Elämässäni on suuria vastoinkäymisiä ja kun kerron huolistani uskovalle vanhemmalleni
kehottaa rukoilemaan, se auttaa ratkaisemaan asiat. Saa myös tuntemaan, että vaikeudet johtuvat siitä että olen luopunut vanhempieni harjoittamasta uskonsuunnasta. Ahdistavaa. Muita saman kokeneita?
Kommentit (14)
toki rukoileminenkin voi auttaa, mutta tilanteessa, jossa toivoisi konkreettista apua, ei paljon lohduta neuvo rukoilla. Jos vaikka tuntuu, että uupuu lasten kanssa ja siitä sanoo, ni ei se kyllä ihan hirveästi vähennä unenpuutetta tms. jos rukoilee. Ehkä sitä kaipais vastaukseks jotain todellista.. kun ihan vain rukoilemalla ei voi tyydyttää unen tarvetta tai nälkää.. näin niinku esimerkiksi.
Eikö ne lainkaan suostu käymään pahaa elämäntilannetta läpi ja löytämään oikeita vinkkejä miten asian voisi parantaa? Voihan sitä rukoilla myös (jos tahtoo, ei ole mikään pakko), mutta itsehän ne konkreettiset keinot elämän parantamiseksi on keksittävä ja toteutettava!
Ei rukoilu pelkästään auta ketään.
Kuka muu on kaikkivaltias muuttamaan vaikka millaisen tilanteen hyväksi kuin Jumala?
Itse sain juuri eilen rukousvastauksen asiaan joka oli minua ahdistanut liki kuukauden.
Kaikki hyvä on aina jumalan aikaansaannosta. Paskat asiat ovat omasta pahuudesta ja tyhmyydestä johtuvaa ja ansaittua.
saisit apua vaikka vanhemmiltasi, niin äiti ei kehtaa olla auttamatta - muuten menee maine rukousvastauksiltakin :D
Kuka muu on kaikkivaltias muuttamaan vaikka millaisen tilanteen hyväksi kuin Jumala?
Itse sain juuri eilen rukousvastauksen asiaan joka oli minua ahdistanut liki kuukauden.
Ei kai kukaan oikeasti luule, että kaikkivaltias puuttuu kohtaloihin, kunhan vaan kysyy? Eiköhän sen rukouksen oikea vaikutus ole se, että saa rauhaa ja tunteen, että ei ole yksin ongelmineen vaan sen voi jakaa Jumalansa kanssa. Tunne, että joku välittää.
Mutta se ongelma on ratkaistava itse. Jos rukous siinä asioiden järkeilyssä auttaa, niin hyvä. Mutta ei se oikeasti konkreettisesti auta.
ja jos saisin tuollaisen vastauksen, kun kertoisin vanhemmilleni ongelmista, tulkitsisin sen samoin, kuin jos sanoisivat: "Kerro jollekulle ketä kiinnostaa, ei huvita auttaa".
Menit asiat miten menivät, mutta kun on lopulta oikea hätä,eikä mitään apua tarjolla, niin kaikki kääntyy usein Jumalan puoleen, oli uskova tai ei.. Sitä vaan sanotaan hädän hetkellä, että Jumala auta minua, ja sitten kun kaikki hyväksi muuttuu, niin unohtuu Jumalakin.. Että sillai, kuka luulee että me olemme kehittyneet jostain alkulimasta ihmisiksi.. miettikää sitä, mielikuvitusta kyllä ihmisellä riittää vaikka minne :)
Jos muslimit rukoilee näyttävästi kaikkien esillä, niin miksi ei pieni ihminen voisi rukoilla Jumalalta apua omassa hiljaisuudessaan ja näkymättömyydessään? Eihän sitä tiedä kukaan muu kuin sinä ja Jumala..
Kannattaa rukoilla ja uskoa, mitä siinä on hävittävää jos saa vastauksen rukouksiinsa ja asiat vaan alkaa järjestyä.. Maailma missä nyt elämme, on vailla uskoa mitä tuleman pitää. Vaikka olis ateisti, niin johonkin olisi hyvä uskoa, johonkin ulkopuoliseen, näkymättömään, vähän niinkuin vaikka rahansiirtoon internetin välityksellä, fyrkat menee vaan jotenkin kummasti toiselle tilille, vaikka sitä ei itse näe, tai puhelut kännykällä, tuolla ilmassa ne sanat menee, niitä vaan ei näy, tai viestit, tai mitä vielä.. Uskokaa ja ja alkakaa elämään..
suhtaudut uskoon - jos siis vain mahdollista :)
Sen sijaan muista, että usko on Sinun ja Jumalan välinen suhde ja yhteys - toivottavasti Jumalan rakkaudesta lopultakin peräisin oleva :) "Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." (1.Johanneksen kirje, luku 4 jae 10) Tärkeintä kai on, että ihmisellä on suhde ja yhteys Jumalaan, Jeesukseen - riippumatta ulkoisista mielipiteistä tai paineista.
Toivon sinulle ongelmiesi selkenemistä ja kirkastumista, sekä "Pyhää Henkeä" ja "kaikkea hyvää", jotka Isä Jeesuksen mukaan hyvyytensä takia antaa jokaiselle, joka niitä Häneltä pyytää.
ja jos saisin tuollaisen vastauksen, kun kertoisin vanhemmilleni ongelmista, tulkitsisin sen samoin, kuin jos sanoisivat: "Kerro jollekulle ketä kiinnostaa, ei huvita auttaa".
juurikin näin
Toisaalta se on ei-uskovallekin vanhemmalle se oljenkorsi, johon turvautua, kun ei osaa muuta. Kun esikoiseni joutui vakavassa tilanteessa sairaalaan, ja soitin yöllä isälleni, hän vastasi, että nyt ei voi kuin rukoilla. Isä ei ole uskova. Ja en loukkaantunut, vaan se jäi liikuttavana mieleeni, että isäni oli valmis unohtamaan uskonnonvastaisuutensa, kun perheellämme oli hätä.
Eli älä lue tuohon liikaa, ainakaan mitään negatiivista. Ei ne muutkaan neuvot aina niin hyödyllisiä ole.
mutta voin suositella sitä minäkin. Tai jos et itse tunne pystyväsi siihen voit varmaan pyytää uskovaa vanhempaasi rukoilemaan puolestasi.