Turhaanko murehtiva?

Viime talven aikana mies kärsi erittäin voimakkaasta työstressistä, teki pitkää päivää

ja pohti kotonakin työpaikan ihmissuhdeongelmia. Yritin auttaa, mutta näin ulkopuolisen avulla ei keskusteluista juuri apua ollut.Tilanne jatkui kevääseen asti kunnes yllättäen kävi ilmi, että hän oli alkanut keskustelemaan stressitilanteesta yhä enemmän myös erään naispuoleisen työkaverin (sihteerin) kanssa. Tätä en pitänyt mitenkään omituisena, vaan lähinnä hyvänä, että on joku jonka kanssa asioita puida ja joka tuntee ja tietää tilanteen minua paremmin.



No, tässä yhteydessä tulin sitten myös raskaaksi ja huomasin että mies otti myös sen aika raskaasti. Mietti jaksamistaan (työstressi+vauva), mutta ei mitenkään erityisen paljon tätä kuitenkaan kotona pohtinut.



Noin kuukausi sitten tulin töistä kotiin ja huomasin miehen puhuvan puhelimessa. Aika nopeasti lopetti puhelun ("vaimo tuli kotiin, että pitää tässä lopetella"). Kysyin, kenen kanssa puhui ja sanoi tämän olleen tämä sihteeri. Lapset sanoivat, että isi oli puhunut ihan "liian pitkään". Tästä sitten alkoi lasten mentyä nukkumaan, miehen aloitteesta, keskustelu, jossa mies kertoi puhuneensa sekä töissä että vapaa-ajalla puhelimessa tämän sihteerin kanssa murheistaan "aika paljon". Oli pohtinut sitä, miten minä en jaksa kuunnella hänen työstressiään, miten jaksaa vauvan kanssa

kun se syntyy jne.jne.



Sain raskaushuuruissani hirmuisen mustasukkaisuuskohtauksen; en siksi että mies oli jutellut tämän naisen kanssa, vaan siksi, että miksi minulle ei ole kerrottu. Mies kun on aina hyvin avoimesti kertonut asioistaan minulle. No, juttelimme muutaman päivän (ja yön) ja lopulta uskoin, että kyseessä on vain työkaveruus, joka kehittynyt vaikeiden aikojen myötä ystävyyssuhteeksi.



Nyt sitten tällä viikolla kävi ilmi, että "sala"puhelut ovat jatkuneet. Eli puhelinkeskustelut ovat olleet edelleen viikottaisia ja hyvinkin henkilökohtaisia asioita on puhuttu (myös minusta). Kertaakaan en ole ollut paikalla kun puheluita on käyty, mutta mm. lapsilta olen kuullut että isi puhuu usein pitkään puhelimessa ja lapsetkin ovat sanoneet puhelimessa moi tälle naiselle. Kysyin näistä puheluista sitten heti mieheltäni ja hän myönsi ne heti. Sanoi, ettei ole halunnut aiheuttaa minulle murhetta näistä, kun silloin aluksi suhtauduin niihin niin "tunteella". Ja taas

alkoivat keskustelut ja minua närästää erityisesti tuo salailu; jos puhelut ovat viattomia, niin miksi ihmeessä niitä piilotellaan. Sattumaa ei voi olla, että vähintään 2-3 kertaa viikossa tapahtuneet puhelut tulisivat aina silloin kun en ole itse paikalla.



Nainen on siis sinkku, vaihtanut jo eri työpaikkaan ja kauas muulle paikkakunnalle, eli töissä eivät enää miehen kanssa tapaa, eikä kyllä miehen työasiat naiselle enää kuulu.



Pitäisikö tässä nyt sitten vain luottaa mieheen että kyseeessä on vain ystävyyssuhde, ja laittaa epäilyt raskauden hormoonien piikkiin? Vai onkohan oikeesti syytä olla mustasukkainen? Asiasta on siis keskusteltu ja keskusteltu, haluasin uskoa ystävyyssuhteeseen, mutta tuo salailu mietityttää.