Mihin kaikkeen tulee varautua, kun on esikoinen tulossa ja anoppi on todella ylihuolehtiva?
Odotamme mieheni kanssa esikoistamme syntyväksi loppusyksystä. Lapsi on toivottu ja olemme molemmat asiasta innoissamme. Lapsi on ensimmäinen lapsenlapsi molempien sukuun ja molemmat tulevat mummot odottavat lapsenlasta kovasti.
Anoppini on todella mukava ja hyväntahtoinen nainen ja tulemme ihan hyvin toimeen. Hän on kuitenkin myös todella suojeleva molempia lapsiaan kohtaan (miehelläni on veli) ja soittaa monta kertaa viikossa. Anoppini on kaikki päivät kotona (varhaiseläkkeellä) ja appiukkoni työssä, jonka vuoksi hän on kotona vain viikonloppuisin. Ongelmaksi on alkanut muodostua anoppini jatkuva seurusteluntarve kanssamme. Hän soittaa usein ja haluaisi, että kävisimme hänen luonaan useita kertoja viikossa. Tänään olisi pitänyt lähteä hakemaan jotain tavaraa heti paikalla, ja anoppi otti nokkiinsa miehen ilmoitettua, että tänään ei sovi, katsotaan maanantaina uudelleen. Sama on tapahtunut monesti ennenkin: Olemme sopineet menevämme käymään viikonlopun aikana, ja lauantaina on tullut kiukkuinen puhelinsoitto, etää missä viivymme, ruoka jäähtyy. Olimme siis sopineet vain alustavasti käyvämme viikonloppuna ja ajattelimme käydä sunnuntaina. Mistään syömisestä ei todellakaan ollut ollut puhetta, vaan anoppi oli sen itse keksinyt.
Onko kellään omakohtaista kokemusta, miten saamme anopille luotua selkeät rajat, kun vauva syntyy? Mieheni ei usko asiasta tulevan ongelmaa, sillä hän saa kyllä äidilleen sanottua, milloin tuppautuu liikaa. Itse haluaisin luoda selvät rajat perheidemme välille jo nyt niin, ettei ongelmia ehtisi syntyä. En missään nimessä halua sulkea anoppia tai omaa lapsuudenperhettäni tulevan perheemme ulkopuolelle, mutta en myöskään kaipaa vauva-aikana (tai muutenkaan) yllätysvierailuja anopilta. Näitä hän siis nykyään harrastaa. Hän on myös ostellut aimo kasat lastenvaatteita tulevaa lasta varten, kun itse olen päättänyt odottaa hankintojen kanssa rauhassa siihen asti, että lapsi olisi niin iso, että hänellä olisi selviytymismahdollisuuksia, vaikka syntyisikin aikaisin. Tunnen, että anoppi kuvittelee lapsen olevan hänen lapsensa, ei meidän. Halusin, että hän kunnioittaisi perhettämme ja jättäisi marttyyriyden vähemmälle.
Miten siis toimin? Alanko jo nyt puhua, miten lapsen synnyttyä olemme ajatelleet toimia (esim. että synnärille sopii tulla katsomaan kun soitamme mutta sen jälkeen haluamme rauhoittua muutaman päivän kotona ihan kolmistaan) vai mitä kannattaisi tehdä? Korostan vielä, että pidän anopistani, enkä halua loukata häntä. Toivoisin hänen vain suhtautuvan minuun ja mieheeni aikuisina.
Kommentit (6)
Sitten kun tarvitsette parisuhdeaikaa ja lapsenvahtia niin voitte ottaa uudelleen yhteyttä.
Miksi pitää vastata noin ilkeästi? Siksi, että kyseessä on juuri anoppi?
Luulin kirjoittaneeni selkeästi, että pidän anopistani, enkä halua loukata häntä. Haluaisin vain vetää rajan hänen ja minun perheeni välille niin, että kaikki saisivat nauttia ensimmäisen lapsenlapsen vauva-ajasta ilman turhaa skismaa.
Kuulostaa ihan klassiselta tapaukselta: ei oikein ole oikeaa omaa elämää ja ihan pahaa tarkoittamatta sitten tuppautuu liikaa poikansa perheen elämään. Jatkaa sitä kunnes asiasta sanotaan ja ihmistyypille on ominaista ottaa sanomisesta itseensä - hän kun "ei ole mitään pahaa tarkoittanut".
Eli kahdesta pahasta pitää valita se, jota arvelee paremmin kestävänsä: edelleen tuppautuva tai loukkaantunut anoppi.
Puhu suoraan anopille, älä miehesi kautta, mutta miehesi on hyvä olla läsnä, jolloin anoppisi näkee että olette molemmat tätä mieltä.
Tee myös selväksi että sama koskee myös sinun vanhempiasi.
Sinuna kyllä puhuisin viikosta, enkä parista päivästä. Viikko on selkeämpi, pari päivää/muutama päivä helposti muuttuu anopin päässä päiväksi.
Minulla on myös ihana anoppi. Hänelle ei ole tarvinnut rajoja asettaa, mutta omalle äidilleni on valitettavasti pitänyt.
Niin ja kannattaa sanoa anopille, että synnytyssaliin ei sitten saa soittaa!! Mun äiti soitti jopa saliin, kun oli niin huolissaan. Sanoin hoitajalle, että sillon kun synnytän, ei tarvi tuoda puhelinta likelle, vaikka kuka soittaisi.
jatkossa ei välttämättä tavoita teitä heti, koska joudutte vauvan päiväuniaikaan pitämään puhelinta äänettömällä. Ei kannata soittaa useita kertoja/jättää viestiä, te soitatte sitten takaisin kun pystytte.
mummu kun se on vain miehesi äiti. Et käy siellä enää ja muistat anoppia haukkua kaikille tutuille ja tuntemattomille. Muista kuitenkin vaatia, että maksaa vaunut ja reimatekit ja ei tuhlaa tulevia perintörahoja.
Näin tekee sinunlaiset palstamammat aihevapaan mukaan.