%% MAALISÄIDIT tiistaina 1.11.05 %%

MINILLE Tervetuloa!!! Tämähän on varsin kivaa,kun vieläkin uusia äitejä lapsineen liittyy joukkoomme!!!! Ahkerasti vaan kirjoittelemaan!!

Kiitos onnitteluista! Pikkukakkostahan täällä odotellaan juhannuksena syntyväksi..



Meillä aamu alkoi klo 6 kun miehen herätyskello soi.Mimmi heräsi siihen.Omineen jutteli puoli tuntia,mutta sitten tuli käsky nousta ylös. Seiskaan asti köllittiin meidän sängyssä. Sen jälkeen aamuvellille.Kohta siis mennään jo ekoille unille.Ainakin kitinä on sitä luokkaa.



Eilen tuli tuttuja oireita,eli metallinmaku suuhun ja iltapäivällä aivan tajuttoman huono/heikko-olo,onneksi meni syömällä ohi.Tästä tämä taas alkaa =) Jumppa jäi väliin..uh!



Täytyneen palata myöhemmin..



Tuulia,Mimmi 30.3 ja sykerö rv5+6

Taas on vierähtäny viime kerrasta... Olen aloittanut uudestaan rakkaan harrastuksen, ratsastamisen. Kaverilla on 2 hevosta. Käyn n.3 kertaa viikossa, ja ai että tekee hyvää saada raitista ilmaa. Inhottavaa kun on niin pimeää, ettei eteensä näe ollenkaan. Viideltä kun lähdetään aina matkaan.



Meidän tyttö se sitten oppi ryömimisen kunnolla kahdessa päivässä, (voi koira parkaa:) Ja uusi viilitys on, kun noustaan konttaus asentoon ja siitä sitten pukataan taakse päin että päästään istumaan, mutta kun istumista ei vielä osata ilman tukea, niin siitä sitten kupsahdetaan taakse päin, ja pää kolisee. Auts!



Meidät hammaskeiju on unohtanut kokonaan. 5kk iässä tuli alas kaks hammasta samalla viikolla, mutta siihen tais meidän hampaat loppua. Suussa ei tapahdu mitään muutosta.



Jaahas.. käsky käy että puuroa ja äkkiä... Jos lähtis käymään kaupungilla shoppailemassa kun ukko menee lääkäriin!



mä ja jenna 7.3

Tosiaan, tänään alkoi jo marraskuu. Tää on perinteisesti ollut vuoden kamalin kuukausi mutta toivottavasti tänä vuonna ei tapahdu mitään ikävää. Mulla on ollut kaksi kania ja yksi koira. Kaikki ovat kuolleet juuri marraskuussa! Viimeisin niistä kuoli kaks vuotta sitten. No viime vuonna ajattelin että ei mitään kamalaa voi taas tapahtua, kunnes äitini soitti eräänä aamuna et mulle läheinen mummuni sisko on kuollut. Että kyllä sitä vähän pelottaa että mitä tänä vuonna...



Kävin juuri hakemassa pojan pois makuuhuoneesta. Oli herännyt siellä ja seisokeli pinnasängyssään niin hyväntuulisena että. On ihana nähdä poika aina aamulla kun hän on niin aurinkoinen herättyään.

Kauhea rohina kuuluu edelleen nenästä mutta onneksi saa yöllä nukuttua. Ollaan kyllä nostettu sängyn päätyä ylös puhelinluetteloiden avulla...



Hih, taas oli yksi uusi liittynyt joukkoomme! Tervetuloa Mini! Tää maaliskuisten pino on kyllä tosi kiva. Täällä on ihanaa porukkaa. Kukaan ei ole tuominnut mistään ja kivasti on otettu mukaan kaikki uudet. Täällä on kiva kertoa kuulumisia ja puhua myös ongelmistaan. Pakko tänne vaan on tulla päivästä toiseen : )



juttelin eilen imettämisen ongelmista. Kerroin kun ei tule enää paljoa maitoa ja sekin vähä on pitänyt jo kahden kuukauden ajan pumpata kun ei pojalle kelpaa tissi. Eilen illalla pumppasin vartin samalla kun katoin telkkaria ja kyllä järkytyin kun näin tuloksen - 10 ml!!! Nyt loppui pumppaaminen ja meiän lapsi juo pelkästään korviketta! Samalla päättyi imetysdieetti ja saan taas syödä mitä haluan. Painon nousu pelottaa kun painan nyt siis vähemmän kuin kymmeneen vuoteen ja nimenomaan imetyksen avulla oon päässy 6 kg alle painon joka oli ennen raskautta. Nyt se paino nousee väkisin. No on siinä muutama kilo varaa mutta enempää ei saa nousta! Minkäs vaan teer ku herkut maistuu täällä kotona vähän liiankin hyvin. Syökö joku muu paljon herkkuja? Miten pääsis edes siihen et söis karkkia vaan kerran tai edes kaks kertaa viikossa? Nyt menee about joka päivä. Eilen en ostanut mut se onkin ihmeellinen saavutus : )



Jeps, nyt vaihtamaan pojalta kakkavaippa pois ja päivävaatteet päälle ja sit syömään puuroa.



Kalamami ja Henri- huomenna 8 kk

Mä82 jutteli et hammaskeiju on heiät unohtanut. heillä on kuitenkin jo kaks hammasta... Onko muita, joilla ei ole ollenkaan hampaita???? Meillä ei ole vielä yhtään! Eikä näytä olevan vielä tulossakaan, ikenet on kovin tasaiset



Kalamami taas

Jos nyt tänään ei alottais viestiä " valittamalla" miten huonosti yö ollaan nukuttu:)) Kahvia vaan, niin eiköhän se tästä...

Tänään mulla on soittoaika neuvolan unihoitajalle ja toiveena olisikin, että sais häneltä sen verran oheistusta ja vinkkejä, että vois jonkinlaista unikoulua jo ens viik.loppuna kokeilla.



Käytin poikaa eilen lääkärissä, kun menneen viikonlopun yöt oli yhtä huutoa!! Nuhaa on pojalla ollut jo viime viikosta ja eilen lääkäri sitten korvatulehduksen korvasta löysikin. Se on jo toinen, edellinen oli 2 kuukautta sitten.. toivottavasti tästä ei ala mitäään kierrettä.



Oliko viikonloppuna galluppia rv:ista? Meillä esikoinen syntyi rv 41+5 ja tämä kuopus 41+3,eli mukavasti yli menivät molemmat..



Tuulialla on tosi tutun kuuloisia raskausoireita,mullakin oli molemmissa raskauksissa vk:lle 15 asti kestävää pahoinvointia, lähes tulkoon jokainen aamu alkoi wc-pöntön kanssa " seurustelulla" ...



No niin ensimmäiset päiväunet kutsuvat, joten päiväjatkoja..

Niin sitä piti vielä kommentoida, että minusta myös täältä maalisten pinkasta löytyy tosi leppoisaa porukkaa, mukava käydä lukemassa pinoja ja kirjoittelemassa fiiliksiä:))



melrose

Edes hieman helpompi yö takana, vaikka jo ennen kuutta sitten ei enää pimu malttanut paikallaan pysyä. Taisin imettää kai kolme kertaa. En oo varma, kun loppuyön nukuttiin vierekkäin. Ilmeisesti tuo eroahdistus aiheuttaa sen, ettei yölläkään tahtoisi yksikseen nukkua, joten nukkuu viekussa paremmin. Omassa pinniksessä seistään ja karjutaan vaan kaiken yötä :(



Taitaa olla melkoisen temperamenttinen tapaus tämä meidän mussukka. Siksi en mitään unikouluja kykene edes aloittamaan. Meillä käy nimittäin niin, että jos en tarpeeksi nopeasti huutoon reagoi, (toisin sanoen ota syliin sängystä) alkaa kauhea itku, joka päätyy paniikkiin ja oksenteluun... Eli sitten joutuu kylvettämään ja likka piristyy ja höpöttää parikin tuntia yöllä.On siis helpompaa sekä meille, että seinänaapurille reagoida heti kiljumiseen ja iskeä suosiolla likalle tissi suuhun. Mies tosin alkoi taas nukkua alakerrassa, kun lika monotti hänen suuntaansa muutaman yön...



Aamupäivät asuu meilläkin neiti aurinkoinen, mutta iltapäivästä alkaa kitinä ja kiljunta. Lisäks vielä harjoitellaan hauskoja ylä-ääniä, joten on aika rassaavaa korville tuo, kun ei pääse edes minnekkään " pakoon" . Mies tekee yhä remonttia kaiket vapaa-ajat mummolassa, joten ollaan siis aina kahden tytön kanssa. Nyt onneksi alkaa ruoka edes vähän paremmin pysymään sisällä ja vettäkin suostui hieman nokkamukista lipittämään. Ootan yhä sitä hemmetin Tupperia... Josko saisin lypsettyä ja karattua joskus johonkin YKSIKSENI edes muutamaksi tunniksi! Pulloa en ole enää edes koittanut tarjota, kun ei tähän mennessä tuota tuttiakaan ole huolinut.



Noo, ei tätä valvomista ym. voi enää iänkaiken jatkua...eihän??!!

Todenäköisesti tämä äitiys on siks miulle vähän kovempi pala, kun olen niin tottunut itsekseni olemaan ja pitämään omaa tilaa ja menemään mieleni mukaan tähän 35 ikävuoteeni saakka ja yhtäkkiä kaikki on toisin. Rakastan toki pikkuistani ja ilman en kykenisi enää eloani ajattelemaan, mutta yllätys on, kuinka kiinni tässä joutuu olemaan. Ja olen pettynyt mieheni osuuteen tässä vanhemmuudessa. En kuitenkaan pysty häntä muuksi muuttamaan, joten näin on, kuin on, eli kannan kaiken vastuun lapsesta yksikseni. Hain jo kesällä paperit kaupungin vuokrakämppiin, mutta jätin sitten ne viemättä ja ajattelin vielä katsoa, kuinka tilanne kehitty. Parempaan suuntaan on nyt menty ja elätän toivoa vielä paremmasta kuitenkin :)



Tytteli on kiltisti leikkinyt itekseen tuossa lattialla koko näpyttelyn ajan, mutta nyt vaatii huomiota, joten aletaan leikkiä. Sen verran vielä, että tervetuloa uudet maalikset purkamaan tuntoja... ;)



T: Sola ja Sanni 26.3

Täällä mä murisen, kun meidän keittiöremppa tuottaa ongelmia. Kaapit tuotiin tänään, mutta sisäänkantoliike ei tullutkaan. Tuolla ne nyt sit pihalla seisoo kaikki romppeet. Ja valot ei nyt sit käykään sähkärille ja perkeles kun ei mistään löydy sopivaa valoa tiskikaapin alle jne. Mun piti niin mennä perhekahvilaan, kun se on auki vain joka toinen tiistai, mutta enpä pääse, kun odotan niita hiton sisäänkantajia. Jouduin soittamaan mun äidille, että veisi esikoisen puistoon, kun eihän sitä hullukaan jaksa katsoo koko päivää sisätiloissa (siis esikoista 3v.).



Älytöntä ajatella, että joidenkin vauvelit seisovat aamulla sängyssä äitiään odottelemassa, kun meidän ukkeli ei ryömi, ei istu, ei konttaa, ei edes yritä, ei ole yhtään hammasta, ei hylji rintaa, on vaan niin vauvaa vielä. Onneksi sentää nukkuu yöt hyvin. Toinen hassu juttu on se, että joidenkin vauvat nukkuvat jo omissa huoneissaan. Voi kauhee, kun mä en pysty mitenkään edes harkitsemaan moista asiaa. Ihan oikeesti me nukutaan vieläkin vierekkäin, Santeri sivuvaunussa, käsi kädessä joka yö. Poikaraukka, kun äippä roikkuu kiinni takiaisena vielä rippikoulussakin. Johtuu varmaan mulla tästä " mun viimeinen vauva" -ajatuksesta. Kaikki on niin haikeeta ja Santtu kasvaa ihan liian nopeasti. Mä välillä öisinkin herään häntä katselemaan ja silittelemään. Huoh....



Vastaanpa minäkin synnytysrv kysymykseen. Esikoinen syntyi 40+3, synnytys kesti 8h ja Santtu syntyi 39+9 (vedet meni 39+8 ja jouduttiin käynnistämään vuorokauden päästä.) Itse synnytys kesti n.3,5h.



Mä odotan jo ihan sikana joulua. Joulukuu vaan on niin ihana kaikkine valoinen ja kynttilöineen. Tämä remppa pitäisi loppua marraskuun aikana, joten sitten saa siivota sotkut pois ja laitella joulukynttelikköjä & punaista pöytäliinaa jne. Ja tänä vuonna saa juoda terästettyä glögiä!! Tarttee varmaan esikoisen kanssa piparit leipoa, vaikka ei niitä muut syö kuin esikoinen.



No johan se Santtu taas heräsi. Eipä kauaa nukkunut, joten menoksi.



T. lappu & Santtu 22.3.

Huomentapäivää kaikille! Niin se lokakuu vierähti ja harmaa marraskuu edessä. Meillä pikku-ukko heräsi aamulla 7.15, kuten normaalistikin niillä kulmilla. Aamupäivän unet on siis jo nukuttu ja lounas syöty. Ollaan tästä lähdössä tapaamaan kolmea muuta äitiä vauvoineen. Juodaan kahvetta ja töristään, mukava ryhmä sekin.



Juu Ministä vielä. Sai alkunsa juhannuksena, syntyi pääsiäisenä pitkäperjantain puolella ja kastettiin vappuna, että semmoinen mies. Painoa oli 3330 gr ja pituutta 49. 6 kk neuvolassa syyskuun lopussa oli 8660 ja 69 cm. Painoa tuli melkeinpä kilo kuukaudessa, kunnes lähti liikkeelle, sitten onneksi tasaantui! 8 kk neuvola on vasta joulukuun 8. eli silloin ukkeli jo 8,5 kk. No, liekö tuolla väliä. Mini oli pikkuisen lempinimi koko raskausajan, ja vieläkin keskenämme sitä nimeä käytetään. Ei siis ole mikään kokoon liittyvä juttu.



Mutta nyt meidän on mentävä, vaikka olisi kiva kirjoitella enemmänkin. Oli mukava huomata aamulla, että meidät toivoteltiin ryhmään tervetulleiksi.



Aurinkoista marraskuun tiistaita.



Minin äiti ja Mini 25.3.

..meidänkin puolesta. Täällä tämä akkalauma viettää taas kerran laiskaa päivää, vaikka piti laittaa olkkariin verhot ja tuhota pyykkien mount everest ainakin, muusta nyt sitten puhumattakaan... Ei vaan lähde käyntiin, liekkö nukahtamislääkkeen sivuvaikutusta;tai yleistä laiskuutta..



Pikkunen juuri nukahti tuohon turvakaukaloon kiikuttelemalla, on niin malttamaton typy ettei nuku päikkäreille syliin tai sänkyyn. Nostampa petiin... Nonnih! Ottanu rassulla koville viimepäivinä, kun rupesi hampaita pukkaamaan. Sunnuntaina 23.10. huomasin oikella alhaalla ekan hampaan, näkyi jo kunnolla eli puhjennu ties millon... Eilen hokasin et on oikea yläetuhammas tullu ikenestä läpi! Ilmankos pientä lämpöä pitäny. Ja niin turvoksissa on sekä ylä- että alaien, että lisää lie tulossa.



Esikoinen on tehny ekat hampaat samoihin aikoihin, mut sille tuli harvakseltaan miten sattuu (ei ensin alaetu- sit yläetuhampaat, vaan ihan sikin sokin..) yks kerrallaan. Keskimmäinen taas aloitti vasta lähempänä 10kk ja teki aina neljä lähestulkoot kerralla!! Sitä kiukun määrää.. Tämä pienin onnistui tuon ekan kyllä tekemään ihan huomaamatta, mutta kun niitä tulee näin samaan syssyyn lisää, niin johan se kiukuttaakin. vaikka " kiltti" vauva tämä neiti on yleensä, ei turhia kitise.



Jollakin muullakin oli se helppo vauva, ja tiedän myös saman kuin sinä (anteeksi, en muista nickiäsi!),ettei siitä voi puhua! Eihän se ole mitään jos et valvo tai taistele eloonjäämisestä 24/7 kun vauva on pieni! (onneksi kuitenkin täällä maaliskuisissa toisin! :)) Meillä neiti ei osannu edes itkeä ensimmäisten kuukausien aikana, uskallan kyllä väittää ettei tarvinnutkaan. Ja yöt hän rupesi nukkumaan 2,5kk iässä 8-10 tunti. Ihan hyvä juttu, vaikken itse nukkua osannutkaan silloin. Nykyään tyty kiukkuaa vain nälkää (harvoin) tai väsymystään, mitä nyt vähän eroahdistusta jos äiti katoaa.. Onko kenestäkään muusta outoa kysyä, kun vauvasta kyse, että " onko se kiltti?" Osaako vauva sitten olla tuhmakin??



Onko kellään muuten kierukkaa? Mä ihan tosiaankin kehitän itselleni raskausoireet kun menkkoja ei ole tullu asettamisen jälkeen!! Palelee, nippailee, nytkin etoo, kahvi ei uppoa, nännit aristaa... Viitsinkö edes jatkaa?? Hullua, kun otta ehkäisytehon huomioon.. (kp nyt 34/28-34(45) <-tuo joskus kakkosta yrittäessä, yleensä alle 30pv..



Neiti 3vee haluaa äipän piirtämään mehiläisiä jotka tekee hunajaa.. :) Täytyy antaa kahdenkeskistä aikaa kun pieni nukkuu. Miehet maailmalla, mies töissä esikko koulussa..

Siis, räkäistä tiistaita! Meillä tehdään ekaa hammasta kamalassa räkätaudissa. Pojalla on ollu kuumettakin aika ajoin. Poika on kyllä kamalan tukkonen ja vaikka mitä tekis, niin tuntuu, ettei helpota.



Avasin jo 8-kk neuvolapinonkin, ku tänään käytiin vaik ikää on 7½kk. Kaikki ok, lääkäri on mukava ja tarkisti korvatkin, ku poika on kipeä.



Mutta enpä taida enempi ehtiä kirjoitella, kun täytyy katella pojan perään, ku on nykyään niin etevä nouseman polvilleen kaikkia mahdollisia tukia vastaan ja löytämään sähköjohdot+muut kielletyt.



Noopu ja Tuukka (18.3)

mutta harmaudesta huolimatta meitsille avautu taas uusi elämä uusien lasien myötä! Nyt taas näkee! Topia kovin huvitti äitinsä uusi look - kujeilin lasit päässä ja aina lapselta pääsi hirmuinen räkätys, kun katsoin häntä lasien takaa. Olikohan kuitenkaan järkeä tässä sankavalinnassani... :)



Kävin esikon kanssa pyöräilemässä (istui siis kyydissä) pitkä lenkki ja samalla hain tosiaan lasit ja varasin ajan kampaajalle jne. Sitten ruuanlaittoa ja pojat unille. Aikasta myöhään tänään nukahtivat, mutta yhtäaikaa kuitenkin (vielä!), joten taas hetki koneella.



Kerro Kua sitten mielipiteesi Lehtolaisen kirjasta (onko siis se Rivo satakieli?). Mulla on kyseinen kirja, mutta annoin sen lainaan tädilleni. Menemme hälle kyläilemään itsenäisyyspäivänä, joten sitten vasta voin aloittaa sen teoksen lukemisen.



Meillä oli taas upea aamu.. esikoinen heräsi (pissihätään?) viideltä ja herätti kolinallaan ja ätinällään meidät kaikki. Nukahti sänkyynsä uudestaan kun menin viekkuun, mutta muut sitten valvoimmekin. Topi sai unen tissuttelun ja hetken pyörimisen jälkeen, isänsä vielä nopeammin, mutta minä siirryinkin aamupalalle.. No, taidan siirtyä aamuyöstä sohvalle nukkumaan ja otan esikoisen siitä " kiinni" vessareissullaan. Saisivat nuo muut rauhassa nukkua.



Jaksamistoivotuksia: lapulle keittiöremontin keskelle, solandralle voimia miehykäisen kanssa, kalamamille tsemppiä pullotteluun, noopulle myös jaksamista räkätaudin voittamisessa.. mitä vielä.. Tuulialle toivotan hyvää oloa ja vähän oksettavia hetkiä... :)))



Ädä kyseli kierukasta: olen ajatellut pian soitella terveyskeskukseen asian tiimoilta. Päädyin (ehket) hormonikierukkaan, ja meidän kunnassa se tarjotaan ilmaiseksi " ekakertalaisille" ! Kokeilen siis, vaikka kamuillani ei kyllä kaikilla ole pelkästään hyviä kokemuksia.



Tervetuloa Mini! :)



Nyt kirjan kimppuun. Tervon Myyrä menossa. Ihan ei kiinnosta kyllä kirjan poliittiset juonenkäänteet, vaikka teksti onkin tervomaista kujeilua. Katsotaan pääsenkö paremmin vauhtiin... Laitan samalla riisipuuron ja mansikkasopan kiehumaan. Kunhan lapset heräävät, niin päästään sitten ulos eikä äitee jämähdä lieden ääreen.



Pippandii ja kuorsaavat pikkumiehet

Minäkin kerkesin vähän kirjoittelemaan. Meillä oli Saanan kanssa taas työaamu, eli minä kävin töissä yhdessä palaverissa ja neiti oli isänsä hoidossa töissä. Meillä isäntä hoitelee Saanaa aina tiistaisin aamupäivinä, ja on nyt ottanut tavakseen pitää leppoisampia palavereja Saanan läsnä ollessa. Saa kuulemma ihailevia katseita kaikilta, kun näppärästi hoitelee vauvaa palaveeratessa... Kerää siis ilmaisia pisteitä työkavereiden ja asiakkaiden silmissä ;-)



Ja Minille tervetuloa porukkaan. Tänne mahtuu kyllä!



Meikäläinen pisti sitten eilen ensimmäistä kertaa tänä syksynä kynttilät palamaan. Haeskelin kaapista kaikki kynttilät, asettelin lautasille, ja ah, oli niin tunnelmallista. Tuli jotenkin ihanan lämmin ja jouluinen olo... Nyt houkuttaa vain käydä ostamassa pari uutta lautasta kynttilöiden alle, kun olen joistain kuvastoista katsellut kivoja aluslautasia... Niin ja sitten innostuin, että laitankin ulkolyhtyihin sellaiset sähkökynttilät " rullalle" , kun en ikinä muista niissä polttaa tavallisia kynttilöitä - olisi sitten aina vähän valoa ulkosallakin...



Meillä on nyt pari viimeistä yötä mennyt aika mukavasti. Neiti on yleensä herännyt siihen, kun isäntä tulee nukkumaan ja laittaa valot (hänen on pakko lukea sängyssä, ei pysty muuten nukkumaan). Siinä on sitten pikaisesti syöty. Seuraavan kerran onkin sitten herätty vasta klo 5-6. Eli olen saanut sellaisen 5-6 tunnin yhtäjaksoisen unipätkän, mikä tekee jo ihmeitä. Vaikka muu yö meneekin sitten vähän lyhyemmillä pätkillä, tuo yksikin pitempi pätkä jo näyttää riittävän.



Meilläkin neiti nukkuu samassa huoneessa meidän kanssa, sivuvaunussa. Tosin niin nukkuu esikoinenkin (vuodevaatelaatikossa isän vieressä, otettiin vain " pariksi viikoksi, kun uusi vauva syntyy, ettei tunne itseään hylätyksi" ...). Pitäisi siirtää molemmat lastenhuoneeseen nukkumaan, mutta mulla on vähän sama ongelma kuin Lapulla, eli kun tää on meidän viimeinen mussukka, ei haluis sen kasvavan niin nopeasti... Ja esikoistakaan ei viitsi yksin siirtää... Ja kun on niin kiva, kun ne tuhisee vieressä... Hohhoi, hullu äiti... ;-)



Mä82 kirjoitteli hampaista. Meilläkin on hammassaldo jäänyt kahteen alahampaaseen. Mä oon koko ajan luullut, että ylöskin on tulossa, kun kuolaa ja pureskelee niin kauheasti. Mutta ei vaan näy... Esikoisella oli tässä iässä varmaan jo 6 hammasta, joten olen kovasti hämmentynyt...



Ja Lappuko se houkutteli jo glögintuoksulla... Ai, että mäkin odotan glögiä. Ja sitä, että saan leipoa lasten kanssa pipareita ja niitä joulutorttuja... PItäisköhän sitä nostattaa samanlainen joulutorttuhysteria kuin vuosi sitten odotuspalstalla (maalikset kun himoitsivat silloin oikein urakalla torttuja)?



Ja vielä lasten helppoudesta: Täytyy myöntää, että tuon meidänkin neidin kanssa pääsee muuten kohtuuhelpolla, mutta nuo uniasiat ovat vähän hakusessa. Neiti on yleensä hurjan hyväntuulinen, viihtyy yksikseen lattialla jne. Mutta mä en ymmärrä, miksi en pääse neidin uneen liittyvään sielunmaisemaan oikein käsiksi. Esikoisesta tiesin jotenkin paremmin, miten hänet sai nukahtamaan, miten rauhoitettua kun heräsi jne., mutta nyt Saanan kanssa mä vaan jotenkin haahuilen... Päikkärit menevät vaihtelevasti päivästä toiseen, toisena paremmin, toisena huonommin. Yöt ovat olleet tosi ongelmallisia, kun neiti on niin tissiriippuvainen. No, nyt näkyy valoa tunnelin päässä, eli jospa tuo unimaailmakin mulle alkais selvitä...



Ja taas mä kirjoitin romaanin... Voi teitä raukkoja, kun saatte näitä pitkiä sepustuksia aina lukea...



Terhi&Saana, s. 24.3.

ja tulin takaisin.



Terhi: minusta on kiva lukea pitkiä romaaneja.. :))



Hampaista joo. Topilla tuli alhaalle kaksi hampua jo 3,5 kk iässä mutta eipä muita näy, ei kuulu.. Ikenet ovat mielestäni (muka) olleet kovasti turvoksissa jo pitkään. No, Isoveli sai ensimmäiset hampaansa vasta 7,5kk iässä, joten odotellaan, odotellaan.



Pipareistakin piti kirjoittaa. :))) Olen jo ostanut mausteet kaappiin odottamaan. Eli kun oikein tulee räntää ja lunta (tai pikemminkin vettä!) niin linnottaudun lasten kanssa sisälle leipomaan. Ja eilen kauppareissulla ostin jo torttutaikinalevyt ja luumuhilloa. Mutta koetan hieman vielä venyttää leipomisia.. Paitsi pitää pakkaseen yrittää mahduttaa leipomuksia ajoissa, kun työt kutsuvat itsenäisyypäivän jälkeen. Enpä usko ennättäväni enää sitten.



Nyt lähden...

ihan joulufiiliksiin tässä itsekin pääsee, kun lueskelen juttujanne!! Glögiä ja pipareita+homejuustoa, nam.



Oltiin tänään Lehtovin ja Helmin kanssa leffassa, mukavasti meni. Lapsoset pikkuisen koittivat tehdä tuttavuuttakin, vaikka aika vähäistä se vielä on. Nyt Kaisa kiekuu hyppykeinussa, riemu on valtaisaa. Tänään tosin on naurattanut kaikki, äidin hölmöilyt eniten.



Hampaita meillä ei ole yhtään! Mies kysyi viime tapaamisen jälkeen, että olihan siellä joku muukin, kellä ei ollut hampaita. Mikä lie paniikki asiasta. Tulee sitten kuin tulee, eipä pääse vielä puremaan tissiä tai muutakaan. Kaisalla kun on hinku maistella iskän ja äidin varpaita aina tilaisuuden tullen.



Lehtolaista en osaa vielä kommentoida, luin sitä niin vähän vasta eilen, kun uni tuli heti. Kaisakin nukkui tosi hyvin, puol kuudelta otin viereen ja seiskalta noustiin aamupuuron keittoon. Ruoka on taas maistunut reippaasti, kun tuossa välillä oli joku kumma syömättömyyskausi. Onneksi nuo tuntuvat aina olevan ohimeneviä juttuja. Tänään ei sit taas olla nukuttu päiväunia, mutta se on tyypillistä kun ollaan liikeellä. Ei Kaisa saa nukuttua puolta tuntia kauempaa kuin parvekkeella vaunuissa.



Miestä odottelen kohta puoliin kotiutuvaksi, onneksi nämä loppuvuoden reissut on näitä " yhden yön -juttuja" . Paitsi kahden viikon kuluttua mies on idässä koko viikon. Silloin me mennään Kaisan kanssa sukuloimaan kotiseudulle. Mä en millään kestä olla koko viikkoa Kaisan kanssa kaksin, sen verran tiukkaa tämä äitiys mullekin on. Ja onhan sinne maalle jo ikäväkin, viimeksi oltiin liki 2 kk sitten.



Romaanin kirjoittajille tiedoksi, että myös täällä tykätään lukea pitkiä juttuja. Ja useinhan sitä itsekin kirjoittelee pitkät pätkät. Kaikki vaan mitä mieleen juolahtaa.. Nyt tuo lapsukainen elehtii siihen malliin, että kiikkuilu saa riittää. Mennään siis tutkimaan videoita yms. tuonne olkkariin. Ei-kausi on käynnistynyt meilläkin, nyt kun Kaisa ryömii paikasta toiseen. " Ei saa koskea videoihin" " Älä mene sinne" " Älä laita kissanhiekkaa suuhun" jne.. " Voi äidin kulta, oletko jäänyt taas jumiin sinne tuolin alle"



kua ja Kaisa 25.3

On ollut kaikenlaista puuhasteltavaa, etten ole paljon tällaista mukavaa rentoutumista ehtinyt viettää. Talon rakennusprojekti alkaa työllistää yhä enemmän ja päättötyötäkin pitäisi alkaa tehdä. Nyt kuitenkin täällä pitkästä aikaa kertoilemassa vähän kuulumisia ja lukemassa teidän kuulumisia.



Onnea 77Tuulialle! Melkein tuli kade =) Minä oksensin meidän Kasperista ekat 16 viikkoa melkein joka päivä, mutta aika kultaa muistot.



Kasper on jo iso poika. Opettelee kovasti ryömimään ja jalat menee jo konttausasentoon. Harmi vaan, että silloin nenä osuu lattiaan. Kovasti on pojasta jo seuraa ja vahtimistakin, kun pyörimällä pääsee kätevästi kiinni kukkasiin.



Öitä ei vieläkään nukuta heräämättä, mutta onneksi syö enää kerran yössä. Muuten yöt on rauhallisia. Toisaalta kaipaan ihan yhtenäisiäkin yöunia, mutta ehkä sitten joskus. Kunnes taas on uusi vauva.



Viikonloppuna oli ollut galluppia syntymäraskausviikoista. Kasper meni tasan viikon yli, eli syntyi rv40+0. Lasketussa ajassa tosin oli vähän epäselvyyksiä, kun ekassa ultrassa poju oli viikon pienempi mitä olisi pitänyt. Laskettua aikaa ei kuitenkaan muutettu.



Nyt pitää mennä loihtimaan jotain syötävää ja imuroidakin pitäisi.



T:lillis ja kasper sunnuntaina tulee 7kk täyteen

ja neiti viihtyisi lattialla. On taas ohrarieskataikina kohoamassa.Eiliset menikin melkeistä samantien,kun mies otti leipää evääksi töihin.Meinasin ruoaksi keittää ihan purkkihernekeittoa ja pannaria. Ja ne tortut...luulenpa että kohtapuolin joutuu jo ekan satsin tekemään =)!!! Terästettyä glögiä en saa tänäkään vuonna ;)



Aika sitkeetä näyttää tämä pikkuisten nuha olevan!! Meillä ainakin Mimmillä madot roikkuu koko ajan, ja nenän pyyhkiminen on mitä kauheinta!! No,hyvä kai että se räkä tulee pois..



Jo neiti kaipailee.Nyt kipeenä tuntuu,että on vielä enemmän minun perään..ymmärränhän minä,kun syli kaikkein paras paikka.(missä ei kuitenkaan jakseta olla kuin hetki..)



Minä oon jo kynttilöitä polttanut aika kauan.Piti vaan virittää kattoon roikkumaan lyhdyissä,kun nuo koirat pääsee sen verran korkealle.Lisäksi ulkona on kolme ja kuistilla yksi lyhty,johon äsken käytiin laittamassa tulet.On sitten lämmin kynttilänliekki ottamassa miestä vastaan..



Taas jäi lyhkäseksi..



T

Täällä yksi uusi tai sanotaanko vanha salamatkustaja (sivusta seurannut) hyppää kyytiin.



Meidän perheeseen kuuluu iskän ja äiskän lisäksi prinsessa 4v ja pikkuprinsessa 7kk. Molemmat tytöt syntyneet kättärillä. Maalismaija tuli vauhdilla pitkäperjantai yönä ja jäi ihana muisto. Tai sanotaanko hinku takaisin vielä kerran...



-77tuulia- ONNITTELUT ja kateellinen haikeus äänessäni. Voi kun minäkin vielä kerran. Vaikka ei kateeksi käy oksentelua-molemmista tytöistä olen voinut pahoin -ekasta viikon tipassa ja tokan kanssa jo ymmärsin juoda tarpeeksi ja syödä ihan koko ajan ja silti oksentelin..



Olen tosiaan lueskellut teidän kuulumisia mutta saamattomana jäänyt omat turinat massuun. Nyt oli pakko tulla mukaan kun luin kommentteja niistä joulutortuista joita myös minä himoitsin viime joulun alla.



hammasgallup.meillä tuli 4kk alas kaksi etuhammasta ja siihen jäi tarina.



Flunssan kanssa painiskeleville täältäkin heruu voimasäteitä. Meillä syyskuussa yksi pitkä 4vko flunssa vei yöunet ja onneksi käytiin lääkärissä koska jälkitautina oli korvatulehdus johon syötiin antibioottikuuri mutta edelleen jatkui yölliset itkut -vaikka päivällä oli oma aurinkoinen itsensä. Ei kuumetta ei mitään korvien haromista oireina.



Korvat puhkaistiin ja aargh -mikä kokemus äidille ja tytölle. Onko muuten muita joilla jo nyt korvat puhkaistu? Esikoisella ei nimittäin ikinä mitään joten uusi ilmiö meillä.



Taitaa tulla oikein romaani tästä ensi kerrasta meikäläiselläkin. Nyt annan periksi ja lähden viihdyttämään tyttöjä jotta iskä saa hetken levätä. Rakennamme omaa tupaa joten mies yleensä töiden jälkeen tontilla ja minä kokeilen tätä yh äidin elämää. Nyt kuitenkin korvista jälkitarkastus illalla ja mies päätti lähteä mukaan ja pitää koti-illan.



Leppoisaa iltaa kaikille!





Pump@ ja Maija 25.3.

Pikasesti jotakin.



HAMPAISTA: Meillä ei ole vielä tullut kunnon hammasta. Viime viikolla löytyi alaikenestä pikku piikki, muuta siihen jäi. Hammaskeijua odotellaan viikonloppuvapailta takaisin töihin. Ja meillä on yökitinää ja tihentynyttä heräilyä jatkunu ainakin 2-3kuukautta. Kiva kiva jos jokaikinen hammas tulee näin kovalla työllä.



MINILLE piti sanomani, että iloitkaa helposta vauvastanne ja jättäkää vaan muiden kommentit huomiotta. Vaikka helppoahan se on sanoa. Pakko myöntää, että kateellinen olen minäkin, sillä tätä meidän typyä ei ole siunattu kovin hyvillä unenlahjoilla. Välillä tuntuu, että väsymys on niin kovaa ettei vaan pysty nauttia lapsesta kunnolla. Ja heti kun on hyvin nukuttu yö niin jaksaa taas paremmin keskittyä lapseen ja touhuta hänen kanssa. Halusin vaan sanoa että Nauttikaahan helppohoitoisesta Ministänne ;)



Pienen taistelun kera saatiin typsy pikku kauneusunille vielä. Päivällä Näpsä on nukkunut 45min ja 1h päikkärit.



Muuten olen monesti miettiny et onko teillä muilla sotkuista nykyisin kotona? Tai siis vauvan tulosta lähtien? Mua ahistaa kun meillä on kokoajan tavarat levällään ja kokoajan ois hommaa mut ei vaan aina jaksa ja ennätä. Mies tekee kotitöitä MUTTTTTTA kyllä turhan usein pitää ensin pyytää...



Tämmösiä aatoksia tällä erää. MORO!



-miuqu ja nti Näpsä pian 7kk-

...ennen kuin laitan koneen kiinni. Pitäis oikeesti olla ruokaa laittamassa, mutta livahdin tänne... Mies meni ulkoiluttaan koiraa, joten olen täällä kolmistaan lasten kanssa.



Ensinnäkin Pump@lle tervetuloa joukkoon! Ja joulutortuista taas haaveilemaan ;-)



Ja sitten Miuqun kysymykseen: Juu, meillä on AINA sotkuista! Ihan järkyttävää, miten me saadaan kämppä hetkessä sen näköiseksi kuin ei olisi ikinä siivottu... Emme ole miehen kanssa mitenkään järjestelmällisyyden perikuvia itsekään, ja nyt täällä on sitten esikoisen legoja, autoja, junia ym. ympäri taloa ja yhä enemmän myös Saanan helistimiä ym. Uusin villitys meidän pikkuneidillä on mennä keittiöön ja avata yksi alalaatikko sekä levittää sieltä kaikki tavarat lattialle... Olen siivonnut sieltä kaikki vaaralliset tavarat pois, eli saa levitellä rauhassa (ainakin esikoisella toimi se, että oli yksi sallittu laatikko - tai hänellä kyllä kaappi - saivat muut olla paremmin rauhassa). Mutta siis sotkua tulee kyllä. Juuri eilen mietin, että sotkun määrä on näköjään jokseenkin vakio, eli kun yhdestä päästä siivoaa, toisesta sotkeentuu. Niin, ja sitten se pyykkirumba. Huhhuh, sitä riittää!!! Mutta ehkä en viitsi aloittaa siitä aiheesta...



Nyt paistamaan jauhelihaa!



Terhi&kullanmurut