Kävin juuri lenkillä ja ihailin jokaista omakotitaloa. Olette kai onnellisia, joilla sellainen on?

Itse rakentamassamme talossa on asuttu nyt 10v, pihaa laitettu rakkaudella ja nyt se jo näyttää ihanan rehevältä. Yläkertaan olemme rakentamassa nyt lisätilaa lapsille.



Joskus hetkellisesti ajattelen, että olisi niin helppoa asua kerrostalossa, mutta se ajatus menee viidessä sekunnissa ohi=) Rakastan tätä taloa ja pihaa. En voisi ajatella, että myisimme tätä muuten kuin pakon edessä. Jalat edellä lähden.

Valitettavasti olemme miehen kanssa niin pienipalkkaisissa hommissa että taloa emme pysty koskaan hankkimaan. Pakko tyytyä vanhaan rivarinpätkään ja niellä kaikki vitutus ja kateus.

Onnellisuus tulee rakkaasta puolisosta ja ihanasta lapsesta ja omakotitalo on siihen vaan plussaa. Me olimme onnellisia jo silloin, kun asuimme vielä kerrostalossa ja sama ihana perheonni tuli mukanamme omaan taloommekin. Sanon siis, että pelkkä talo ei tee ketään onnelliseksi vaan ne ihmiset, jotka siellä asuvat.

Haaveilin omasta talosta tosi kauan ja sain vasta yli kolmekymppisenä, mutta nyt on kyllä mukavaa.

Itse kaipaan taloyhtiön sosiaalisuutta. Sitä että pihalle voisi katsoa ikkunasta ja huomata muidenkin lasten olevan jo leikkimässä. Ja toisaalta kaipaan myös öistä kaupunkia, laadukkaita ravintoloita yms.

Ehkä muutamme kun lapset muuttavat pois. Onneksi laina on niin valtava, että jos omakotitalojen arvo säilyy niinvoimne varmasti ostaa pienen asunnon keskustasta.

omakotitalossa meren rannalla ja silti melkein keskustassa! Rakastan tätä taloa, lähden täältä vain jalat edellä. Syvä myötätuntoni kaikille jotka joutuvat kitumaan kerros- ja rivitaloissa.

Olen myös onnellinen, mutta siihen talo on vain pienenpieni tekijä.

Mitään muuta kuin harmia tästä talosta. Jos ostat joskus omakotitalon niin osta sitten uusi tai rakennuta/rakenna itse.

Tämä paska vie kaikki rahat ja aina jossain jotain vikaa.

Mitään muuta kuin harmia tästä talosta. Jos ostat joskus omakotitalon niin osta sitten uusi tai rakennuta/rakenna itse.

Tämä paska vie kaikki rahat ja aina jossain jotain vikaa.

Tyhmyydestä sakotetaan

Nyt asumme rivarissa vuokralla. Mies haluais ostaa oman talon (vanhan ja huonolta alueelta, kun muuhun ei ois varaa), mut mä oon jopa uhannu avioerolla, jos talokuumessaan menee hakemaan lainaa ja toteuttaa haaveensa!



Sillä tykkään asua näin: keskustassa, omaa tilaa ja rauhaa. Sitäpaitsi sitten, kun lapset kasvaa haluaisin muuttaa ehkä isoon kaupunkiin tai jopa ulkomaille (olen aika nuori silloinkin vielä). Opiskelisin ehkä lisää ja harrastaisin kulttuuria jne.

Mies taas haluaa jonkun viiskytluvun rahasiepon jota saan kaikki vapaa-aikani rempata (vihaan jo siivouspäiviä, remontista tulisin varmaan hulluksi!) ja omaa rauhaa jossain keskellä ei mitään (hyvähän miehen on, kun asuu viikot hotelleissa työnsä luonteen vuoksi, niin siellä korvessa olisin vain minä ja meidän lapset siihen asti kunnes palaan taas töihin ja on kannattavaa ottaa toinenkin auto talouteen). Mä voisin korkeintaan ostaa rivarinpätkän jostain, sillä siitä pääsee helpommin eroon tai voi myydä eikä meillä kuitenkaan olisi muuhun varaa mun kriteereillä (hyvä alue, hyvä kunto).

Itse rakentamassamme talossa on asuttu nyt 10v, pihaa laitettu rakkaudella ja nyt se jo näyttää ihanan rehevältä. Yläkertaan olemme rakentamassa nyt lisätilaa lapsille.

Joskus hetkellisesti ajattelen, että olisi niin helppoa asua kerrostalossa, mutta se ajatus menee viidessä sekunnissa ohi=) Rakastan tätä taloa ja pihaa. En voisi ajatella, että myisimme tätä muuten kuin pakon edessä. Jalat edellä lähden.

Kesäisin kyllä mökki järven rannalla tai omakotitalo kelpaisi, mutta vain ajatustasolla. Mies on paljon pois kotoa, joten kaikki hommat jäisi minulle. En todellakaan kaipaa lumitöitä tai rikkaruohojen kitkentää tai räystäiden puhdistamista tai mitään. Juu, laiska olen.

Piha kesken, isot velat niskassa ja monta pientä lasta. Nautin kyllä siitä että on oma piha, kesällä. Talvella jatkuva lumenluonti on yhtä tuskaa. Tiedän että elämämme olisi huolettomampaa ja tavallaan turvallisempaa jos asuisimme edullisemmin. Nyt joutuu stressaamaan rahan kanssa ja mihinkään ylimääräiseen ei ole rahaa. Talo on onneksi kaikin puolin hyvä, se vielä puuttuisi että oltais korvia myöten veloissa talon takia josta ei edes pidettäisi.

Munkin mielestä omakotialueella on kiva katsella taloja, mutta en haluaisi omakotitaloa. Emme kumpikaan miehen kanssa ole mitään nikkaroijia, ja minua ei kyllä saisi kuluttamaan vähää vapaa-aikaani nyppimässä kukkapenkkejä. Asutaan pientaloalueella rivarissa, ja tyytyväisiä ollaan! Koen myös helposti omakotitalon turvattomammaksi, itse helposti pelkään jos olen yöllä yksin. Naapurit tuovat turvaa ja seuraa. Lumenluontia on ihan riittävästi tässäkin kämpässä :)

Talottomat ei usein tajuakaan mitenkä paljon pitää tehdä, jotta talo pysyy hyvässä kunnossa. Vanhassa talossa on vielä enemmän hommaa, jos rempata pitää sitä sunt tätä aina aika-ajoin.



Pihatyöt vielä päälle ja talvella lumityöt.



Vielä jos sattuu ikäviä naapureita, niin olo on ihan paska. Meillä on nyt ihanat naapurit kun muutimme. Joskus on ollut ärsyttäviä kyttiä ja juoruämmiä (=paskan puhujia ja pahaa toisille haluavia sekä narsisteja että muita pipipäitä) naapurustossa.