Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen ylpeä ja onnellinen, että voin kustantaa lapsilleni heidän haluamansa harrastukset
17.07.2011 |
Tietysti harrastusten määrää ja laatua muuten pohditaan, eli paljonko koulun lisäksi jaksaa tehdä ja niin edelleen. Mutta raha ei ainakaan toistaiseksi ole vaikuttanut päätöksiin.
Jos ne haluaisivat jotain formulaa alkaa harrastaa, niin siihen ehkä ei sitten enää olisikaan varaa :-D
Mutta minusta on kiva, että pystyn lapsilleni antamaan heidän toivomansa "peruskalliit" harrastukset.
Kommentit (27)
Lapsesikin ovat onnellisia, kun heillä on mieleinen harrastus, jonka kustannuksista vanhemmat eivät rutkuta ja syyllistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perusvanhemmuuttahan tuo on, ei sen ihmeempää.
mutta ei silti itsestäänselvyys!
-ap
Itse en saanut harrastaa sitä, mitä halusin, joten omille lapsilleni haluan tarjota ne harrastukset, mitkä he haluavat (tietysti järkevällä tavalla suunniteltuina). Sen mukaisia valintoja on tässä tehty, ja olen ylpeä siitä, että alle kouluikäiselläkin on jo tärkeitä harrastuksia.
Mieheni olisi aikanaan saanut harrastaa mutta ei uskaltanut (!), joten hänkin on sitä mieltä, että lapset saavat harrastaa juuri sitä, mitä haluavat, jos se suinkin vain on mahdollista.
Joo, joillekin tämä on itsestäänselvyys, mutta me olemme joutuneet jo tekemään valintoja ja jopa uhrauksia, jotta tämä seikka voisi toteutua. Siksi olenkin asiasta ylpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin se on itsestäänselvyys
tiedän monta perhettä, jotka eivät voi kustantaa mitä tahansa harrastuksia.
mielestäni tyyliin ratsastus, jääkiekko, taitoluistelu, musiikkiopisto (jos kalliin soittimen hankintaa ja muuta menoa), ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisella lapsella vähän alle 2000 eur/ vuosi ja toisella noin 1000 eur/vuosi.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä toisen lapsen soitin maksoi 500 euroa ja toisen 1700 euroa. Konservatorion maksu on noin 350 euroa lukuvuodessa, mutta tuo ei ole mielestäni kovin paljon. Yksityisissä musiikkikouluissa hinnat olisivat vähintään kaksinkertaiset vuodessa. Lisää maksettavaa kertyy tietysti orkesterileireistä sun muusta, mutta nekin ovat olleet halpoja siihen nähden, että tarjolla on ollut täysi ylläpito ja lapsi on tullut leireiltä innosta hihkuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä noiden kustantaminen on itsestäänselvyys. Ja se pitää tajuta ennen kuin lapsia edes hankkii.
Vuonna 2007 kahden alle 14-vuotiaan lapsen ja kahden aikuisen muodostaman perheen köyhyysraja oli 2943 euroa kuukaudessa.
Vuonna 2007 köyhissä perheissä eli 151 000 alle 18-vuotiasta lasta.
Noista tuloista vaikkapa se 300-400 eur / kk lasten harrastuksiin on niin paljon, että luultavasti sellaiseen ei ole varaa.
kun sen lapsen lopulta uskaltaa hankkia?
Kuinka monen vuoden harrastusrahat? Miten paljon sitä harrastusrahaa lasta kohden? Onko muita tärkeitä kriteerejä, ennen lapsen hankkimista?
Niin, ja oletko ottanut huomioon muuttuvat elämäntilanteet esim. puolison kuolema, työttömyys, sairastuminen? Vai pitääkö näistäkin olla jo turvarahasto valmiina ennen lapsen hankintaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä perusvanhemmuuutta. Perusvanhemmuus on sitä, että vastaa lapsen fyysisiin ja emotionaalisiin tarpeisiin ja on luotettava, aikuinen kasvattaja.
Se, että on varaa harrastuksiin, riippuu taloudellisesta tilanteesta, ei vanhemmuudesta.
Mutta ap:lle ja hänen perheelleen on tietty kiva juttu, että he ovat siinä onnellisessa asemassa, että harrastuksiin on varaa!
ennen kuin lapsen hankkii, mutta pitää olla vakaa parisuhde (koska valtaosa köyhistä on yksinhuoltajia), pitää olla kunnon koulutus, pitää olla jalansija työelämässä.
Ja pitää osata laskea, moneenko lapseen on varaa ja tajuta, että lapset ovat siinä elättinä noin 20 vuotta.
Pitää siis olla aikuinen ennen kuin hankkii lapsen/lapsia.
nää ihmiset, joiden mielestä "pitää olla" sitä ja tätä tullakseen vanhemmaksi. He ilmoittavan asian niin kuin se olisi laissa saneltu, vaikka oikeastihan he pystyvät toteuttaa asian vain omalla kohdallaan kuten haluavat (eikä senkään onnistumisesta tietenkään ole sataprosenttista takuuta).
Muita ihmisiähän nämä heidän "pitää olla" -vaatimukset eivät kosketa lainkaan.
Eli sinä et pysty siihen ja haet tekosyitä kaikkialta muualta kuin peilistä.
Alue: Aihe vapaa
no tottakai ahdistaa tuo lainamäärä, ja sen vuoksi nämä menoerät eli harrastusmaksut, jotka ovat aika suuria. En ymmärtänyt yhtään kommnettiasi, miten niin lasten harrastaminen on kulissien ylläpitämistä, en ymmärrä? Ja mistä päättelet, että perheessämme ei tarvita autoa? Meillä on auto vuosimallia 1998. t.25