Mitä ihmettä tehdä? Uusperheestä asiaa...

Ehkä mies haluaa näyttää entisen vaimonsta lapsille, kuinka paljon mukavampi vanhempi hän olisi, ja kuinka paljon kivempaa on hänen luonaan kuin äitinsä.



Kyllä sinun pitäisi keskustella tarkemmin, missä on lasten koti, ja mikä on sinun kotisi.



Jos sinä olet perheessä se, joka valmistaa ruuat, sinä myös päätät mitä syödään. Onhan se oikein, että välttää sellaisia, joista eivät pidä ja yrittää tarjota mieleisempiä. Jos mies haluaa tarjota jokaiselle lapselleen erilaista einestä, se on hänen asiansa, eikä sinun.



Sinullakin on oikeus kotirauhaan.

ettei halua liiaksi komentaa koska haluaa olla se kiva isä. Ok, ymmärrän hyvin mutta kiva voi olla muutenkin.



Jokainen kerta käymme kyllä porukalla tekemässä erilaisia asioita, mäkkärissä, hoplopissa, leikkipuistoissa, serenassa, huimalassa ja tapahtumissa.

Eli aina on jotain extra kivaa :)



Olen yrittänyt mieheltä kysyä mitä ruokaa haluaisi, että laitan kun lapset tulevat. Kuulema kysellään sitten kun ovat meillä ja vielä koskaan ei ole yhteiymmärrykseen päästy. Jokainen kun haluaa eri ruokaa ja mies antaa periksi.



Kyllä, ei meillä tarvitse olla hiljaa kuin huopatossutehtaassa, mutta kuten sanoin meno oli aamullakin JÄRJETÖNTÄ ja miehelle tästä sanoin johon totesi että lapsilla on sentään hauskaa.



Yritin sanoa, että ulkona voi riehua niin paljon kuin haluaa, ei sisällä.

Puolestani saa rakentaa majoja, leikkiä piilosta jne sisälläkin. Tänään nämä kaikki (myös omani) kiljuivat, juoksivat, huusivat ja hyppivät.

Lähdin viemään roskia kun en muuta keksinyt ja se meteli kuului rapussa alas asti, asumme sentään nelosessa.



Huoh kun on vaikeaa :(

Haluan saada tämän toimimaan jotta meillä KAIKILLA olisi mukavaa. Tietenkin lasten mielipiteitä kuunnellaan, mutta mielestäni vanhemmat tekee ne lopulliset päätökset ja jos lapset eivät saa esim sanottua mitä ruokaa haluavat me sen päätämme emmekä jahkaile montaa tuntia.



Täytyy nyt jotenkin yrittää mies saada tajuamaan omakin kantani, oma lapseni on aivan ihmeissään kun arkena on riehuminen sisällä kielletty sekä pöydässä syödään sitä mitä tarjotaan ja nyt taas ei tarvitse noita noudattaa.



ap

ja aivan väärin lapsia kohtaan. Kyllä perheessä syödään yhtä ruokaa. Itse en lähtisi tuollaiseen pelleilyyn mukaan laisinkaan. Riittää kunhan ette tee lasten inhokkiruokia, miksi ihmeessä isän luona pitäisi olla aina niitä lempiruokia? Onko omalla lapsellanne samanlainen oikeus päättää ruuasta? Vai onko tämä vain sisaruspuolten oikeus - jos on niin aika epätasa-arvoista.



Istu miehen kanssa alas ja keskusteltaa säännöt selviksi. Ruokakaupassa käydään ennen kuin lapset tulevat (miksi ihmeessä mies haluaa tuhlata tapaamisaikaa kaupassa käyntiin?). Voittehan tehdä niin, että jokainen lapsi (myös yhteiset) kirjoittavat ylös lapulle kolme lempiruokaansa. Vuorotellen jokaisen lempiruoka tehdään kunnes kaikki yhdeksän ruokalajia on tehty (tähän menee useampi tapaamisviikonloppu) - sitten taas jokainen laittaa 3 ruokalajia lapuille (osa eri lajeja kuin viimeksi) ja tapaamisviikonloppujen ruokalista on valmis taas viikoiksi. Aikuiset päättävät, missä järjestyksessä ruokia syödään - kuitenkin niin, että jokaisena viikonloppuna syödään useamman lapsen ehdotusta. Näin kaupassa voi käydä etukäteen ja mitään ruokailuongelmia ei tule kun jokainen on sitoutunut asiaan.



Riehumisongelmaan - anna riehua, mutta kohtuudella. Eli ei jatkuvaa riehuntaa, mutta jonkin aikaa sallisin asian. JOs sohvilla ja sängyllä pomppinen on teillä normaalisti kiellettyä niin tulisi sen olla kielettyä kaikilta lapsilta - muuten toimitte epäreilusti.



Iso ongelma uusperheissä on juuri se, että lapsia kohdellaan epätasa-arvoisesti: esim. viikonloppulapsille on sallittuja sellaiset jutut, mitkä muille lapsille ei ole sallittuja. Aiheuttaa lasten kesken mielipahaa, hämmästystä, kateutta jne.

Voisithan kysyä mieheltäsi, miksi kohtele lapsia epäreilusti?

Nythän teillä tehdään muutama asia siten kuin isä tahtoo, loput määräät sinä. Ja nyt haluat viedä isältä ne viimeisetkin asiat, joista hän saa lapsissaan päättää.



Minusta on OK, jos jokainen saa päättää ruokansa siellä kaupassa. Jos se on mikroateria niin hurraa! eikä tule laittamisen vaivaa. Mainio ratkaisu! En ymmärrä, miksi ehdoin tahdoin pitää olla kompromissi ja syödä sitä, mitä äiti(puoli) määrää. Kyse ei ole muusta kuin halusta käyttää valtaa, sillä ap saa kaikki muut päivät laittaa sille omalle lapselleen ihan sitä mitä itse tahtoo ja vaikka pakottaa syömään tai pitää nälässä.



Jos miehen mielestä on OK, että sängyssä hypitään (ja leikin jälkeen hän sen sijaa uudestaan) niin keneltä se on pois? Onko teillä pakko toimia tismalleen niin kuin sinä haluat vai onko tämä taas joku outo tapa osoittaa miehelle, että tämä ei ole hänen kotinsa?



Entä jos ehdottaisit miehelle, että olisi lapsiviikonloput muualla kuin luonasi eli mökillä, kylpylässä, laivalla jne. Silloin meteli ei häiritsisi sinua ja isä saisi lastensa kanssa olla niin kuin tahtoo.

ja aivan väärin lapsia kohtaan. Kyllä perheessä syödään yhtä ruokaa. Itse en lähtisi tuollaiseen pelleilyyn mukaan laisinkaan. Riittää kunhan ette tee lasten inhokkiruokia, miksi ihmeessä isän luona pitäisi olla aina niitä lempiruokia? Onko omalla lapsellanne samanlainen oikeus päättää ruuasta? Vai onko tämä vain sisaruspuolten oikeus - jos on niin aika epätasa-arvoista. Istu miehen kanssa alas ja keskusteltaa säännöt selviksi. Ruokakaupassa käydään ennen kuin lapset tulevat (miksi ihmeessä mies haluaa tuhlata tapaamisaikaa kaupassa käyntiin?). Voittehan tehdä niin, että jokainen lapsi (myös yhteiset) kirjoittavat ylös lapulle kolme lempiruokaansa. Vuorotellen jokaisen lempiruoka tehdään kunnes kaikki yhdeksän ruokalajia on tehty (tähän menee useampi tapaamisviikonloppu) - sitten taas jokainen laittaa 3 ruokalajia lapuille (osa eri lajeja kuin viimeksi) ja tapaamisviikonloppujen ruokalista on valmis taas viikoiksi. Aikuiset päättävät, missä järjestyksessä ruokia syödään - kuitenkin niin, että jokaisena viikonloppuna syödään useamman lapsen ehdotusta. Näin kaupassa voi käydä etukäteen ja mitään ruokailuongelmia ei tule kun jokainen on sitoutunut asiaan. Riehumisongelmaan - anna riehua, mutta kohtuudella. Eli ei jatkuvaa riehuntaa, mutta jonkin aikaa sallisin asian. JOs sohvilla ja sängyllä pomppinen on teillä normaalisti kiellettyä niin tulisi sen olla kielettyä kaikilta lapsilta - muuten toimitte epäreilusti. Iso ongelma uusperheissä on juuri se, että lapsia kohdellaan epätasa-arvoisesti: esim. viikonloppulapsille on sallittuja sellaiset jutut, mitkä muille lapsille ei ole sallittuja. Aiheuttaa lasten kesken mielipahaa, hämmästystä, kateutta jne. Voisithan kysyä mieheltäsi, miksi kohtele lapsia epäreilusti?

Antaa kaikkien lasten valita ruokansa, antaa kaikkien lasten riehua jne. Epäreilu on vain äitipuoli, joka ei suostu siihen, että miehellä on erilaiset tavat olla lasten kanssa.

Meillä on ydinperhe, jossa kaikki lapset (3 kpl)saavat jokaisena viikonpäivänä syödä sitä ruokaa, mitä haluavat. Ei ole meillä ongelmana, kunhan ymmärtävät, että äiti ei ole keittiössä kerrallaan enempää kuin tunnin.

kuin yhdessä miehen lasten kanssa?

Itse olen lähiäiti. Tuo, että lapset voivat pompottaa, on uskomatonta. Uskomatonta on myös se, että kirjoituksestasi päätellen ap laittaa ruoan. Jos lasten isä tekisi sen ruoan, niin sitten olisi ok, mutta nyt tuo risoo ap:ta, joten miehen pitäisi tehdä jotakin tilanteen korjaamiseksi.



Lähiäidillä on varmaan hauskaa palauttaa lapset ruotuun viikonlopun jälkeen, kun mies haluaa olla vain ns hauska isä. Jos isä todella haluaisi lastensa parasta, pitäisi hän jonkinlaisia sääntöjä myös lapsilleen. Lasten kasvatus on pääasiallisesti tylsää puuhaa. Entä jos lasten lähiäitikin haluaisi olla vain ns. hauska äiti, kuka silloin kasvattaisi lapset? Kysy tätä mieheltäsi! Myös miehellä on kasvatusvastuu. Hän tekee lapsilleen todellakin karhunpalveluksen, jos antaa sellaisen kuvan miehistä, että he sallivat kaiken...



Riehumisen kuuluu kerrostalossa olla sillä tasolla, ettei naapureita hirveästi häiritä. Joskin kyllähän suuressa lapsiperheessa tulee ääntä paljon enemmän kuin pienessä.

minun 5v lapseni asuu meillä ja miehen 8 ja 9v lapset ovat jokatoinen vkl.



Kun oma lapseni on kotona, ei saa juosta ja riehua, ei hyppiä sohvilla eikä sängyillä. Muuten kyllä saa touhuta, rakentaa majoja jne, jos alkaa riehumaan siirrymme ulos. Mies ei viikolla ole paljon kotona kun on epäsäännöllisinä aikoina töissä.



Kun kaikki lapset ovat, käymme yhdessä erilaisissa lapsille kivoissa jutuissa. Vietämme aina leffaillan jne.



Viikonloppuisin miehelle on meteli ja riehuminen ok ja MINÄ siivoan jäljet. Kestän lasten elämää normaalisti ja kyllähän lapsista ääntä tulee.

Jos lapsia pyytää siivoamaan leikkinsä menee siihen todella usea käsky ja välillä jopa tuntu ja valitetaan ja vitkutellaan.

Myös siis omani ja viikolla omaaani varoitetaan ja pyydetään sen 2 kertaa ja jos ei suju niin sitten tulee joku jo aiemmin kerroittu rangaistus.

Viikonloppuisin tämä ei toimi.



Mitä tuohon ruokaan tulee, MINÄ en ole päättämässä mitä milloinkin syödään ja monelta. Olen yrittänyt kysyä jo ajoissa mitä haluaisivat ja vielä kertaakaan ei ole vastausta tullut, kun ruoka-aika lähenee niin sitten vasta alkaa tulla minä haluan tota ja toinen toista ja niitä sitten tarjoillaan.

Normaalisti meillä annetaan se pari vaihtoehtoa josta saa valita mitä teen, tämä ei toimi viikonloppuisin.



Onhan tämä myös tietenkin miehen koti kuten myös miehen lasten ja heistä pidänkin kovasti.

Mielestäni vika on tällä hetkellä miehessä joka ei halua mitään rajoja laittaa ja jos jotain yrittää komentaa saa komentaa todella monta kertaa eikä koskaan vitkuttelusta tule mitään rangaistusta.

(tänäänkin uloslähtöön meni yli tunti kun ei saanut aikaisemmin lapsia pukemaan ja käymään vessassa)



En tiedä, olen aika loppunut ja yritän ensi viikolla keskustella joku ilta rauhassa miehen kanssa, kertoa mitä itse toivon ja kuuntelen mitä mies toivoo. Jokin molempia sekä lapsia tyydyttävä kompromissi on löydyttävä.



ap

minun 5v lapseni asuu meillä ja miehen 8 ja 9v lapset ovat jokatoinen vkl. Kun oma lapseni on kotona, ei saa juosta ja riehua, ei hyppiä sohvilla eikä sängyillä. Muuten kyllä saa touhuta, rakentaa majoja jne, jos alkaa riehumaan siirrymme ulos. Mies ei viikolla ole paljon kotona kun on epäsäännöllisinä aikoina töissä. Kun kaikki lapset ovat, käymme yhdessä erilaisissa lapsille kivoissa jutuissa. Vietämme aina leffaillan jne. Viikonloppuisin miehelle on meteli ja riehuminen ok ja MINÄ siivoan jäljet. Kestän lasten elämää normaalisti ja kyllähän lapsista ääntä tulee. Jos lapsia pyytää siivoamaan leikkinsä menee siihen todella usea käsky ja välillä jopa tuntu ja valitetaan ja vitkutellaan. Myös siis omani ja viikolla omaaani varoitetaan ja pyydetään sen 2 kertaa ja jos ei suju niin sitten tulee joku jo aiemmin kerroittu rangaistus. Viikonloppuisin tämä ei toimi. Mitä tuohon ruokaan tulee, MINÄ en ole päättämässä mitä milloinkin syödään ja monelta. Olen yrittänyt kysyä jo ajoissa mitä haluaisivat ja vielä kertaakaan ei ole vastausta tullut, kun ruoka-aika lähenee niin sitten vasta alkaa tulla minä haluan tota ja toinen toista ja niitä sitten tarjoillaan. Normaalisti meillä annetaan se pari vaihtoehtoa josta saa valita mitä teen, tämä ei toimi viikonloppuisin. Onhan tämä myös tietenkin miehen koti kuten myös miehen lasten ja heistä pidänkin kovasti. Mielestäni vika on tällä hetkellä miehessä joka ei halua mitään rajoja laittaa ja jos jotain yrittää komentaa saa komentaa todella monta kertaa eikä koskaan vitkuttelusta tule mitään rangaistusta. (tänäänkin uloslähtöön meni yli tunti kun ei saanut aikaisemmin lapsia pukemaan ja käymään vessassa) En tiedä, olen aika loppunut ja yritän ensi viikolla keskustella joku ilta rauhassa miehen kanssa, kertoa mitä itse toivon ja kuuntelen mitä mies toivoo. Jokin molempia sekä lapsia tyydyttävä kompromissi on löydyttävä. ap

Lapsilla pitäisi olla samat säännöt äidin ja isän luona. Jos isän luona on isän vaimon säännöt, syntyy ilman muuta ongelmia.

En ymmärrä tapaasi kasvattaa lapsia. Ei tekemättömyydestä seuraa rangaistus vaan tekeminen eli kun yhden kerran on sanottu, että lelut kerätään, niin seuraavaa käskyä ei enää tule vaan asia tehdään yhdessä. Eihän se rangaistus saa niitä leluja sieltä lattialta pois yhtään sen paremmin.

Eli tutkaile ensin omaa tapaasi olla vanhempi ja mieti, onko tavassasi kasvattaa lasta rankaisemalla jotain pielessä. Sen jälkeen voitte yhdessä miehen kanssa pohtia, miksi hän näkee sinut piikana eikä puolisona. Yleensä ihminen saa sen, mitä ansaitsee.

Nuo asiat, mistä stressaat, ovat täysin toisarvoisia. Ei sillä ole merkitystä, jos joskus joutuu neuvottelemaan kaupassa, tai ei sillä ole merkitystä, jos joskus meuhkataan.

Eri asia on, jos on hanakalaa päivä toisensa jälkeen.



Relaa vähän.

Lapset voivat kokea olonsa turvattomaksi, jos saavat liikaa päättää asioista. Minusta ruokien suhteen voi hyvin jutella, mtiä joku ei halua syödä ollenkaan ja ette tee sitten niitä ruokia. Mutta ravintolameininki kotona on pidemmän päälle todella huono ratkaisu. Myös lasten kannalta.

vaikka tuossa lelujen keräämisessä sitä, että mikäli ne lelut ei parin kehotuksen jälkeenkään ala lähtemään, yleensä sitten kerään ne itse ja niitä ei muutamaan päivään saa leikkiin mukaan.

Kyllä, autamme myös keräämään leikkejä, mutta monesti lapsi yrittää keräämisen jättää itse kokonaan.

En näe mitään järkeä, että kehoitan ensin keräämään ja lapsi tietää mikäli ei kerää niin äiti kyllä lopulta ne hoitelee itse ja lapsen ei tarvitse tehdä mitään.



Mielestäni ei edes meillä tarvitse olla samat säännöt kuin lapsilla on äidillään. Meillä voi olla hieman erilaiset säännöt ja hieman enemmän sitä extrakivaa, mutta onhan meilläkin jotain sääntöjä oltava. Kuten omalla lapsellani on tietyt säännöt viikolla jota mieskin noudattaa.

Nämä kaikki kuitenkin unohtuu aina, kun loputkin lapset ovat meillä ja eletään kuin pellossa.



Varmasti minussakin on kasvattajana vikaa ja mies on joistakin jo maininnut mielipiteensä ja olen niihin asioihin kiinnittänyt huomiota.

Kuten sanottu olen myös valmis joustamaan ja etsimään yhdessä miehen kanssa ratkaisua tähän ongelmaan.

Paha vain, kun miehen mielestä meillä on kaikki hyvin ja lapsethan saavat riehua kun niillä on silloin kivaa.

Ja jos telkkarissa on joku ohjelma menossa tokihan lapset voivat olohuoneessa syödä silloin.

Mielestäni ei voi sillä ei voi viikollakaan oma lapsi syödä ja tämän myös mies kieltää. Olen tähän ehdottanut ratkaisua, että jos on jokin hyvä ohjelma kesken katsotaan se loppuun ja ruoka lämmitetään sitten vaikka mikrossa uudelleen. Ei käy.



On mielestäni kohtuutonta, että kaikki viikolla olevat säännöt katoavat jokatoinen viikonloppu.



Ehkä tämä tästä vielä joskus ratkeaa, kunhan ensi viikko on ohi ja mieskin on töistä kotona yritän vielä keskustella asiasta.

ap

Nythän teillä tehdään muutama asia siten kuin isä tahtoo, loput määräät sinä. Ja nyt haluat viedä isältä ne viimeisetkin asiat, joista hän saa lapsissaan päättää.

Minusta on OK, jos jokainen saa päättää ruokansa siellä kaupassa. Jos se on mikroateria niin hurraa! eikä tule laittamisen vaivaa. Mainio ratkaisu! En ymmärrä, miksi ehdoin tahdoin pitää olla kompromissi ja syödä sitä, mitä äiti(puoli) määrää. Kyse ei ole muusta kuin halusta käyttää valtaa, sillä ap saa kaikki muut päivät laittaa sille omalle lapselleen ihan sitä mitä itse tahtoo ja vaikka pakottaa syömään tai pitää nälässä.

Jos miehen mielestä on OK, että sängyssä hypitään (ja leikin jälkeen hän sen sijaa uudestaan) niin keneltä se on pois? Onko teillä pakko toimia tismalleen niin kuin sinä haluat vai onko tämä taas joku outo tapa osoittaa miehelle, että tämä ei ole hänen kotinsa?

Entä jos ehdottaisit miehelle, että olisi lapsiviikonloput muualla kuin luonasi eli mökillä, kylpylässä, laivalla jne. Silloin meteli ei häiritsisi sinua ja isä saisi lastensa kanssa olla niin kuin tahtoo.

Ja ikäsi on? Ainakaan sinulla ei ole omia lapsia, vastaus on niin alytön

Vierailija - 17.07.11 05:12 (ID 13043601)

Nythän teillä tehdään muutama asia siten kuin isä tahtoo, loput määräät sinä. Ja nyt haluat viedä isältä ne viimeisetkin asiat, joista hän saa lapsissaan päättää. Minusta on OK, jos jokainen saa päättää ruokansa siellä kaupassa. Jos se on mikroateria niin hurraa! eikä tule laittamisen vaivaa. Mainio ratkaisu! En ymmärrä, miksi ehdoin tahdoin pitää olla kompromissi ja syödä sitä, mitä äiti(puoli) määrää. Kyse ei ole muusta kuin halusta käyttää valtaa, sillä ap saa kaikki muut päivät laittaa sille omalle lapselleen ihan sitä mitä itse tahtoo ja vaikka pakottaa syömään tai pitää nälässä. Jos miehen mielestä on OK, että sängyssä hypitään (ja leikin jälkeen hän sen sijaa uudestaan) niin keneltä se on pois? Onko teillä pakko toimia tismalleen niin kuin sinä haluat vai onko tämä taas joku outo tapa osoittaa miehelle, että tämä ei ole hänen kotinsa? Entä jos ehdottaisit miehelle, että olisi lapsiviikonloput muualla kuin luonasi eli mökillä, kylpylässä, laivalla jne. Silloin meteli ei häiritsisi sinua ja isä saisi lastensa kanssa olla niin kuin tahtoo.

Jättäydy suosiolla pois ja ole kotona sen aikaa. Ei kai sinne molempia aikuisia tarvita. Itse laittaisin makuuhuoneeni oven kiinni ja sanoisin etukäteen, että sinne on porttikielto. meillä on nytkin, vaikkei ovi ole kiinni.

Sanot jo etukäteen missä riehuminen sallittua, missä ei ja esim. kuinka kauan.

Miehen kanssa tietenkin pidät arkena kunnon palaverin.

vaikka tuossa lelujen keräämisessä sitä, että mikäli ne lelut ei parin kehotuksen jälkeenkään ala lähtemään, yleensä sitten kerään ne itse ja niitä ei muutamaan päivään saa leikkiin mukaan. Kyllä, autamme myös keräämään leikkejä, mutta monesti lapsi yrittää keräämisen jättää itse kokonaan. En näe mitään järkeä, että kehoitan ensin keräämään ja lapsi tietää mikäli ei kerää niin äiti kyllä lopulta ne hoitelee itse ja lapsen ei tarvitse tehdä mitään.

Ihan käsittämätöntä! Annat lapsen pompottaa ja miehen pompottaa ja keksit sääntöjä, joilla ei ole mitään tekemistä minkään muun kuin vallankäytön kanssa.

Älä opeta lapselle, että äiti kerää. Yhdessä tekeminen merkitsee sitä, että joko vuorotellen tai niin, että äiti isot ja lapsi pienet esineet jne. Miksi ihmeessä menet siihen, että lapsen ei tarvitse tehdä mitään?

Että jokainen lapsi valitsee itse mitä syö!? Voi pyhä sylvi mitä hulluutta!!! Vanhemmat päättää mitä ruuaksi tehdään, toki yhdessä voidaan suunnitella lastenkin kanssa välillä esim. mitä laitetaan pitsaan, mutta vanhemmat päättää ja piste. Kuinka sä kestät? Mulla meni hermot jo viestiäsi lukiessa... Laita miehesi ruotuun.

Olette kaikki kerääntyneet tähän samaan ketjuun.

Muissa perheissä lapset saa päättää mitä syödään vaikka kaikki haluaisivat eri ruokaa? No enpä enää ihmettele miksi suuri osa kouluikäisistä on erittäi huonotapaisia maailmannapoja

saavat joskus päättää, mitä haluavat syödä. Ei nyt arkisin eikä edes viikottain, mutta joskus. Kaikki tosin syövät samaa ruokaa, mutta tänään syödään sitä, mitä Kalle haluaa syödä ja huomenna syödään sitä, mitä Ville haluaa syödä.

Uskallan myös väittää, että Kalle ja Ville ovat kuitenkin hyvätapaisia, jopa sinun mielestäsi, jos sinä heidät näkisi.



Tällaiset ruokajutut ovat yks hailee siinä, miten tunne-elämältään tasapainoisia lapsia kasvaa. Samoin on yks hailee, minkäikäisenä lapsi luopuu tutista tai oppii potalle.