Miehen oma-aloitteettomuus

Miehenikin äiti ei ole ikinä laittanut miestäni siivoamaan edes omaa huonetta ja aina on ruuat ja kaikki ollut valmiina, koska on ollut työttömänä kotona. Ja nyt kun mieheni äitillä on pieni lapsi niin hän pyytää jonkun viemää lapsen ulos että saa siivottua asunnon. Kyllä se siitä johtuu miten kotona on opetettu.

Ei kaikilla miehillä ole pakkomiellettä siivota hullun lailla ennen vieraiden tuloa tai korjata likaisia astioita nanosekunnissa koneeseen. Ainakin meillä huomio kiinnittyy vähän eri asioihin. Itse en niin välitä imuroinnista tai pölyjen pyyhkimisestä, mutta mies on tarkka ja ennemmin hän imuroi kun tietää suurpiirteisyyteni. Itse en myöskään välitä likaisista matoista, mies taas olisi pesemässä niitä vähän väliä. Minä taas olen tarkempi ruoanlaitosta ja sen laadusta, sekä tasojen siisteydestä ja yleisestä järjestyksestä.



Meillä mies siis tekee vähän enkä nalkuta asiasta, koska tajuan että hän on motivoitunut tekemään niitä asioita jotka hänelle merkkaavat. Minä teen sitten ne jutut, jotka ovat minulle tärkeämmät. Tällein on toiminut hyvin jo pitkään ja omasta tiukkapipoisuudesta olen oppinut pois. Eihän arki suju jos kaiken pitää olla koko ajan tiptop ja siitä vääntää puolison kanssa. Meillä ei kotitöistä tapella koskaan ja kas kummaa, silti ne jotenkin hoituvat.



Monesti naisille voisi antaa neuvon että relatkaa vähän. Ei tarvitse mennä ääripäästä toiseen, mutta onko kaiken aina pakko olla niin siististi ja piirulleen?

löytämään äitinsä kaltaisen vaimon. onnittelut miehelle. voi siirtyä lapsuuden kodista omaan kotiin minkään muuttumatta, kätevää ja mukavaa.

Ei kaikilla miehillä ole pakkomiellettä siivota hullun lailla ennen vieraiden tuloa tai korjata likaisia astioita nanosekunnissa koneeseen.

No en minäkään siivoa hullun lailla, mutta pakkohan likaiset vaatteet on viedä pois, imuroida nyrkin kokoiset pölykoirat ja pestä haiseva vessa... En minä osaa kutsua vieraita keskelle kaaosta, minusta se on noloa.

Meillä mies siis tekee vähän enkä nalkuta asiasta, koska tajuan että hän on motivoitunut tekemään niitä asioita jotka hänelle merkkaavat.

Kyllä meilläkin mies siisteydestä tykkää, ei vain itse tartu eikä tee... Muu ei tunnu kiinnostavan kuin omat menot ja harrastukset, kotona lähinä istuu tuetokoneella. Joskus harvoin innostua tekemään jotakin, mutta minä teen 99 % kotitöistä. Kyse on mielestäni ihan silkasta reiluudesta. Me molemmat täällä eletään ja sotketaan, miksi minun pitäisi yksin huolehtia siisteydestä?

Meillä ei kotitöistä tapella koskaan ja kas kummaa, silti ne jotenkin hoituvat.

Meilläkään ei juuri tapella, mutta kotityöt hoituvat jotenkuten - minä teen sen minkä jaksan ja loput jää tekemättä.

Monesti naisille voisi antaa neuvon että relatkaa vähän. Ei tarvitse mennä ääripäästä toiseen, mutta onko kaiken aina pakko olla niin siististi ja piirulleen?

No meillä ei todellakaan ole supersiistiä. Usein ahdistaa esim. tulla töistä kotiin, kun tietää, mitä kaikkea on tekemättä. Kotona ei ole kiva olla, kun tekemättömät työt huutaa tekijää, eikä ketään muita kiinnosta kuin minua. :/

Miten tällaisesta asiasta voisi vakavasti mutta syyttämättä keskustella miehen kansa? Täytyy varmaan yrittää... Omassa lapsuudenkodissani näin, miten äiti aikanaan kyllästyi isän saamattomuuteen. Erohan siitä tuli, enkä ihmettele ollenkaan.

Olen miettinyt ihan samaa omasta miehestäni! Tosin asumme kerrostalossa, joten noita ruohonleikkuu- ym. juttuja ei meillä edes ole. Joten, mies ei tee juuri mitään kotimme eteen. Joskus ehkä tyhjentää tiskikoneen, ja saattaa täyttääkin, mutta sitäkin pitää pari-kolme kertaa pyytää. Minä pesen pyykit, käyn kaupassa ja mietin ruokalistat, siivoan, huolehdin laskut, järjestän lomareissut jne jne. Jos meille tulee vieraaksi miehen kavereita, ei hän saa edes heistä huolehdittua. Minä keitän kahvit ja laitan tarjoilut sekä siivoan jäljet... Alkaa jo kyllästyttää. Välillä mies haaveilee lasten saamisesta, mutta minä en jaksa edes ajatella.



Tiedän, että anoppi ei koskaan vaatinut pojaltaan mitään, eikä ohjannut ja opettanut kodinhoitoon, siinä ehkä suurin syy oma-aloitteetomuuteen. Toisaalta, pitäisihän neljättäkymmentä käyvän miehen jo itsekin tajuta asioita... :(

Minunkaa mies ei tee mitää töidensä jälkee. Menee sohvalle makaamaa ja siitä ei liikukkaan kuin suihkuun ja sänkyyn. Monet kerrat on tullut riitaa siivoamisesta ja tiskien laitosta tiskikoneeseen. Ja sit kun minä teen kaiken niin saan vain huutoa kun jotain en ole tehnyt kuten eilen en ollut eräitä shortseja pessyt. Ja meilläkin molemmat käy töissä.

Itse en tekisi enempää kuin toinenkaan. Älkää passatko niille kaikkea valmiiksi, jättäkää tekemättä.

Itse en tekisi enempää kuin toinenkaan. Älkää passatko niille kaikkea valmiiksi, jättäkää tekemättä.

Olen usein kokeillut, että kauanko menee, ennen kuin mies hoksaa tehdä jonkun asian. Lopulta en kestä enää, vaan teen itse. Esimerkiksi käsipyyhkeet on pakko vaihtaa, kun alkavat jo haista, pyykkiä on pakko pestä, kun kori pursuaa yli jne. Ehkä pitäisi pestä vaan omia vaatteita?

En tiedä, miten saisin miehen "heräämään" näihin asioihin... Varsinkaan mitkään erikoisemmat työt, kuten jääkaapin, ikkunoiden tai mattojen pesu ei tapahtuisi koskaan, jollen minä hoitaisi asiaa... Voiko tuollaisen kanssa hankkia lapsia? Minun hoidettavaksihan nekin vain tulisivat...

nro 2

Minäkin olen jättänyt siivoamatta,mutta en itse kestä sitä sotkua enkä halua että lapsi on sotkussa niin olen itse juotunut siivoamaan. Nyt kokeilen sitä että en pese mieheni pyykkejä enkä astioita laita astianpesukoneeseen (miehellä on omat tietyt lasit mistä juo). Ja jos tiedän että anoppi on tulossa kylään en ihan tahallaa imuroi pariin päivää, niin mies tekee sen ja siivoaa.

ja minä vien ja haen lapsen tarhasta.

mut mä teen lisäksi vielä noi ruohonleikkuut ja lumityötkin. Rankkaa! loma-aika vähän parantaa tilannetta, kun miehellä on puhtia tehdäkin jotain. Töiden jälkeen ei tapahdu mitään. Kauhee paniikki, kun tietää, että loman aikana pitäis saada kaikki rästityöt tehtyä.

Minun on aina laitettava asiat rullaamaan ennenkuin mitään tapahtuu. Päätettävä, että nyt tehdään tuo homma, nyt mennään tuonne ja sitä rataa. Lapsen asiat hoidan kaikki, samoin pankkiasiat. Myös kaikki puhelut eri instansseihin joudun aina minä hoitamaan. Olen puhunut tästä miehelle, mutta ei juuri vaikutusta. Rasittavaa ja raskasta, tuntuu kuin kivirekeä vetäisi perässä!! Miksi niin monet miehet tuntuvat olevan kyvyttömiä oma-aloitteellisuuteen???

ehkä miehet eivät viitsi tehdä niitä hommia kun tietävät että naiset tekevät ne kuitenkin. Niin kun mieheni kerran sanoi että ei kerkee siivoamaan kun minä siivoan ne ennen häntä.

hommat tehdään naisen tavoin ja ne olisi tehty väärin ja naputtamista tulisi jos tekisi omalla tavalla. Perheen vastuualueita ei ole jaettu kun yhdessä pitäisi tehdä, vaikka mies tekisi oman tonttinsa parhaiten itsekseen.

Aloitekyvyttömyys on oikea termi.

Totta, niin onkin... :)

Mistä luulette, että kaikki tämä johtuu? Eikö kotona ole opetettu, vai mikä siinä on? Mainitsinkin jo anopin. Tiedän, että hänellä oli tapana ajaa muu perhe ulos kun ryhtyi itse siivoamaan... Hoh hoijaa, siinä kyllä teki ison karhunpalveluksen sekä itselleen että lapsilleen. Ja minulle!

Ei aina jaksaisi olla pyytämässä ja käskemässä isoa miestä, mutta kun muuten ei tapahdu mitään... Ja jos on vaikka vieraita tulossa, minä pyörin kuin tornado ympäri asuntoa, yritän muistaa kaiken ja teen viittä asiaa yhtä aikaa...niin mies saattaa vaan rauhassa istua tietokeneella. Suuttuu, jos pyydän apua johonkin ja keskeytän nettisurfauksen.