Jos 18v. muuttaa pois kotoa (opiskelija), miten sen elatus??

Tässähän just olen pohtinut, riittääkö että tuen n. 200-250 eur kuussa!?

Enempää ei pysty, hyvä jos sitäkään.



Ja lisäksi että onko pakko kesälläkin tukea vai voisiko tosiaan täysikäinen käydä töissä.





Mutta mulla on tosiaan jotenkin mielikuva, etten voi edes itse valita, paljonko tuen, vaan että joskus joku tuomioistuin määräsi isän maksamaan ihan jonkun tietyn summan täysi-ik. lapselleen tms. En muista tapausta ihan tarkkaan.



ap

ole sinun lapsesi? Että teillä on uusperhe ja haluat sen jo pois kuvioista? Vai miten voi jollain olla noin vaikeeta tukea omaa lastaan vaikka ilmeisesti varaa on.

ei ole uusperhe.

Johan jo aiemmin hieman selitin pikkuosan ongelmista.

En ole sanonut etten tukisi ollenkaan, mutta lähinnä mietin mikä olisi se "oletettava" summa, mikä pitäisi riittää.

MIetin onko meilläkään varaa lähteä siihen juttuun, että helpotetaan ehkä kaikkien elämää että nuori saa muuttaa pois - mutta jos meidän pitäisi maksaa hälle ihan kaikki ilman hänen omaa vastuuta edelleenkään mistään, niin ei ole meillä varaa siihen sitten...

Ilmeisesti saisi siis vain KELAn asumislisän, vuokrasta riippuen ehkä n. 140-200 eur (joka ei tosiaan riitä koko vuokraan edes solussa). Ja sitten sen mitä me annamme. Ja mahd. lainatakauksen.

Kohtuullista silti mielestäni olisi, että hän kävisi töissä ainakin kesällä.

ap

Eli teini-ikäisen normaalit käyttäytymis"ongelmat", mitkä nyt ei edes kuulosta vakavilta, aiheuttaa sen, että haluat hänet äkkiä ja halvalla pois jaloista, etkä halua tukea hänen opiskeluaan ja omilleen muuttamista rahallisesti? Tuon ikäiselle on iso asia muuttaa omilleen, vanhempien tuki olisi varmasti tärkeää, käy sääliksi tätä nuorta, jonka äiti haluaa heittää äkkiä elämään omaa elämäänsä, jotta ei tarvitse enää huolehtia.

Tässähän just olen pohtinut, riittääkö että tuen n. 200-250 eur kuussa!?

Enempää ei pysty, hyvä jos sitäkään.

Ja lisäksi että onko pakko kesälläkin tukea vai voisiko tosiaan täysikäinen käydä töissä.

Mutta mulla on tosiaan jotenkin mielikuva, etten voi edes itse valita, paljonko tuen, vaan että joskus joku tuomioistuin määräsi isän maksamaan ihan jonkun tietyn summan täysi-ik. lapselleen tms. En muista tapausta ihan tarkkaan.

ap

Tottakai täysi-ikäinen voi käydä töissä. Miksi ei voisi? Mutta jos ei saa kesätöitä tai jos on huono palkka/vain vähän töitä, niin kyllähän vanhempien oma järki pitäisi sanoa että autetaan lasta myös kesällä. Mikä järki kysellä täällä tuollaisia asioita!?

Mutta tottakai voit itse valita miten paljon autat lastasi, tuskin mikään tuomioistuin on nyt sinua määräämässä, vai onko joku tekemässä sinusta rikosilmoitusta tai vastaavaa?

Autat niin paljon kun koet tarpeelliseksi, jos ei riitä lapsen elämiseen, autat lisää.

Ihan ihme vanhempia täällä taas. Olisi varmaan kannattanut miettiä sitä lapsen tulevaisuutta jo silloin kun sitä olit tekemässä, että pystytkö ja haluatko auttaa sitä myös aikuistumisen kynnyksellä...

häntä mihinkään!!

Mutta kun ongelma on se, että hän ei kestä olla meidän kanssa.

Ja tuntuu että kaikki tilanteet vaan kärjistyy.



Varsinainen murrosikä hällä kyllä jo ohi, tuli jo tosi aikaisin, mutta tämä hänen elämäntyyli / asenne / suhtautuminen toisiin vaikuttaa kyllä olevan ihan "luonteenpiirre". (Oli itse asiassa vaikea luonne jo lapsena, on joo juostu monet testit ja psykologit ja muut, mutta mitään diagnoosia ei ole ikinä tullut, eli sikäli "normaali" - tosiaan vain omalaatuinen luonne.)



Ja voisinhan mä auttaa sitä itsenäistymisessä omassakin asunnossa, mutta tässä se nyt tuntuu olevan hankalaa, kun kaikki mitä sanon, siis ihan kaikki, vaan ärsyttää. En voi siis sanoa mitään. KUitenkin pitäisi neuvoja antaa ihan käytännön asioiden hoitamisessa, kun en enää itse voi hänen puolestaan kaikkia asioita hoitaa edes.



Olisi sitten ehkä ihan hyvä saada hieman etäisyyttää... (itse muutin jo 17v. pois kotoa ja oli ihan hyvä juttu, ja välit äitiin parani). Ja kun kerran kaipaa omaa rauhaa vain eikä itse halua toimia osana tätä perhettä.





-töissä käymisestä - siis ongelmahan on se, että kun ei edes YRITTÄNYT hakea kesätöitä millään lailla, esim. täksi kesäksi. Ei minkäänlaista ajatustakaan.

On tarjottu myös mahdollisuutta tehdä kotona hommia korvausta vastaan, mutta ei sekään kiinnosta.



ap

lastaa minkä voi.



Lapsi saa noin +200€ asuntotukea (jos asuu yksin tarpeeksi pienessä asunnossa), vajaa 300€ opintotukea ja hänellä on oikeus 300€ opintolainaan kuussa. Sossu pakottaa ottamaan opintolainaa ennen kuin antavat extra tukea.



Ap voi antaa niin paljon tukea kuin pystyy. Kunhan se ei ole yli (500€?) kuussa jolloin kela rupeaa ihmettelemään. Tämän voi tietenkin kiertää pitämällä rahat kotona pimeässä.

saattaa myös antaa rahaa omilleen muutavalle nuorelle perus tarvikkeihin.



Itselleni sossu maksoi mikron ja imurin.

sanoo näin:



"3 §

Lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy, kun hän täyttää kahdeksantoista vuotta.



Vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista myös sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi. Tällöin otetaan erityisesti huomioon lapsen taipumukset, koulutuksen kestoaika, siitä aiheutuvien kustannusten määrä sekä lapsen mahdollisuudet koulutuksen päätyttyä itse vastata koulutuksestaan aiheutuneista kustannuksista."



Ja sitten se oikeustapaus, johon aiemmin viitattiin (KKO 1996:5):



"Isä velvoitettiin osaltaan vastaamaan äitinsä luona asuvan lukiossa opiskelevan lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista senkin jälkeen, kun lapsi oli täyttänyt 18 vuotta. Koulutuskustannuksiin luettiin suoranaisten opintomenojen lisäksi myös koulutuksen aikaiset elinkustannukset." (Tässä vain lyhennelmä ratkaisusta, koko teksti löytyy esim. finlex.fi, sinne hakuruutuun tuo tapauksen numero KKO 1996:5).

"Ja meillä on tosi hankalaa usein tuon teinin kanssa, ollut jo monta vuotta. Käyttäytyy rumasti ja miten lystää, asuu ja toimii ja elää kuin ei kuuluisi perheeseen ollenkaan. Yleensä ei syö meidän kanssa, ei osallistu mihinkään perheen juttuun."



Meillä yksi lapsi (18v) enää kotona. Häntä ei kiinnosta mitkään kotiin liittyvät työt. Täytettyään 18 astui kuvaan pelkät oikeudet, kaikki velvollisuudet hän kokee kiristyksenä. Menee ja tulee oman aikataulun mukaan, tulee käymään kun jotain tarvitsee (suihkua, puhtaat vaatteet). Auton sai käyttöönsä kortin saatuaan. Tällä hetkellä vanhemmat maksaa vakuutukset, mutta kohta ne siirretään lapselle maksettavaksi. Ei mielestäni vanhempien tarvitse loputtomiin kestää ja "ymmärtää" ikuista murkkukiukkua. Jos mikään ei riitä ja kotona on niin vaikeaa, ovi kyllä aukeaa ihan omin voimin ja siitä pääsee maailmalle siipiään koittelemaan.

Tottakai voit edellyttää, sanot, että sinun antamasi rahallisen tuen edellytys on se, että hän yrittää parhaansa löytääkseen kesätöitä ja niitä sitten tekee, jos paikan saa. Kuulostaa siltä, että se olisi muutenkin lapsellesi hyödyllistä, kasvattaisi häntä itsenäisyyteen ja vastuullisuuteen. Todennäköisesti hän kuitenkin tekee parhaansa välttyäkseen kesätöiltä, joten sinun ja miehesi tulee olla tässä asiassa todella tiukkana. Seuraatte, että hän tosiaan hakee töitä ja ottaa vastaan mahdollisesti saamansa paikan. Ette hyväksy selitystä "paskadunista", huonosta palkasta, huonoista työajoista tai -matkoista. Tuon ikäisen ihmisen pitää jo alkaa ymmärtää, että hyvin pian hän on täysin vastuussa itsestään ja vaikka on nyt toistaiseksi päässyt hieman helpolla elämässään, se ei tule jatkumaan.

sanoo näin: "3 § Lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy, kun hän täyttää kahdeksantoista vuotta. Vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista myös sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi. Tällöin otetaan erityisesti huomioon lapsen taipumukset, koulutuksen kestoaika, siitä aiheutuvien kustannusten määrä sekä lapsen mahdollisuudet koulutuksen päätyttyä itse vastata koulutuksestaan aiheutuneista kustannuksista." Ja sitten se oikeustapaus, johon aiemmin viitattiin (KKO 1996:5): "Isä velvoitettiin osaltaan vastaamaan äitinsä luona asuvan lukiossa opiskelevan lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista senkin jälkeen, kun lapsi oli täyttänyt 18 vuotta. Koulutuskustannuksiin luettiin suoranaisten opintomenojen lisäksi myös koulutuksen aikaiset elinkustannukset." (Tässä vain lyhennelmä ratkaisusta, koko teksti löytyy esim. finlex.fi, sinne hakuruutuun tuo tapauksen numero KKO 1996:5).

Se josta minä muistan lukeneeni, oli tytöstä joka asui YKSIN, ei siis äidillään, ja asui muistaakseni vielä kaksiossa, ja ei halunnut nostaa opintolainaa. Ja paikka oli Espoo muistaakseni. Harmi etten muista tarkemmin.

ap

tuloina opintoraha+ opintolaina+ asumislisä, sossusta loput.

tuloina opintoraha+ opintolaina+ asumislisä, sossusta loput.

mennyt nyt muutamalta ohi - opintorahaa ei ilmeisesti juuri ja juuri saa kun vanhempien tulot vaikuttaa 18-19 v:llä, vaikkei asuisikaan kotona.

asumislisän ja opintolainan saa.

ap

kun päätty opiskelut yliopistosta,kuukauden (reilu) oli tuloton omassa huushollissa vuosia jo asunut omassaan.Haki sos.toimesta toimeentulotukea kuukaudeksi kun täysin tuloton mutta työpaikan oli saanut joka alkoi 1-2kk:den päästä valmistumisestaan.Penniikään ei tullut saamaan tukea kun sossun mielestä vanhemmat oli velvollisia elättämään sen ajan,ennen kuin saa palkkaa. joten ei se aiona niin mene että täysikäisen on elätettävä itsensä.Perseestä koko tukitoimi ainakin silloin kun kunnollisestaihmisestä on kyse.

poikakaverin kanssa kimppaan. Mä en saanut mistään mitään tukia, koska vanhempien tulot oli sen verran. He eivät kuitenkaan mitään rahaa mulle antaneet, toki auttoivat huonekalujen hankkimisessa ja sen sellaisessa. Poikakaveri kävi töissä, hänen tuloillaan elimme.



Samainen poikakaveri on nykyinen mieheni, ja edelleen meillä on yhteiset rahat joilla elämme, välillä mä oon elättäny meitä, välillä mies. Sama se, kuka ne rahat tienaa.

tuloina opintoraha+ opintolaina+ asumislisä, sossusta loput.

mennyt nyt muutamalta ohi - opintorahaa ei ilmeisesti juuri ja juuri saa kun vanhempien tulot vaikuttaa 18-19 v:llä, vaikkei asuisikaan kotona.

asumislisän ja opintolainan saa.

ap

ja sossu kattaa loput. sama se saako täydet vai. ainoa ikävä puoli on, että sossu laskee myös opintolainan opiskelijalle tuloksi.

meillä on 17v10kk ikäinen esikoinen juuri muuttanut kotoa, ajankohtaisia asioita iis täälläkin :)

Vanhemmilla on velvollisuus tukea lastaan taloudellisesti siihen asti, kun SAA ENSIMMÄISEN KESKIASTEEN TUTKINNON SUORITETTUA TAI TÄYTTÄÄ 20. Lapsella on oikeus vaikka oikeuden kautta hakea koulutustukea vanhemmalta ja tästä löytyy ihan korkeimman oikeuden päätöksiä, kun vanhempi on määrätty maksamaan 18-vuotiaalle, amatsua tai lukiota käyvälle lapselleen tukea omaan asuntoon. Niin se vaan. Harva nuori tietenkään vanhempiaan haastaa oikeuteen asiasta ja esimerkiksi tuo lain velvoittama asia loppui munkin kohdalla tarkalleen 18v ja 7kk:n iässä, kun pääsin ylioppilaaksi.

Eikö? 18-19-vuotias ei sitäpaitsi yleensä enää opiskele toisen asteen oppilaitoksessa, eikä hänen tukiinsa vaikuta vanhempien tulot.

pistä pihalle vaan aikuistumaan ja ottamaan vastuu omasta elämästään!

että "pitääkö" lasta elättää jos muuttaa omilleen vai ei. Ap:n pitäisi hoitaa välit lapsensa kanssa kuntoon. Ottakaa yhteys perheneuvolaan ja varatkaa sinne aika, auttavat aukomaan perheenne solmuja. Tai ehkä nuori kaipaisi aikaa isän/äidin kanssa? Varatkaa matka tai mökki mihin toinen vanhemmista menee nuoren kanssa viikoksi.



On mahdollista että tuo nuori kokee olevansa "ulkopuolinen" perheessänne, ilmeisesti ikäeroa sisaruksiin on aika paljon? Ehkä kohtelette häntä liikaa "lapsena" tai sitten "liian aikuisena"?

Monesti ahdistusta tulee kun vaikka komentaa kuin pikkuipanaa ja toisaalta sysää vastuuta (esim. pikkusisaruksista) niinkuin aikuiselle.



Vaikea selittää, mutta ottaisin yhteyttä perheneuvolaan, sillä ei ole mikään ideaali tilanne että huonoissa väleissä tienne eroavat.



Jos minä olisin ap, koittaisin saada sen nuoren kokeilemaan omia siipiä hallitusti, eli lähettäisin hänet vaikka johonkin ulkomaille yksinään töihin/kielikurssille tmv. muutamaksi viikoksi. Monesti pieni ero saa huomaamaan että ihan kivaa kotona onkin :)

että "pitääkö" lasta elättää jos muuttaa omilleen vai ei. Ap:n pitäisi hoitaa välit lapsensa kanssa kuntoon. Ottakaa yhteys perheneuvolaan ja varatkaa sinne aika, auttavat aukomaan perheenne solmuja. Tai ehkä nuori kaipaisi aikaa isän/äidin kanssa? Varatkaa matka tai mökki mihin toinen vanhemmista menee nuoren kanssa viikoksi. On mahdollista että tuo nuori kokee olevansa "ulkopuolinen" perheessänne, ilmeisesti ikäeroa sisaruksiin on aika paljon? Ehkä kohtelette häntä liikaa "lapsena" tai sitten "liian aikuisena"? Monesti ahdistusta tulee kun vaikka komentaa kuin pikkuipanaa ja toisaalta sysää vastuuta (esim. pikkusisaruksista) niinkuin aikuiselle. Vaikea selittää, mutta ottaisin yhteyttä perheneuvolaan, sillä ei ole mikään ideaali tilanne että huonoissa väleissä tienne eroavat. Jos minä olisin ap, koittaisin saada sen nuoren kokeilemaan omia siipiä hallitusti, eli lähettäisin hänet vaikka johonkin ulkomaille yksinään töihin/kielikurssille tmv. muutamaksi viikoksi. Monesti pieni ero saa huomaamaan että ihan kivaa kotona onkin :)

vaikka eka ajatus olikin "salli mun nauraa"... tms. :)

Siis perheneuvoloita ja muita ollaan juostu ihan riittävästi hänen lapsuusaikana. Ei mitään apua. Ja lapsi aina inhosi niitä ym. terapioita ja kaikkia aputoimenpiteitä syvästi.

(Sitä paitsi perheneuvolaan ei enää periaatteessa kuulu kun on 13v. täyttänyt. Ja periaatteessa nuorisopsykiatriakin loppuu 17v., ainakin kun meillä hoitosuhde katkesi kun oli parempi jakso silloin.)

Tuntuu että hän nimenomaan EI halua olla meidän kanssa, hänelle on tärkeää lähestulkoon vain ja ainoastaan tietokone ja ihmiset / se maailma, joita hän kontaktoi koneen välityksellä.

Jos koneella oloa yritetään rajoittaa, hän raivostuu.

Toisaalta hoitaa kyllä koulunkäyntinsä ainakin jotenkuten (ja kun sai sukulaisen tarjoamanayhden pienen tilapäisen työhomman, ainakin kävi siellä... en tiedä sitten miten hoiti sen.)

Hän ei ole ainoa isompi lapsi, on myös lähempänä hänen ikää olevaa sisarusta - ei hän puhu oikeastaan tällekään koskaan mitään jos ei pakko. Ei hän eristäydy, mutta häntä ei vaan kiinnosta, ei pidä meitä sen arvoisena että rasittaisi itseään vastaamalla meille tms.

Toisaalta saattaa kyllä joskus keskustella innostuneestikin, jos puhutaan häntä kiinnostsavista aiheista. Tämä on ihan kiva. Mutta tosiaan häneltä ei saa mitään vastausta sitten ihan selkeisiin normaalikysymyksiin tyyliin "onko sulla tänään koulua" tms.

Pikkusisaruksia hänen ei juuri ole tarvinnut hoitaa, koska ei siis hoida niitä niin että voisi luottaa - vissiin 1-2 krt olen kesän aikana pyytänyt ja nekään ei ole onnistuneet.

Tuo ulkomailla olo voisi periaatteessa tehdä hyvää, mutta pelkään että ei pärjäisi, ja lisäksi millä sen lähettäisi ulkomaille töihin kun ei ole ikinä tehnyt elettäkään hommatakseen itselleen töitä täälläkään.

(TET-paikankin 9-luokalle minä puhuin sille sukulaisen firmaan, ja sieltä siis sitten kysyttiin taannoin haluaisiko tehdä sen yhden pienen työhomman. NO teki kun suoraan pyydettiin tulemaan töihin, ja tosi hyvällä palkalla työhön nähden.)

Ja kielikursseihin ei meillä valitettavasti ole missään nimessä varaa - eikä hän haluaisi kyllä lähteäkään - ei ole ikinä ollut yhtään kiinnostunut mistään vaihto-oppilaaksi /kielikurrsille lähtemisestä.

Pariin viime vuoteen ei ole halunnut lähteä edes mihinkään matkoille meidän kanssa.

Viimeiset joihin puolipakotettiin mukaan, oli sitten sitä että halusi vaan maata hotellissa, ei halunnut edes uida uima-altaassa...

Joskus on masennuslääkkeitäkin kokeiltu, mutta ei hän oikein ole masennusdiagnossia saanut, ja sanoo aina että ei ole masentunut.

Tuntuu että hän vaan ei ole ikinä arvostanut sellaista elämää kuin suurin osa "tavis"ihmisistä, hän ei arvosta normaaleja sosiaalisia käytösnormeja.

Kuitenkin tuntuu jollain lailla pärjäävän silloin kun me vanhemmat ei olla paikalla, eli vissiin hänelle olisi parempi opetella rauhassa sitä ihmisenä elämäistä jo ilman meitä vanhempia (me etänä tukemassa), kuin tässä liian tiiviiisti meidän kanssa.

En tiedä. Toisaalta tietysti oikeasti toivon että hankala tilanne taas helpottaisi ja hän voisi vielä pari vuotta asua kotona.

ap

kun isälläni oli pienet tulot. Lisäksi kävin opintojen yhteydessä töissä niin viikonloppuisin kuin kesäisinkin. En edes olisi kehdannut pyytää isältä rahaa kun tiesin tiukan taloudellisen tilanteen.

Täysi-ikäinen voi myös aivan hyvin käydä töissä koulun ohella. Törkeää edes ajatella, että sossulta haetaan tukia, kun voi töissäkin käydä. Itse olen ollut teini-ikäisestä alkaen töissä ja suorittanut sekä oikeustieteen että valtiotieteen maisteritutkinnot.