41v todellinen vanhapiika vastaa, kysy
Kommentit (16)
En ole Sari.
Ei ole koskaa ollut miestä eli en ole koskaa ollut seksuaalisessa kanssakäymisessä miehen (enkä naisenkaan) kanssa.
Omistan koiran ja kissan.
Korvaatko parisuhteen puuttumisen läheisillä ystävyyssuhtailla vai oletko jo niin tottunut "sinkkuiluun", ettet edes kaipaa kumppania? Vai toivotko vielä sellaisen löytäväsi.
Olen vanhapiika, koska en halua seksiä kenenkään todellisen ihmisen kanssa. Sellaista miestä kuin haluaisin ei ole olemassakaan.
En ole koskaan joutunut puolustelemaan valintojani, kyselty toki nuoruudessa on tyyliin "no onkos sulla ketään" ja "kyllä se sullekin vielä se vauvakuume tulee". Olen vastannut rehellisesti.
En tiedä mitä tarkoitat korvaamisella. Minulla ei ole ystäviä, vanhemmat ja veli on joiden kanssa olen tekemisissä ja tietysti työssä joudun olemaan ihmisten kanssa työn merkeissä. Muuten en kaipaa ihmisiä lähelleni.
En ole Porvoosta.
En tiedä kuolenko neitsyenä.
Onko sinulla mielenterveysongelmia? Tunnetko olevasti normaali? Onko sinulla traumoja lapsuudesta?
...mitä tällaisen poikkeuksellisen epäsosiaalisuuden ja läheisyyden puuttumisen takana voi olla. Mitä itse arvelet, miksi juuri sinun elämäsi on muodostunut tällaiseksi?
Lapsuuden traumoja, mielenterveysongelmia? Tunnen yhden toisenkin todellisen vanhanpiian, on viisikytvuotias suunnilleen. Hänellä on ollut myös masennuskausia elämässä, ja selvästi on vaikeutta läheisyyteen - obviously - mutta toisaalta eihän sen tarvitse olla "sairaus", onpahan vain erikoista.
Ei ole mielenterveysongelmia, ainakaan todettuja :)
Koen olevani normaali ihminen.
En ole kokeillut hieromasauvaa.
Lapsuuden traumoja en muista ellei sellaiseksi lueta ala-asteella ylempiluokkaisten poikien pientä kiusaamista joka väheni ja loppui itsestään kun en kiinnittänyt siihen mitään huomiota.
Miltä näytät ulkoisesti, miten pukeudut? :) Milloin huomasi, että haluat elää yksin?
Kaipaatko elämääsi jotain ? Haluaisitko ystäviä ?
t. Entinen vanhapiika jolla on nyt mies ja 3 lasta
Minulla oli kyllä aina mielessä että jos löydän sopivan miehen niin haluan perheen mutta en kokenut mitenkään vieraaksi sitäkään ajatusta että jos ei sopivaa miestä löydy niin sitten olisin ollut sinkkuna.
Eihän noista lapsista luopuisi ja olen tyytyväienn elämääni mutta uskoisin että olisin suhteellisen tyyytyväinen elämääni vaikka olisin vanhanapiikanakin.
Niin kauan kuin muistan, olen ihmetellyt miksi ihmiset elävät yhdessä. Koen toisen ihmisen oman elämäni häiriötekijänä. En tarkoita etteikö useat ihmiset ole ihan mukavia mutta heidän asiansa ja juttunsa eivät yleensä minua kiinnosta, väsyn ja kyllästyn herkästi ihmiseen, haluan elää omassa rauhassa ja tehdä juuri niitä asioita kun kulloinkin huvittaa.
En ole lapsena koskaan ollut kiinnostunut koti/nukkeleikeistä toki niitä joskus leikin kun kaverit tahtoivat mutta yleensä jotain muuta. Ja lapsia en ole koskaan halunnut hoitaa / hankkia, ja tämä mielipide vain vahvistui ollessani tilapäisenä lastenhoitajana.
Olen 163/80 tiimalasivartaloinen isohkot rinnat (olen hakeutumassa pienennysleikkaukseen) puolipitkät hiukset. En ole kiinnostunut vaatteista enkä muodista. Vaatteeni saattavat olla jopa 20 v vanhoja mutta aina puhtaat ja ehjät.
Koira- ja kissaharrastus vie aikaani paljon.
En halua ystäviä ja tällä hetkellä en kaipaa elämääni mitään lisää. Olen tyytyväinen.
Vaikka elän parisuhteessa, on henkireikäni se että mies on paljon poissa kotoa, vaikka yhteinen aika on ihanaa. Olen aiemmin elellyt itsekseni eikä minulla ole ystäviä (eikä edes tarvetta etsiä niitä). Harrastan hyvin "yksinäisiä" juttuja kuten liikkumista ja valokuvaamista luonnossa, lukemista, kirjoittamista jne.
Ymmärrän hyvin että elämä yksinkin on toden totta elämisen arvoista. Ainoa mitä sitä "erakkona" elellessä kaipasi oli, että joitakin juttuja olisi ollut hauska jakaa muiden ihmisten kanssa. Esim. yksin matkustelu oli ihanan vapauttavaa, mutta matkasta tuli kerrottua lähinnä parilla lauseella postikortissa vanhemmille ja siskolle...
Onko sulla koskaan ollut miestä?
Onko sulla kissa?
=D