Onko kellään mitään positiivista sanottavaa lastensuojelusta?

Minulla on ihan positiivinen kokemus. Meistä tehtiin naapurin toimesta nimetön lastensuojeluilmoitus, ja saimme kutsun sosiaalitoimistoon. Juttelin ls- työntekijän kanssa, lapsetkin olivat mukana, ja ilmoitus todettiin aiheettomaksi ja perheemme hyvinvoivaksi. Minulle tarjottiin lastenhoitoapua, mutta en kokenut tarvitsevani sitä, lapsetkin olivat menossa päiväkotiin muutaman kk:n päästä. Mitään jatkotoimenpiteitä tai harmia ilmoituksesta ei seurannut, ls- työntekijä oli asiallinen ja mukava koko ajan.

Me mm. päästiin perhekuntoutukseen, oli todella mahtava ja voimaannuttava kokemus. Perhe-elämä kehittyi parempaan suuntaan kaikilla mittareilla.

jotka eivät olisi elossa ilman lastensuojelua ja sijaisperhettä.



Yksi sisaruskolmikko erityisesti on varsin herättävä: huostaanottoa vetkuteltiin liian pitkään, jonka johdosta vanhin lapsi on narkkari, joka ei tule elämään pitkään, eikä koskaan pysty olemaan osa yhteiskuntaa. Keskimmäinen on tunne-elämältään niin vaurioitunut, että mm. hylkäsi omat lapsensa yksi kaunis päivä. SOitti ex-miehelleen tämän työpaikan parkkikselta, että täällä on lapsesi, tule hakemaan. Eikä sen jälkeen ole ollut missään tekemisissä lastensa kanssa. Paitsi tietysti ainakin yhden uuden on jo tehnyt...



Vain nuorin sisaruksista on saanut elämänsä kasaan, koska hän oli tarpeeksi pieni kun heidät otettiin huostaan.



Kerrottakoon vielä, että mm. toinen tuon perheen vanhemmista jäätyi kännissä kuoliaaksi yhden sillan alle. ELi olivat rapajuoppoja, molemmat kuolivatkin suht nuorena.

tietämättäni, mutta kuitenkin niin, että tajusin olevani väsynyt ja jollain tasolla masentunut. Ilmoituksen johdosta sain kotiapua (siivous ja ruuanlaitto). Näitä toivoin. Pääsin myös psykiatrille ja sain omahoitajan jonka kanssa sain käydä asioita läpi. Nuo kyllä eivät suoraan aiheutuneet ls-ilmoiuksesta, ne tulivat jo aiemmin. Järkytyin ls-ilmoituksesta pahoin, mutta nyt tajuan sen olleen erittäin hyvä asia. Mitään negatiivisa seuraamuksia ei tullut. Lastensuojelu on hyvä asia. Kynnys puuttua vanhempien ja sitä kautta lasten pahoinvointiin on oltava äärimmäisen matala!! Suhtautukaa lastensuojeluun avoimesti, ongelmia näiden asioiden tiimoilta ei kannata piilotella, koska niistä voi joutua maksamaan pieni viaton lapsi.

tietämättäni, mutta kuitenkin niin, että tajusin olevani väsynyt ja jollain tasolla masentunut. Ilmoituksen johdosta sain kotiapua (siivous ja ruuanlaitto). Näitä toivoin. Pääsin myös psykiatrille ja sain omahoitajan jonka kanssa sain käydä asioita läpi. Nuo kyllä eivät suoraan aiheutuneet ls-ilmoiuksesta, ne tulivat jo aiemmin. Järkytyin ls-ilmoituksesta pahoin, mutta nyt tajuan sen olleen erittäin hyvä asia. Mitään negatiivisa seuraamuksia ei tullut. Lastensuojelu on hyvä asia. Kynnys puuttua vanhempien ja sitä kautta lasten pahoinvointiin on oltava äärimmäisen matala!! Suhtautukaa lastensuojeluun avoimesti, ongelmia näiden asioiden tiimoilta ei kannata piilotella, koska niistä voi joutua maksamaan pieni viaton lapsi.

Lastensuojelun hyvät kokemukset on yleensä sidoksissa omaan asenteeseen. Jos mun mieheltä kysyttäis, se haukkuis lastensuojelun pystyyn. Kumma kyllä, mulla saman perheen toisena vanhempana on enimmäkseen pelkästään hyvää sanottavaa! Myös siellä perhekuntoutuksessa huomasi selvästi oman asenteen merkityksen. Toiset valitti kaikesta, haukkui työntekijöitä koko ajan ja nurisivat ja marisivat. Mikään ei ollut hyvää, paitsi se että mistään ei tarvinnu maksaa jne. Mun taas on tosi vaikeaa keksiä mitään huonoa koko perhekuntoutuksesta. Äärimmäisen kiitollinen olen siitä että sinne päästiin!!

Mut jos ei voi myöntää että itsessä on vikaa, niin silloin harvemmin kokee lastensuojelua positiivisena asiana.

t. olisko 3 tai 4, joka kertoi olleensa perhekuntoutuksessa...

Toki on positiivista sanomista ainakin työntekijöillä - palkkapäivinä.

sijoitetun lapsen sukulaisena kuin itse sijaisvanhempana. Kaikki mahdollinen tehtiin avohuollon tuella ennenkuin huostaanottoon päädyttiin.

perhettä kiikkin ja heiltä saatiin lapset huostaan:)

Olen ansioitunut ls-virkailija meidän kunnassa ja varmasti tulee tänäkin jouluna kunnon bonus. Ette arvakaan kuinka monta perhettä on nytkin työni alla, jotta lapset saataisi parempaan paikkaan. Siellä se bonus taas ovea kolkuttaa.Päästään taas thaimaaseen perheen kanssa:9

akateemisen loppututkinnon suorittanut sostt osaisi kyllä kirjoittaa menevänsä Thai_maahan. Valitettavasti lastensuojelun sostt ei saa työstään minkäänlaisia bonareita, vaikka sinä ehkä niin haluaisit uskoa. Helpompaa tietysti huudella kylillä, että sossu saa tonnin bonarin joka huostaanotosta kuin myöntää itselle, että on epäonnistunut vanhempana ja yhteiskunnan täytyi puuttua asiaan.



Mitä jos katsoisit peiliin, ja miettisit löytyiskö kenties sieltä syy siihen miksi lapsesi otettiin huostaan?

Ammattitaitoiset lastensuojelun työntekijät ovat painonsa arvoisia kultaa. Valitettavasti epäpäteviä ja ikävällä tavalla asenteellisia on myös paljon. Perheeni on asioinut lastensuojelun kanssa, kun mieheni lapsen kehitys vaikutti olevan vaarassa lähikodissaan - hänestä tehtiin lastensuojeluilmoituksia myös koulusta ja iltapäivähoidosta, joten sossut eivät olleet pelkästään meidän havaintojemme varassa. Ensin äidille tarjottiin mahdollisuus korjata tilanne, mutta kun tämä ei toteutunut, sossut auttoivat meitä hakemaan lapsen asumista isälle. Toisaalta se, että lapsi ylipäätään joutui erossa jäämään äidille, oli sossujen totaalinen virhearvio - onneksi äidin muutettua asiaa tuli hoitamaan pätevämpää väkeä. Mukana oli vuosien mittaan sekä lastensuojelun sossuja että lastenvalvojia ja pienissä kunnissahan ne ovat usein sama henkilö.