Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Apua! Uskovainen osaatko neuvoa, kun Reisjärvellä seuroissa...
20.07.2011 |
Kysyisin tätä kun reisjärven maakunnallisissa seuroissa puhuja neuvoi, että rippiä vastaan ottamassa ei voi olla uhri. Siis esimerkiksi hyväksikäytetty lapsi.
Että jos käyttää lasta hyväksi, ei riitä, että uhrilta pyytää anteeksi. Eli asiaa ei voi hoitaa niin, että se jää vain uhrin ja tekijän väliseksi.
Niin tarkoittaako tämä, että lapsen raiskaajan täytyy tehdä parannusta siitä jollekin toiselle uskovaiselle?
Kommentit (38)
Minäpä yritän selittää tämän asian. Otetaan nyt esimerkiksi tapaus a) Riita ystävän kanssa, tapaus b) puolison pettäminen, ja tapaus c) rikos, kuten vaikka lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Näissä toimitaan oikeaoppisesti näin:
a) On ollut jotain erimielisyyttä, ja suusta on tullut ikäviä asioita, joita ei välttämättä edes tarkoita, kuten "kylläpä olet tyhmä" tai "jos ajattelet noin, en halua olla kanssasi missään tekemisissä". Riita sovitaan, pyydetään anteeksi puolin ja toisin, eikä enää myöhemmin vedetä niitä asioita esille tarkoituksena toisen loukkaaminen. Ulkopuolisille ei asiasta puhuta. Toki voi kertoa että riitelimme mutta asiat on nyt sovittu, mutta riidan yksityiskohtia ei pidä ruveta muistelemaan ja toisille kertomaan.
b) on erittäin vaikea ja kipeä tilanne, joka ei varmasti kuittaannu yhdellä anteeksipyynnöllä. Näin vaikeista asioista täytyy voida keskustella vaikkapa aina uudestaan ja uudestaan sekä kahden kesken että esimerkiksi parisuhdeterapiassa. On kuitenkin väärin vaikkapa riitatilanteessa heittää petos toisen kasvoille tyyliin "no painu sitten vaikka sen panosi luokse". Sen sijaan rakentava keskustelu on hyväksi, niin kauan kuin asia mieltä painaa. (Tässä puhun kokemuksesta. Mieheni petti minua, mutta nyt viiden vuoden jälkeen en edes muista koko asiaa, ellei joku sitten puhu pettämisestä. Tuolloin muistan, että ai niin, olenhan minäkin tuossa tilanteessa ollut. Mutta muuten saattaa mennä kuukausiakin ettei asia käy edes mieleni vieressä!)
c) on tilanne, joka tulee hoitaa yksityisesti, eli pyytää anteeksi lapselta, ripittäytyä aikuiselle JA kantaa myös rikosoikeudellinen vastuu. Jos ei itsellä ole pokkaa ilmoittautua poliisille, tulee jonkun asiasta tietävän tehdä rikosilmoitus.
Ripistä ON opetettu virheellisesti, tai oikeastaan yleistetty, mutta kyllä nämä neuvot ovat minulle tuttuja kun on puhuttu pienemmissä porukoissa. Joten tuo uhrille ripittäytyminen ja asian hoitaminen sillä on ollut virheellinen käsitys. Se EI MISSÄÄN NIMESSÄ riitä!
Aina voidaan vääntää asiat juuri siihen valoon kun itselle sattuu sopimaan. Kukahan pedo esim tekee rippiä? Rikokset tulee ilmoittaa, vaikka olisi millainen rippisalaisuus. Tässäkin on tärkeää se että rippisalaisuus on senkin vuoksi että se varjelee turhilta juoruilta. Rikoksista kertominen ei ole mitään juoruamista vaan asioiden hoitoa ja rikosten ehkäisemistä.
Mitä se sitten tarkoittaa ihan oikeasti kun aaina sanotaan, että anteeksiannettua ja saatua syntiä ei saa enää kukaan muistella? Synti on upotettu pohjattomaan armonmereen. Sanotaan, että jos puhut eteenpäin jonkun anteeksi annetuista synnesitä, silloin synti tulee sinun päällesi.??
Olen varmaan tyhmä kun en nyt tätä ymmärrä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lestadiolaispappi oli rauhan tervehdys-lehdessä haastateltavana tästä vähän yli vuosi sitten.
"Keskusyhdistyksen (SRK) pääsihteeri Aimo Hautamäki pitää rippi-isän tai -äidin vaitiolovelvollisuutta ehdottomana. Ripin vastaanottaja ei siksi saa kertoa hänelle uskotusta rikoksesta viranomaisille.
Hautamäki perustelee ripin luottamuksellisuutta Katekismuksella, jossa hänen mukaansa ei erotella vaitiolovelvollisuuden suhteen pappeja ja muita kristittyjä.
”Ripin vastaanottaja on sidottu vaikenemaan siitä, mitä henkilökohtaisessa ripissä puhutaan”, Hautamäki siteeraa Katekismusta. – Sen sijaan ripin vastaanottajan velvollisuus on ohjata ja tukea rikoksen tehnyttä menemään poliisiviranomaisten luokse."
Siis, synnin anteeksi julistavan henkilön suu on suljettu rippisalaisuudella, jos lestadiolaispappia uskoo.
että anteeksi pyydetyistä synneistä ei ole luvallista sen jälkeen enää kenellekään puhua. Rippisalaisuus on ehdoton.
Jos synti on annettu anteeksi, se on Jumalan edessä anteeksi. Se ei silti tarkoita etteikö siitä voisi ja saisi puhua jos on tarvetta. Eli rikokset tulee selvittää maallisen lain edessä. Ja ainakin mulla mieheni kanssa voi monesti olla jotain ristiriitoja, joista ensin kiistellään, sitten pyydetään ja annetaan anteeksi, ja sitten rauhallisesti keskustellaan vielä asia läpi.
Ja ihan takuulla väkivallan uhriksi joutunut saa puhua esim. psykologin kanssa asiasta, vaikka olisikin jo antanut tekijälle anteeksi. Monia traumaattisia asioita voi joutua muistelemaan satoja kertoja ennenkuin asian voi oikeasti jättää taakseen. Ei evankeliumi ole sellainen ihmeautomaatti joka korjaa kaiken ihmisen mielessä. Synnin voi syntinä antaa anteeksi, mutta itse asiahan on ja pysyy kunnes se on loppuunkäsitelty.
t. vl-äiti
Kun synnit on annettu anteeksi, niin niistä ei ole tarvetta puhua. Mutta kun on kyse rikoksesta, ei riitä että ne on anteeksi annettu vaan PITÄÄ tehdä poliisille ilmoitus.
Ja kuka sen tekee? Lasten hyväksikäytössä tuskin se sairas pedofiili sitä tekee vaikka kykenisi pyytämään anteeksi. SE AIKUINEN JOKA ASIAA EDES EPÄILEE, ON VELVOLLINEN TEKEMÄÄN HETI ILMOITUKSEN VIRKAVALLALLE! Ja huom! Epäilyksestä myös, koska ne yleensä perustuu todenperäisyyteen näissä hyväksikäyttöasioissa. Lapset eivät kykene tekemään rikosilmoitusta, joten se on vanhempien ja aikuisten tehtävä!
On arvokas asia että anteeksiantamuksella pystytään kaikenlaisia asioita hoitamaan, mutta rikokset eivät saa jäähä siihen vaan ne pitää ilmoittaa eteenpäin.
Raiskaus on rikos, myös avioliitossa!!!!
-Vl äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että anteeksi pyydetyistä synneistä ei ole luvallista sen jälkeen enää kenellekään puhua. Rippisalaisuus on ehdoton.
Jos synti on annettu anteeksi, se on Jumalan edessä anteeksi. Se ei silti tarkoita etteikö siitä voisi ja saisi puhua jos on tarvetta. Eli rikokset tulee selvittää maallisen lain edessä. Ja ainakin mulla mieheni kanssa voi monesti olla jotain ristiriitoja, joista ensin kiistellään, sitten pyydetään ja annetaan anteeksi, ja sitten rauhallisesti keskustellaan vielä asia läpi. Ja ihan takuulla väkivallan uhriksi joutunut saa puhua esim. psykologin kanssa asiasta, vaikka olisikin jo antanut tekijälle anteeksi. Monia traumaattisia asioita voi joutua muistelemaan satoja kertoja ennenkuin asian voi oikeasti jättää taakseen. Ei evankeliumi ole sellainen ihmeautomaatti joka korjaa kaiken ihmisen mielessä. Synnin voi syntinä antaa anteeksi, mutta itse asiahan on ja pysyy kunnes se on loppuunkäsitelty. t. vl-äiti
Sinulla on hieman tarkoitushakuinen esimerkki. Kyllä se on eri asia jos sen kanssa keskustelee anteeksi annetuista asioista jonka kanssa on riidellyt ja sopinut.
Mutta on eri asia lähteä huutelemaan anteeksi annetuista synneistä sivullisille.
Rikosasiat on erikseen, mutta en vieläkään ymmärrä, miten niiden kanssa oikein ja kristillisesti pitäisi toimia, jos noudattaa sitä mitä Päivämiehessä on kirjoitettu...
Rippisalaisuus on pyhä. MUTTA se koskee VAIN PAPPEJA!!!! Ei meitä maallikoita. Tämä lisäys näiden rikosasioiden ja anteeksiantamisten vuoksi.
"Rippisalaisuus on papin velvollisuus pitää salassa kaikki ripissä kuulemansa
Suomessa evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon papeilla on ripistä ja sielunhoidollisesta keskustelusta kirkkolaissa säädetty vaitiolovelvollisuus. Pappi ei saa ilmaista ripissä tai sielunhoidossa ilmaistua asiaa tai henkilöä. Rippisalaisuutta ei saa paljastaa edes ripittäytyvän suostumuksella. Jos ripittäytyjä antaa tiedon rikoksesta, joka on tekeillä, papin tulee ilmoittaa viranomaisille asiasta niin, ettei ripittäytyjän henkilöllisyys paljastu".
Vl-äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun synnit on annettu anteeksi, niin niistä ei ole tarvetta puhua. Mutta kun on kyse rikoksesta, ei riitä että ne on anteeksi annettu vaan PITÄÄ tehdä poliisille ilmoitus. Ja kuka sen tekee? Lasten hyväksikäytössä tuskin se sairas pedofiili sitä tekee vaikka kykenisi pyytämään anteeksi. SE AIKUINEN JOKA ASIAA EDES EPÄILEE, ON VELVOLLINEN TEKEMÄÄN HETI ILMOITUKSEN VIRKAVALLALLE! Ja huom! Epäilyksestä myös, koska ne yleensä perustuu todenperäisyyteen näissä hyväksikäyttöasioissa. Lapset eivät kykene tekemään rikosilmoitusta, joten se on vanhempien ja aikuisten tehtävä! On arvokas asia että anteeksiantamuksella pystytään kaikenlaisia asioita hoitamaan, mutta rikokset eivät saa jäähä siihen vaan ne pitää ilmoittaa eteenpäin. Raiskaus on rikos, myös avioliitossa!!!! -Vl äiti
Kunpa tuolla lailla saarnoissakin sanottaisiin asia, selvästi ja järkevästi.
Et ole harkinnut puhujaksi ryhtymistä? Ai niin, siihen tehtävään ei naista tavallisesti kutsuta. :-( Harmi, sinussa olisi sitä "vikaa" elikkä tarvittaisiin tällaista viisautta...
Rippisalaisuus on pyhä. MUTTA se koskee VAIN PAPPEJA!!!! Ei meitä maallikoita.
Mutta hei, silloinhan en voi koskaan luottaa toisiin uskovaisiin jotka ei ole pappeja!??
Kun ihan tavallisia omia hyvinkin henkilökohtaisia yksityisiä asioitani kerron sisarelle tai veljelle seuroissa tms. ja pyydän siunausta, niin en voikkaan luottaa että hän on visu astia. Kun kerran se rippisalaisuus ei häntä velvoitakkaan!!!
Tämä on kyllä iso muutos jos asia on noin kuten esitit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...tarkoititko sivullisille huutelemisella esim. terapeuttia?! Kyllä kuule se vaan niin on, että jos on terapian tarve, niin ei takuulla Jumala katso synniksi sitä jos terapeutille puhuu!! Mutta jos sitten ruvetaan kertomaan joka suuntaan että kuulkaas kun tuo-ja-tuo teki minulle niin-ja-niin. Voi kertoa että olen kokenut tällaista, mutta ei ole soveliasta kertoa kenen taholta, jos asiat on sovittu. Siinä mennään sitten jo juoruamisen puolelle, joka taas sitten on synti.
että anteeksi pyydetyistä synneistä ei ole luvallista sen jälkeen enää kenellekään puhua. Rippisalaisuus on ehdoton.
Jos synti on annettu anteeksi, se on Jumalan edessä anteeksi. Se ei silti tarkoita etteikö siitä voisi ja saisi puhua jos on tarvetta. Eli rikokset tulee selvittää maallisen lain edessä. Ja ainakin mulla mieheni kanssa voi monesti olla jotain ristiriitoja, joista ensin kiistellään, sitten pyydetään ja annetaan anteeksi, ja sitten rauhallisesti keskustellaan vielä asia läpi. Ja ihan takuulla väkivallan uhriksi joutunut saa puhua esim. psykologin kanssa asiasta, vaikka olisikin jo antanut tekijälle anteeksi. Monia traumaattisia asioita voi joutua muistelemaan satoja kertoja ennenkuin asian voi oikeasti jättää taakseen. Ei evankeliumi ole sellainen ihmeautomaatti joka korjaa kaiken ihmisen mielessä. Synnin voi syntinä antaa anteeksi, mutta itse asiahan on ja pysyy kunnes se on loppuunkäsitelty. t. vl-äiti
Sinulla on hieman tarkoitushakuinen esimerkki. Kyllä se on eri asia jos sen kanssa keskustelee anteeksi annetuista asioista jonka kanssa on riidellyt ja sopinut.
Mutta on eri asia lähteä huutelemaan anteeksi annetuista synneistä sivullisille.
Rikosasiat on erikseen, mutta en vieläkään ymmärrä, miten niiden kanssa oikein ja kristillisesti pitäisi toimia, jos noudattaa sitä mitä Päivämiehessä on kirjoitettu...
Rippisalaisuus on pyhä. MUTTA se koskee VAIN PAPPEJA!!!! Ei meitä maallikoita.
Mutta hei, silloinhan en voi koskaan luottaa toisiin uskovaisiin jotka ei ole pappeja!??
Kun ihan tavallisia omia hyvinkin henkilökohtaisia yksityisiä asioitani kerron sisarelle tai veljelle seuroissa tms. ja pyydän siunausta, niin en voikkaan luottaa että hän on visu astia. Kun kerran se rippisalaisuus ei häntä velvoitakkaan!!!
Tämä on kyllä iso muutos jos asia on noin kuten esitit!
Ei tietenkään rippi-isällä tai -äidillä ole lupaa lähteä levittelemään toisen syntejä pitkin kyliä, MUTTA rikoksesta ON ILMOITETTAVA!! Siinä on vissi ero juoruaako täysin osattomille ihmisille vai tekeekö viranomaisille ilmoituksen vakavasta rikoksesta!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ihan tavallisia omia hyvinkin henkilökohtaisia yksityisiä asioitani kerron sisarelle tai veljelle seuroissa tms. ja pyydän siunausta, niin en voikkaan luottaa että hän on visu astia. Kun kerran se rippisalaisuus ei häntä velvoitakkaan!!!
ja vielä hyväksikäytön tai raiskauksen kaltaisia rikoksia?
Kunpa tuolla lailla saarnoissakin sanottaisiin asia, selvästi ja järkevästi.
Et ole harkinnut puhujaksi ryhtymistä? Ai niin, siihen tehtävään ei naista tavallisesti kutsuta. :-( Harmi, sinussa olisi sitä "vikaa" elikkä tarvittaisiin tällaista viisautta...
[/quote]
Ei kiinnosta puhujan tehtävät vaikka naiset siihen hyväksyttäisikin..:). Ja puhetta tästä aiheesta saisinkin aikaiseksi..:).
Saan vaan sellaiset pultit näiden asioiden käsittelemisestä ja siitä, että rikos yritetään hyvittää anteeksiannolla. Etenkin lasten hyväksikäyttötapauksissa (ja raiskauksissa)kaikenlainen hyssyttely pistää niin vihaksi, vaikken ole niitä edes lähipiirissä onneksi joutunut kokemaan, enkä toivottavasti koskaan joudu!!
Vl-äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole se jolle kommenttisi osoitit, mutta ehkä sopii kommentoida. jos oikein olen tätä keskustelua ymmärtänyt, niin kyse on vanhoillislestadiolaisuudelle tyypillisestä jatkuvasta parannuksen tekemisestä., ei riitä että on tulut uskoon ja saanut "parannuksen armon", vaan omnenlaisista asioista täytyy jatkuvasti tehdä parannnusta koska uskotaan että omantunnon täytyy olla täysin puhdas, jotta voi päästä taivaaseen.
Ei siis uskota, että jeesus on sovittanut kaikkien synnit ja sen varaan saa luottaa.
Lestadiolaisuudessa on laaja kirjo erilaisia syntejä joita ei ole käakyissä eikä raamatussa, ja ihmiset vahtivat myös toisiaan ja saattavat jopa vaatia toista uskovaista ripitätytymään (vrt. nyt julkisuudess aoleva Kimmo Sulilan tapaus).
On suuri muutos oppiin, jos tässä jatkuvassa anteeksipyytämisessä ei voikaan luottaa että se jolle syntejään tunnustaa ei pidäkään rippisalaisuudesta kiinni.
Tuleeko selän takana juoruilusta ja ihmisten yksityisasioista puhumisesta entistäkin hyväksytympää? Se on muuten yksi rauhanyhdistyksen helmasynti, toinen toistensa parjaaminen ja juoruilu.
Näin pohdiskeli eräs entinen vl.
Kaikkea hyvää kaikille keskustelijoille!
että anteeksi pyydetyistä synneistä ei ole luvallista sen jälkeen enää kenellekään puhua. Rippisalaisuus on ehdoton.
Jos synti on annettu anteeksi, se on Jumalan edessä anteeksi. Se ei silti tarkoita etteikö siitä voisi ja saisi puhua jos on tarvetta. Eli rikokset tulee selvittää maallisen lain edessä. Ja ainakin mulla mieheni kanssa voi monesti olla jotain ristiriitoja, joista ensin kiistellään, sitten pyydetään ja annetaan anteeksi, ja sitten rauhallisesti keskustellaan vielä asia läpi. Ja ihan takuulla väkivallan uhriksi joutunut saa puhua esim. psykologin kanssa asiasta, vaikka olisikin jo antanut tekijälle anteeksi. Monia traumaattisia asioita voi joutua muistelemaan satoja kertoja ennenkuin asian voi oikeasti jättää taakseen. Ei evankeliumi ole sellainen ihmeautomaatti joka korjaa kaiken ihmisen mielessä. Synnin voi syntinä antaa anteeksi, mutta itse asiahan on ja pysyy kunnes se on loppuunkäsitelty. t. vl-äiti
Sinulla on hieman tarkoitushakuinen esimerkki. Kyllä se on eri asia jos sen kanssa keskustelee anteeksi annetuista asioista jonka kanssa on riidellyt ja sopinut.
Mutta on eri asia lähteä huutelemaan anteeksi annetuista synneistä sivullisille.
Rikosasiat on erikseen, mutta en vieläkään ymmärrä, miten niiden kanssa oikein ja kristillisesti pitäisi toimia, jos noudattaa sitä mitä Päivämiehessä on kirjoitettu...
Päivämiehessähän voi olla ristiriitaista juttua kun siihen kirjoittaa niin moni eri henkilö. Etkö voisi vain kuunnella omaa omaatuntoasi asiassa? Vai mitä se sanoo?
En kannusta huutelemaan koko kylälle anteeksiannetuista asioista, mutta jos tuntee tarvetta puhua esim. terapeutin (tai poliisin!) kanssa, niin siihen on mun mielestä jokaisella täysi oikeus. Kyllä mä myös tuntisin velvollisuudekseni varoittaa muita vanhempia jos tietäisin jonkun pedofiilin kuuluvan lähipiiriin. Juoruilla ja mässäillä ei tarvitse, mutta lasten suojelu on kyllä niin iso ja tärkeä asia että näin tekisin. Ja toivoisin myös muiden tekevän.
t. vl-äiti
En ole se jolle kommenttisi osoitit, mutta ehkä sopii kommentoida. jos oikein olen tätä keskustelua ymmärtänyt, niin kyse on vanhoillislestadiolaisuudelle tyypillisestä jatkuvasta parannuksen tekemisestä., ei riitä että on tulut uskoon ja saanut "parannuksen armon", vaan omnenlaisista asioista täytyy jatkuvasti tehdä parannnusta koska uskotaan että omantunnon täytyy olla täysin puhdas, jotta voi päästä taivaaseen.
Ei siis uskota, että jeesus on sovittanut kaikkien synnit ja sen varaan saa luottaa.
Kyllä uskovainen saa luottaa että Jeesus on sovittanut kaikki synnit ja ne on koko ajan anteeksi. Ei kukaan vaadi että omaatuntoa pitäisi koko ajan olla puhdistamassa, eihän se ole mitenkään mahdollista edes. Koko ajan teemme vähintään ajatuksissa syntiä... mutta uskovainen saa uskoa että Jumala katsoo niitä syntejä Jeesuksen sovituksen läpi ja näkee vain puhtaan ihmisen. Koko ajan.
Osasit eritellä hyvin. Ja tuo luottamus toisiin uskovaisiin- suurin osa synneistä ei ole rikoksia, eikä sellaisia syntejä
puhuta eteenpäin. Eihän se olisi uskovaisen mieli. Erottaka nyt hyvät ihmiset RIKOS muista asioista .
Alue: Aihe vapaa
Ei kaikkia syntejä voi saada anteeksi vain kertomalla jollekin muulle siitä. Mitä jos rippi isäkin on pedofiili? Maalaisjärkeä asioihin. Jumala voi olla olemassa, mutta ei yksikään jumala voi toimia kaikkien ihmisten oikeustajua vastaan varsinkin jos on ollut itse asioihin vaikuttamassa. Fariseuksia! Perkele!