"Saako" näin tehdä mahd. omaisuudellaan vanhana - vai pitääkö se jättää lapsille?

Isäni jäljiltä jääneen lapsuudenkotini ja ihan kaiken muunkin.



Vieläpä niin, että siskoni pääsi jaolle, mutta minä en.



No, eipä tarvitse ihmetellä, miksi mummeli istuu nyt yksinäistä vanhuutta.

tarvitse jättää yhtään mitään. Ja ihan järkevää voi olla tulevaisuudessa esim. varata omaisuutta omaan hoitoon vanhuusiässä (tosin huomaathan, että silloin, jos on omaa omaisuutta, veloitetaan kaikista hoidoista, hoitopaikoista ym. maksimin mukaan).



Toki useimmat haluavat säästää lapsille jotain, koska haluavat, että omat lapset pääsisivät elämässä eteenpäin, ehkä helpommalla kuin itse on päässyt. Mitään velvollisuutta tähän ei tietenkään ole.



On mahdollista tehdä myös kaikenlaisia ennakkojärjestelyjä, esim. kiinteistön siirto vaikkapa lapsenlapsille hallintaoikeuden säilyessä itsellä jne.

Mutta täällä kun juttuja lukee, tuntuu että on vanhempien "velvollisuus" jättää lapsilleen jotain ja heti tulee hirveä äläkkä ja täälläkin koko ajan kysellään, että kun vanhemmat käyttää omaisuutensa. Että se pitää jättää lapsille.

sama mitä täällä lukee. Jokainen elää omaa elämäänsä, jos huvittaa reissailla niin sitten reissaillaan.

Vanhemman tehtävä ei ole jättää lapselle perintöä. Jos jää niin jää, jos ei jää niin ei jää.

Jos lapset loukkaantuvat "perintönsä" tuhlaamisesta, he ovat itsekkäitä paskoja.

tarvitse jättää yhtään mitään. Ja ihan järkevää voi olla tulevaisuudessa esim. varata omaisuutta omaan hoitoon vanhuusiässä (tosin huomaathan, että silloin, jos on omaa omaisuutta, veloitetaan kaikista hoidoista, hoitopaikoista ym. maksimin mukaan). Toki useimmat haluavat säästää lapsille jotain, koska haluavat, että omat lapset pääsisivät elämässä eteenpäin, ehkä helpommalla kuin itse on päässyt. Mitään velvollisuutta tähän ei tietenkään ole. On mahdollista tehdä myös kaikenlaisia ennakkojärjestelyjä, esim. kiinteistön siirto vaikkapa lapsenlapsille hallintaoikeuden säilyessä itsellä jne.

ja ne jotka ei ole säästäneet mitään vaan käyttäneet kaikki, saa vielä ilmaiset / halvat hoidot.

PItäiskö vaan sitten jemmata "sukanvarteen" rahaa, ettei näy missään tileillä tms. ...

Mies ei loukkaantunut, mutta minua vähän tökkii. Katsos kun itse haluaisin jättää omille lapsilleni perintöä ja sellainen itsekkyys että mieluummin törsätään rahat vanhoilla päivillä itseen tuntuu täysin vieraalta. Omassa suvussani on myös ollut perinteenä kerätä omaisuutta mieluummin kuin hassata sitä. No, kukin tyylillään, kyllä kuolinvuoteellakin voi vielä pelata nettipokeria vaikka viimeisillä pennosilla.

Niinpä tietysti... säästeliäät sitten maksaa ja ne jotka ei ole säästäneet mitään vaan käyttäneet kaikki, saa vielä ilmaiset / halvat hoidot.

mutta jos on säästöjä, jää rahaa sitten sen hoitomaksun ylikin ja voi satsata omaan hyvinvointiin. Tai sitten paikan vähän paremmassa hoitokodissa.

Mies ei loukkaantunut, mutta minua vähän tökkii. Katsos kun itse haluaisin jättää omille lapsilleni perintöä ja sellainen itsekkyys että mieluummin törsätään rahat vanhoilla päivillä itseen tuntuu täysin vieraalta. Omassa suvussani on myös ollut perinteenä kerätä omaisuutta mieluummin kuin hassata sitä. No, kukin tyylillään, kyllä kuolinvuoteellakin voi vielä pelata nettipokeria vaikka viimeisillä pennosilla.

ne mieluummin itseeni. Minä teen töitä niiden rajojen ja omaisuuden eteen. Jos lapset haluavat jotakin, tienatkoon itse rahat siihen sitten aikuisina. Kyllä pitää oppia, ettei kaikkea voi tuosta vain saada.

Minulle ei ole perintöä tulossa, vanhemmat ovat käyttäneet rahat itseensä ja olen iloinen siitä. Niin paljon kuin he ovatkin elämänsä raataneet, ovat he ansainneet nyt vanhoilla päivillään hemmottelua. Jos minä olisin halunnut saaren pätkän (jollaisen he myivät pois), ostaisin sen itse. Näin esimerkkinä.

sanonutkin, että haluan heidän myyvän talon kun aika tulee ja hassaamaan kaikki viimeistä penniä myöten. Itse en halua vanhemmiltani mitään, ovat jo antaneet parhaan mahdollisen lapsuuden, auttaneet opiskeluaikoina, ovat nyt suureksi avuksi lapsiperheen arjessa jne.



Jos vanhemmat elävät keskiarvojen mukaiseen ikään, olen itse tuolloin jo viidenkympin kieppeillä. Mitäs ihmettä minä niillä rahoilla teen, mitä he eivät olisi voineet tehdä? Kyllä suomalaisessa yhteiskunnassa ainakin toistaiseksi jokainen kykenee ihan itse saavuttamaan kohtuullisen elintason, se riittäköön!



Minulla on pari ystävää, joille on (sitten joskus) tulossa isohkoja perintöjä. Ja sen kyllä huomaa! Ajelehtivat päämäärättömästi, opiskelu ei oikein nappaa, töitäkään ei viitsi tehdä, jos eivät ole tarpeeksi kovapalkkaisia jne. Ilmeisesti ei tee kovin hyvää tietää että vanhuudenpäivät ovat turvattuja ilman sen kummempia ponnisteluja...

Minulla on pari ystävää, joille on (sitten joskus) tulossa isohkoja perintöjä. Ja sen kyllä huomaa! Ajelehtivat päämäärättömästi, opiskelu ei oikein nappaa, töitäkään ei viitsi tehdä, jos eivät ole tarpeeksi kovapalkkaisia jne. Ilmeisesti ei tee kovin hyvää tietää että vanhuudenpäivät ovat turvattuja ilman sen kummempia ponnisteluja...

He ovat vapaita, sinä olet orja.

Minä en odota vanhemmiltani euroakaan perintöä ja olenkin toivonut että käyttävät OMAT RAHANSA jotka ovat OMALLA työlläään ITSE ansainneet ITSEENSÄ!

jotkut haluaa käyttää rahat itseensä, jotkut taas säästellä niitä lapsille, jotkut jakaa rahat sopivassa suhteessa molempiin - pääpaino kuitenkin sanalla HALUAA.

Ja itse on omaisuutensa ja rahansa kulutettava jokaisen. Minä en edes kehtaisi olla perinnön jaolla, on se niin vaan liian säälittävää armonpullien keräämistä. Olen ylpeä itse saavutuksistani, vaikka ihan alle keskitulojen elän. Jokaisen lapsen varsinkin nuoren pitää tajuata, että perintöä on turha odottaa, vaan pitää kasvaa itse omaan hyvinvointiin tai pahoinvointiin.

Minulla on pari ystävää, joille on (sitten joskus) tulossa isohkoja perintöjä. Ja sen kyllä huomaa! Ajelehtivat päämäärättömästi, opiskelu ei oikein nappaa, töitäkään ei viitsi tehdä, jos eivät ole tarpeeksi kovapalkkaisia jne. Ilmeisesti ei tee kovin hyvää tietää että vanhuudenpäivät ovat turvattuja ilman sen kummempia ponnisteluja...

Itselläni on samankaltainen tilanne. Kun vanhemmistani aika jättää (keskimääräisesti noin 30 vuoden päästä, pitkäikäiset suvut), niin minusta ja sisaruksistani tulee erittäin varakkaita. Itse opiskelen parhaillaan ja mikään ei olisi minulle niin mieluista, kun että vanhempani, jotka ovat kovalla työllä säästäneet tuollaisen omaisuuden käyttäisivät rahansa vielä eläessään.

Tiedän, että jos näin ei käy (vanhempani ovat ilmaisseet, että haluavat jättää lapsilleen mahdollisimman paljon) niin vanhuuteni päivät ovat turvattuja. Kuitenkaan tämä tieto ei ole mielestäni mukava. Ennemmin opiskelen ja teen töitä, luon itse oman omaisuuteni. Olen kotoa saanut mallin työntekoon, enkä välittäisi jäädä odottamaan sitä, kuinka makea elämä alkaa 30 vuoden päästä.

perinnön tosin taisi hassata apen uusi vaimo tai hävittää niin ettei sitä missään näkynyt. Miestä tämä ei myöskään harmittanut on liian ylpeä sanomaan mitään, omillaan on pärjättävä.



Minullakaan ei ole mitään väliä, mutta mielestäni sellaista elintasoa ylläpitävän olisi pitänyt sen verran perintöä jättää ettei kahden pienen lapsen asuntovelkaisten talous olisi ollut ihan kuralla muutamaa kuukautta että saatiin ostettua hautajaisvaatteet ja komeat kukkalaitteet hautajaisiin. Varsinkin kun kyläläiset kuvittelee että saimme suuren perinnön, ei edes kehtaa kenellekään sanoa että lähes 1000€ lasku apen kuolemasta tuli, eikä killinkiäkään rahaa tai muuta omaisuutta, no eipä tarvinnut perintöveroakaan maksaa.

Meillä on kannustettu isovanhempia käyttämään rahojansa hoitoihin. Tosiasia on kuitenkin, että palvelutaloasuminen on hyvin kallista, voi mennä monta tuhatta euroaa kuukaudessa, mutta paikoin rahalla saa erittäin inhimillistä palvelua

ja hoitoa.



Riittävästi on katsottu sitäkin, että melko itsenäiseen elämään pystyvää on makuutettu terveyskeskuksen vuodeosastolla pissavaipassa, kun kunnalla ei ole tarjota paikkoja. Siinä menee kunto ja mielenterveys äkkiä huonoksi.



Toki noilta isovanhemmilta on jäänyt ennakkoperintöjen muodossa kaikenlaista, mutta jos on valintatilanne, niin todellakin mä kannustan käyttämään rahat viimeisien vuosien hoitoon.