4v. itkee, kun on ikävä äitiä :/
tänään tuli siis äidiltään meille (isälleen), juuri nukahti ja sitä ennen itki aika kauan, kun oli äitiä ikävä. Ikinä ennen ei ole itkenyt eikä edes sanonut mistään ikävästä (eikä vaikuttanut ikävöivänsä).
Nyt ilmeisesti joku "äiti-vaihe" menossa, kun ei äidiltäänkään ollut halunnut lähteä kummitädilleen yökylään, vaikka oli sovittu.
Nyt oli tarkoitus, että on meillä viikonlopun ja maanantaina menee mummolaan siskonsa kanssa ja on siellä viisi päivää. (Isällä ja minulla töitä) Nyt pisti sitten miettimään, että mitenköhän pärjää. Sisko on toki mukana, mutta silti. Pitäisikö kysyä äidiltä (on lomalla), ottaako tytön kotiin jo silloin ma? vai lähettää vain sinne mummolaan?
Kommentit (19)
Kyllä se lapsi tuosta ikävästä toipuu.
yökyläilyt hankalia. Innolla lähtivät mummolaan ym mutta iltaisin aina kova ikävä ja itku. Päivisin oli jokaisesta lapsestamme kaikkein paras paikka kun isovanhemmat hemmottelivat ja saivat vuorotellen olla yksin kylässä.
Aikuiset on sopineet, lapsi ei! Eri asia on silloin tietysti, jos ei ole muuta mahdollisuutta, mutta nyt on ilmeisesti on.
soittoa tosiaan äidille ja mielipidettä sieltä.
aika paljon reissaa noin pieni lapsi. Toki tiedätte vanhempina mikä on parasta lapselle.
Saattaahan se tuosta piristyä. Mutta en kyllä laittaisi väkisin viikoksi mummolaan, jos kerran on noin kova ikävä. Jos menee mummolaan hyvillä mielin, niin tottakai vaan lähetätte ja jos sitten alkaa itkeä, niin sitten äidille soittoa esim. yhden yön jälkeen.
muiden puolesta, mutta minä haluaisin ehdottomasti tietää, jos lapseni ikävöisi minua. 4-vuotias on kuitenkin vielä aika pieni ja vielä olemaan viikon putkeen erossa äidistä, jos tulee äiti-ikävä. Minä ainakin haluaisin kuulla, jos äitipuoli(?) kokisi kuten sinä koet nyt.
jos on kovin "ikävöivä", niin saa mies ilmoittaa äidille ja kysyä, mitä mieltä äiti on. Oli vaan jotenkin niin reppana. :/
ap
ja kaikki meni tosi hyvin, ei tämä pienempikään ikävöinyt tai ainakaan mitenkään sitä näyttänyt. Päinvastoin, oli oikein reipas ja nauravainen.
ap
Katseltaa, miten homma etenee. Vaikka jo su soitto äidille jos tilanne huono.
Oletpas sinä hyväsydäminen! Sinusta tulee loistava äiti pienokaisellesi!
siis olen kotiäiti ja 4 lasta ja mies normaalisti töissä ja joskus työpäivän aikana tytöt 5 ja kohta 7 saattaa revetä itkemään kun on niin ikävä isiä...
Meillä ikävät aina selitellään niin, että se tuntuu aika haikealta, mutta ikävä on oikeastaan aika hyvä juttu, koska se tarkoittaa, että rakastaa tosi paljon sitä, jota on ikävä. Meillä se aina auttaa ikävään, kun saa käännettyä sen myönteiseksi asiaksi.
Mummolassa olis ollut vähän aikaa sitten yksi yö veljensä kanssa viettää, mutta ei suostunut. Sanoi että minä en jää mihinkään ilman äitiä.. :)
Minä ajattelen asian niin, että en halua nyt sitten pakottaa mihikään, kun kerran pakko ei ole. Teillä tietysti eri asia, kun lapsen vanhemmat on eronneet. Mutta en sinne mummolaan kyllä laittaisi, jos lapsi vaan jatkaa ikävöintiä. Meillä ei ainakaan auta, jos sisarus on mukana, koska on kyse nimenomaan äidin ikävästä.
Mä itse ikävöin vielä koululaisenakin äitiäni. Muistan kuinka kauheaa oli olla mummolassa (omasta tahdosta kyllä sinne menin, en vain tajunnut kuinka kovasti ikävöisin). Ei siinä paljon veli auttanut.. :)
yökylään pikkuveljen kera tai ilman. Nyt on alkanut sanoa ettei halua mennä koska rakastaa äitiä kaikista eniten. Menee sitten kuitenkin pienellä ympäripuhumisella ja järkeilyllä ettei se yökylään meno rakkautta mittaa ja ikäväkin vaan kertoo kuinka tärkeä joku toinen ihminen itselle on.
Joku toinen laittoi että tahtoisi äitinä ehdottomasti tietää jos lapsi ikävöi, itse taas en äitinä tahdo ihan joka itkusta kuulla jos lapsen kuitenkin on enemmän tai vähemmän pakko tottua aikaa molempien vanhempien luona viettämään. Tietty jos ikävä haittaa kaikkia toimia niin äidille on hyvä kertoa mutta jos se vaivaa vain nukkumaan mennessä ja uni tulee kohtuullisessa ajassa niin antaisin äidin viettää lomaansa rauhassa.
on kyllä aina tullut meille ihan mielellään, saa nähdä nyt sitten, miten jatkossa. Mutta mun mielestä jotenkin inhottavaa laittaa toinen jonnekin, jossei halua. Vaikka onkin pieni, eikä osaa vielä ajatella, että siellä mummolassa varmaan olisi kivaa, mutta silti. Jos olisi omasta lapsesta kyse, niin en laittaisi. Ainakaan siis jos vielä "jatkaa ikävöintiä". Isosisko on aina ollut tälle pienemmälle tosi tärkeä ja läheinen, eli luulen kyllä, että auttaa paljonkin, kun on mukana siellä mummolassa, jos nyt sinne menevät.
Kiitos kovasti harvinaisen asiallisista ja ystävällisistä vastauksista!!
ap
on se varmasti surullinen kun on noin pieni! :(