Töihinpaluu on tuskaa...
Kai tähän taas joskus tottuu mutta ekan päivän jälkeen olo on henkisesti kuollut :(
Aamulla koiran pikalenkki, pyykit narulta koreihin ja koneesta seuraavat kuivumaan. Lapsille ja itselle aamupala ja kamat autoon.
Töihin, jossa kaikki kaatuu päälle; 3 ihmisen hommat tällä viikolla omien lisäksi ja niin tulee olemaan tästä elokuun loppuun. Ja kaikki 4 viikon aikana kertyneet avoimet jutut pitäisi saada hoidettua. Firman chatti kilkatti 30 min välein kun joku kysyi oman asiansa perään tyyliin " tiedän että olit juuri lomalla mutta tämä pitää hoitaa tänään/nyt/heti/ olisi jo pitänyt hoitaa" Alaiset kysyy tsiljoonaa asiaa ja joka juttuun pitäisi ottaa kantaa nyt heti ilman että on hetken aikaa mahdollisuutta keskittyä asiaan. Ja pisteenä i:n päällä uusi läppäri; joka piti ottaa käyttöön ja opetella päivityksen uusia juttuja.
Klo18 päätin että riittää tältä päivältä ja kotiin laittamaan ruokaa kun ensin lapset oli haettu mummolasta. Ruoan jälkeen en jaksanut lähteä salille vaan lähdin vain koiran kanssa kävelylle. Nyt muutama maili alta pois ja nukkumaan. Ja tätä samaa rataa sitten seuraavat 11kuukautta :( Ja nyt on vielä helppoa kun ei ole lasten harrastuskuskauksia, ne alkaa vasta syyskuussa ja sitten illat on vielä kiireisempiä.
Miten tätä jaksaa seuraavat 20-30 vuotta...
Kommentit (2)
Miksi et tee valintaa että minä, perheellisenä karsin nyt töitäni senaikaa kun lapset ovat pieniä ja teen vain 8-16 vuoroa ja töitä jossa tämä onnistuu. itse olen alalla jossa on 3 vuorotyö, ja liksakin on siten isompi..valitsin kuitenkin yksivuoro työn, koska lapseni on alle kouluikäinen ja olen vielä yksin lapsen kanssa..valintoja valintoja.
Valinta on omasi: lapsia, ei lapsia. Simple.