Hirviöanopeista

Minulla on melko neutraalit välit anoppiini, etäiset mutta kohteliaat. Anoppi ei parinkymmenen vuoden aikana ole kertaakaan minulle sanonut poikkipuolista sanaa, vaan ollut aina kohtelias, vaikka joskus olisi varmasti ollut syytäkin jotain sanoa. Samoin minä olen yrittänyt olla kohtelias, mies on saanut hoitaa kaikki sellaiset jutut, missä olemme eri mieltä, esim lasten hoidon suhteen. Mielestäni anoppini on ollut anoppina varsin helppo tapaus, avulias, mutta pitää itsensä riittävän etäällä, eikä sekaannu koskaan.



Mutta anoppi on anoppi toisellekin ihmiselle, jonka perheessä asia koetaan hieman toisin. Eli anoppi ei toisen perheen mukaan hyväksy tätä toista puolisoa täysin, sekaantuu, komentelee ja arvostelee. Itse en ole tätä huomannut, kun olemme yhdessä. Anoppi auttaa tätä perhettä huomattavasti enemmän kuin perhettämme, heidänkin halustaan, joten ovat varmasti enemmän tekemisissä. Ehkä silloin sekaantumisen tunne tulee helpommin. Mutta enemmänkin minulle tuleee mieleen se, että jotkut ihmiset ovat vain herkempiä tulkitsemaan asiat negatiivisesti, tykkäävät juoruilla ja puhua toisista pahaa, koska tottakai vuosien varrella jokaisesta ihmisestä löytyy negatiivisiakin puolia, ja näitä suurentelemalla saadaan itselleen empatiaa.



On toki varmasti anoppeja, jotka ovat oikeasti häiriintyneitä tavalla, joka tekee heistä aika mahdottomia ihmisiä, mutta ei ehkä niin moni kuin väitetään.