Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mitä veisit tuttavalle, jonka läheinen on kuollut. Aikaa tapahtumasta

Vierailija
11.07.2011 |

3 viikkoa, mutta ei ole ollut mahdollisuutta nähdä ennemmin.

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
11.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

hengellisyyteen taipuva, niin esim. enkelipatsaan tms. Voi viedä myös vaikkapa rauhallista musiikkia, todella ihana cd jossa lohdullinen "saundi" on esim. tämä http://www.huuto.net/kohteet/arioso-lindgren-aale-oboe---kari-jussila-o… Jos jostain satut löytämään (googlaa).

Vierailija
2/9 |
11.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niistä eniten iloa ja apua arkeen. Kukat on ehkä turhia. Riippuu tuttavasta..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
11.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

voisin viedä sellaisen. Kiitos! ap

Vierailija
4/9 |
11.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ruokaa ei myöskään ehkä enää tässä vaiheessa, siinä alun järkytyksessä monesti unohtaa syödä. ap

Vierailija
5/9 |
11.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

addressinkin voi viedä. Ei kai se aikaa katso, muutama viikko nyt on vielä lyhyt aika. Muutama kuukausi alkaa vasta olla pitkä aika.

Vierailija
6/9 |
11.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos kuolema on ollut yllättävä ja vainaja läheinen, niin mä kyllä ehkä veisin jotain ruokaa. Meillä meni ainakin toimintakyky minkään kompliseeratumman tekemiseen useammaksi kuukaudeksi kun poikamme kuoli.



Ihan hyvä vaihtoehto on vaikka joku pakkaseen laitettava (lasagne tms.) tai sitten vaikka ihan mansikkapiirakka. Siitä voi olla kyllä aika paljon iloa.



Jos tuttavasti koriste-esineihminen, niin se lasienkeli voi olla kiva ajatus.



Jos tuttavasti on sinulle läheinen, niin kysyisin haluaako hän seuraa tai apua ihan arjen askareisiin. SUomessa on niin vahva yksin pärjäämisen kulttuuri, että monen on todella vaikea pyytää apua vaikka olisi sisältä täysin pirstaleina.



Kukat, kortti ja addressi ovat myös ihan hyvä ajatus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
11.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olin tosi kiitollinen kun anoppi teki meille ruokaa kun saatiin keskosvauva jolla epäiltiin ties mitä sairauksia. Onneksi sitten ei mitään löytynytkään, mutta mies anopilta pyysi, et jos se haluaa auttaa, niin tekisi meille ruokaa.. Onneksi teki, oli suuri apu!



Ei sitä shokissa vaan jaksa keskittyä mihinkään tavalliseen arkeen. Kaikki aika menee murehtimiseen ja päämäärättömään pyörimiseen. Käytiin paljon mäkkärissä syömässä jos ei ollut anopin valmista jääkaapissa odottelemassa.

Vierailija
8/9 |
11.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kolmen viikon jälkeen ei ehkä enää unohda syödä, tosin en ihmettele sitäkään mitenkään. Ruoka tosin sitten saattaa olla ihan muroja ja voileipää. Ei vaan jaksa keskittyä yhtään ruoanlaittoon vaan tosiaan pyörii päämäärättömästi.



Me syötiin tosiaan lapsen kuoleman jälkeen pitkään nakkeja ja ranskalaisia, pastapestoa, voileipiä, muroja jne. jos ei ollut valmista ruokaa jonkun tekemänä. Onneksi meillä läheiset huolehti ruokahuollosta.



7

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
11.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei varmasti kaikki ihan tolaltaan, varsinkin kun kyseessä oli jo aika ennalta tiedetty tilanne kun iäkäs (yli 90v.)läheinen. Työpaikan puolesta kuulemma jo kukat ja kortti viety, mä vien enkelin, tilasin jo sen loppuviikoksi. ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kuusi viisi