G: onko sua petetty? MIKSI?

Meillä oli onnellinen avioliitto ja kaksi lasta. Luulin, että olemme riittävän hyvässä suhteessa, enkä ehkä panostanut tarpeeksi mieheen, oikeastaan vain lapsiin.



Miehini eräänä iltana muutaman viinilasillisen jälkeen purskahti itkuun ja ilmoitti, että ei rakasta minua enää vaan erästä toista, jonka kanssa hänellä on ollut suhde on-off jo melkein siitä asti kun menimme naimisiin. Olimme olleet yhdessä siinä vaiheessa seitsemän vuotta. Olimme olleet kolme vuotta naimisissa.



Menimme parisuhdeterapiaan, joka on jatkunut näihin päiviin saakka ja olemme olleet nyt yhdessä 12 vuotta. Nyt meillä oikeasti on loistava suhde toisiimme ja vietämme paljon aikaa myös ihan vaan keskenämme. Teemme reissuja yhdessä ja käymme teatterissa ja syömässä yhdessä.



Nyt osaamme panostaa meidän perheeseen ja meidän suhteeseemme ja ymmärrämme antaa tilaa ja aikaa toisillemme!



En ole nalkuttanut viiteen vuoteen vaan puhumme. Sitä ennen vain nalkutin.

kuulostaa rankalta kokemukselta, mutta vaikutat tosi tasapainoiselta ja järkevältä vaimolta. Kertoiko miehesi koskaan siitä toisesta naisesta sinulle, halusitko tietää? Tapasitteko koskaan? Mitä ajattelet hänestä?



T: eräs, joka yrittää miettiä kuinka selviäisi tästä tilanteesta eteenpäin. Meillä 1 lapsi ja nyt kävi ilmi että miehellä on ollut sivusuhde melkein siitä asti kun tulin raskaaksi :/

että suhdetakkin pitää hoitaa, näin ohi aiheen siis =) Onnea heille.



Minua on petetty aikaisemmassa suhteessa. Sitä en tiedä kuinka monta kertaa, mutta ei ainakaan yhtä ainoaa kertaa. Meidän suhde kesti 4,5 vuotta, ja nämä pettämiset tuli esille kun oltiine eroamassa. Syytä pettämiseen en tiedä..



Kyllä minä siitä aikanaan selvisin. Tosin pitkään olin sinkkuna ja miehiin oli vaikea luottaa. Ja tässä nykyisessäkin suhteessa meni aikaa ennen kuin tajusin että voin luottaa mieheeni. Ja hänen kanssaan olen kyllä jutellut syistä miksi on joskus vaikea luottaa.

kuulostaa rankalta kokemukselta, mutta vaikutat tosi tasapainoiselta ja järkevältä vaimolta. Kertoiko miehesi koskaan siitä toisesta naisesta sinulle, halusitko tietää?

Halusin tietää ihan liikaa. Olisi ehkä ollut fiksumpaa, että en olisi tiennyt ihan niin paljon, mutta ehkä se auttoi käsittelemään asioita. Minä olin silloin pullero kahden lapsen uuvuttama äiti, joka nukkui huonosti ja oli väsynyt ja puhditon raato. Hän oli seksikäs nuori city-sinkku, jolla ei ollut muuta kuin aikaa tällätä. Sillä erotuksella, että minä olin se fiksumpi ja lukeneempi, joka auttoi minua kovasti, että en ihan joka lajissa häviä toiselle.



Tapasitteko koskaan?

Olin tavannut hänet muutaman kerran aikaisemmin. Mieheni työkaveri. En suostunut menemään pitkään aikaa firman tilaisuuksiin, enkä ole sen koommin nähnyt häntä. En vain halunnut tavata häntä enää tietäen, että kaikki tietää missä mennään. Jos tulee kaupungilla vastaan, voisin ehkä nyökätä…



Mitä ajattelet hänestä?

Leikin iltatolkulla sängyssä päässäni leikkiä, jossa tapan, murskaan, silvon, pahoinpitelen tai muuta todella sairasta. Eniten helpotti tajuta, että mieheni oli syyllinen, hän oli vain välikappale. Vika oli miehessäni ja meidän suhteessamme.



Kun mies jäi kiinni, pakkasin hänen kamansa ja käskin suksia vittuun. Hän asui pari viikkoa veljellään ja kävi välillä kotona vähän leikittämässä tyttöjä. Oli aika jäätävä tunnelma. Sitten pikku hiljaa alkoi neuvottelut ja keskustelut ja päätimme lusia kakkumme loppuun, minun ehtonani parisuhdeterapia. TOIMII, jos jaksaa tehdä mielettömän määrän työtä ja ottaa suhteeseen vähän etäisyyttä siinä mielessä, että ei työnnä suhteeseen kaikkea sitä epävarmuutta ja omia kriisejä ja omaa keskenkasvuisuuttaan ja kaikkia paineita mitä nyt elämä eteen työntää. Sitä ennen olimme kuin paita ja perse, nyt olemme kaksi aikuista ihmistä, joilla on rinnakkaiselo omine menoineen ja omaa tilaa hengittää ja olla.



Meitä yhä naurattaa, että meillä oli esim. aikoinaan miehen keittiönsiivousvuoron jälkeen tarkastus, jonka jälkeen mies sai ilmoittaa, että homma on hoidettu ja minä tarkistin oliko tarpeeksi hyvä suoritus. Eihän sellaisesta voi perkele tulla yhtään mitään! Terapeuttikin sanoi, että jos suhteessa tapellaan hammastahnatuubeista, vessan pöntön kansista, sukista lattialla ja muusta turhasta, suhde on ihan sairas. Kaksi aikuista ihmistä, joilla on aikuisen vastuu ja aikuisen oikeus olla oma itsensä on kaiken a ja o.



Kommunikaatiota peliin ja sen eteen paljon vaivaa, sillä joko eheytyy tai ei. Meidän liittomme pelasti toinen nainen!

Mikä oli syynä? Miestä oli aikasemmissa suhteissa petetty, ei siis osannut luottaa naisiin eikä välittänyt minusta, koska oli sitä mieltä, ettei suhteemme tulisi kuitenkaan kestämään ja minäkin pettäisin häntä.



Minä olin tuolloin nuori ja sinisilmäinen, en aluksi uskonut hänen pettävän minua vaikka todisteet olivat siinä silmieni alla ja kaikki sitä minulle sanoivat. Olin niin kiinni miehessä, hän oli elämäni keskipiste, jne. Yhdessä ollaan edelleen, 7 vuoden ja yhden lapsen jälkeen.



Vähän ennen kuin tulin raskaaksi, mies meni riidan päätteeksi ottamaan viinaa ja pettämään minua. Tästä sitten lähti kaikki edellisetkin pettämiset avautumaan ja purkautumaan. Menimme parisuhdeterapiaan, jossa käymme edelleen. Suhteemme ei ole vieläkään loistava, ei edes hyvä. Mutta paljon, paljon parempi kuin aikaa ennen raskautta. Lapsen takia yritämme parhaamme, että hänellä olisi eheä perhe ja vanhemmat, jotka eivät vain tiuskisi toisilleen ja tappelisi.