos kerran juoruillaan paljon. Varsinkin naisvaltaisilla aloilla. =b Niin ja ei juoruta yleisesti vaan kyllä kerrotaan tämän juoruilun kohteen nimikin. Eli paskapäitä ja juoruajia arvostetaan?
Tulen muiden kanssa toimeen ja sain melko nopeasti vakipaikan
Itse olen aina saanut heti vakipaikan! Tietty koeajan 4kk jälkeen. Mutta ei tuo kerro vielä mitään sinusta. Jos ei muita vaikka löydy ym.
Mutta ei etene mihinkään. Mukavallehan kaikki käy, sehän ei valita, jos ei saa palkankorotusta tai ylennystä.
Mukava on hyvä työntekijä. Se tulee toimeen kaikkien kanssa, voi perhedyttää uusia ja hoitaa vaikka mitä ylimääräisiä juttuja, kun se osaa niin hyvin.
Sille riittää kerran vuodessa kannustus, että hyvin menee.
Se ei vaadi eikä ole hankala.
ja ps. se mukava on vaan tyytyväinen, kun pomo luottaa siihen ja antaa hoitaa kaikkia "isoja" juttuja.
Sitten joskus mukava miettii mitä hänestä oliskaan voinut tulla, kun varmaan kykyjä olisi mihin vaan. Mutta mukava on lojaali työnantajalleen ja viihtyy työssään (kun saa niitä extrahommiakin) ja jämähtää sinne.
EI ole tarvetta vaihtaa työpaikkaa kun viihtyy siellä.
mun mielestä ystävälliset, hymyilevät ihmiset on kivoja. Itse en ole niin kovin hymyileväinen luonteeltani.
Työpaikalla ja asiakkaiden kanssa sitä mukavuutta varmasti tarvitaan. Mutta ihmissuhteissa.. oon todennu, että pieni särmäkkyys on välillä paikallaan, niin että uskaltaa välillä olla huonolla tuulella ja sanoakin napakasti. Se tekee ihmisen jotenkin kiinnostavammaksi ja kunnioitettavammaksi.. Siis parempi ja luontevampi tuo kuin ylenpalttinen ja miellyttämishaluinen mukavuus.
Näin oon miettiny.
Mukava ihminen saa 850 kpl facebook-kavereita. That`s it.
Se, että on mukava ja kohtelee toisia hyvin ja esittää asiansa kannustavasti ja kritiikkinsä rakentavasti, ei mitenkään estä työelämässä menetymistä. Itse asiassa päinvastoin. Minä olen "mukava" ja olen todellakin silti menestynyt. Ikinä ei ole tarvinnut olla vittumainen, enkä ole ollut. Ei myöskään ovela, selkäänpuukottaja, opportunisti eikä hyväksikäyttäjä. Ei ole tarvinnut "sanoa henkilökohtaisia suoria sanoja", joskin tietysti on tarinnut esittää näkemyksensä yhdestä jos toisestakin asiasta, joista jotain ymmärrän. Silti mä olen "se", joka urakehitykseessä on selvästi valikoitunut sille nousujohteisimmalle uralle.
Mutta sitä minä en silti ymmärrä, että miksi "mukavuudesta" ylipäänsä pitäisi "saada" jotain? Ihminen on "mukava" ja "käyttäytyy kauniisti" ihan siksi, että se kuuluu sivistyneelle ihmiselle. EI siitä mitään sen kummempaa pidä saada, kyllä esim uralla pitää menestyä ihan sen asiantuntemuksen kautta.
Perhe- ja tunne-elämässä tietysti on paremmat menestymisen mahdollisuudet ihan sen mukavuuden perusteella. TÄmän luulisi olevan itsestään selvää.
Niin ja täällä huomaa että ihmiset jakaantuneet mielipiteissään. Jotkut pitävät mukavana sellaista joka juoruilee ja hankkii sillä kavereita ja on aina äänessä ym. mielistelee pomoja.
Toiset taas sitä mieltä että mukava ei puhu selän takana eikä edessä pahaa ja tulee toimeen kaikkien kanssa. Monestihan tälläisestä mukavasta ei pidetä kun syvyys puuttuu. pitäisi itsekin olla niin mukava mitä itse ei olla. Helpompi on puhua paskaa siitä mukavasta.
Niin ja sellainen jolla 100 facebook kaveria ei ole mukava! saattaa pyytää jonnekin mukaan ja sitten peruu. Onko se mukavaa? Eikä ilmoita mitään edes. Minusta se on moukkamaista. Kuten myös toinen joka päivittää useasti miten upeaa ja kivaa hänen elämänsä on. Mutta kenenkään toisten jutuista ei koskaan tykkää tai kommentoi. Minusta sekin on vaan huomiohakuisuutta ja leveilyä!