Olisitko kotona 3v?

ollut 9 vuotta putkeen. Eikä sekoamista ole näköpiirissä. :) Olen ajatellut niin, että niin kauan kuin meillä on ruokaa pöydässä ja rahaa kaikkeen välttämättömään, silloin meillä on kaikki mitä me tarvitaan. Ei siis ole tarvetta nostaa elintasoa sen kustannuksella, etä lapset viettävät suurimman osan valveillaoloajasta jossain muualla.

Olin siis "vain" 2,5-vuotta ja mies sen lopun puolikkaan.



Mummoäiti osaa arvostaa kotonaoloa ja nyt rakentaa taas uraa ( :

Nyt kun esikoinen täyttää kolme, olen tosi iloinen että olen saanut viettää nämä kolme vuotta hänen kanssaan. Päivät on menneet tosi nopeasti, sillä elämä kotiäitinä on sosiaalista ja on aikaa toteuttaa yhteisiä projekteja sekä perheenä että yksin. Nuorimmaisestakin haluan olla kotona ainakin kaksi vuotta, sillä meidän lapset on nyt tehty.



Totta kai joskus kaipaan töihin, mutta töissä ollessa aivan varmasti kaipaisin enemmän lastani! Oman lapseni kohdalla on lisäksi aivan selvää, että hänelle koti on paras paikka kasvun ja kehityksen kannalta.

Tämä on meille arvovalinta. Haluamme, että meillä on kotona aina joku aikuinen, mieluiten äiti, vastaamassa lasten/teinien tarpeisiin.



Myös oma äitini oli "aina" kotona ja tästä on ihanat muistot. Perusturvallisuuden tunne oli vahva.



Miehellä hyvät tulot, joka on toistaiseksi mahdollistanut tämän ratkaisun ja hyvän elintason. Jos taloudellisesti tekisi tiukkaa ja perheellä ei täyttyisi perustarpeet, menisin töihin.

ekan lapsen kanssa 1,5 vuotta kotona. Sit vuoden töissä. Nyt kotona kaikkien kolmen kanssa kunnes nuorin täyttää kolme. Olen melkein kuusi vuotta yhtäsoittoa kotona. Vähän iltatöitä välillä mut muuten kotona lasten kanssa. Olen todella tyytyväinen, että olen "jaksanut" olla niin pitkään kuin laki sallii. Nyt sit työt odottavat ja niitähän sit saa tehdä eläkeikään asti. Neljän seinän sisällä emme mekään oo olleet ja päivät ovat olleet todella vaihtelevia. Olen saanut olla oma pomoni tässä neljän hengen yrityksessä :) + mies sit iltaisin ja viikonloppuisin lisäksi. Suosittelen kotona olemista ja ehdottomasti koko porukalla, ei niin et isommat lapset lykätään päiväkotiin... Yhden lapsen kanssa voi vähän tylsä tullakin mut ei kyllä kolmen.

Olen ollut jo 7 vuotta!

..kirjoitin gradua. Olen hyvin tyytyväinen, että hoidin ainokaistamme pitkään. Hän oli ennen koulua hoidossa yht. vain 1 vuosi 4 kuuakutta. Nyt on fiksu ja tasapainoinen 19-vuotias teknillisessä yliopistossa syksyllä opintonsa aloittava tyttö.

Taloudellisesti oli välillä tiukempaa. En mm. käynyt kampaajalla 1 v 4 kk:een ja muutenkin pihistimme, mistä pystyimme. Mammona ei edelleenkään ole elämässä se numero yksi.

Olin kotona myös kun lapsi aloitti koulun.

kotiäitinä. Ehdottomasti valitsisin saman uudelleenkin - vaikka ne tilit on miinuksella ja etelän lomista voi vaan haaveilla..

Ja olinkin kotona kunnes lapseni olivat 5v ja 3v.

Lapset olivat kotona sen jälkeen vielä vuoden. Sen jälkeen esikoinen aloitti eskarin ja nuorempi meni tarhaan 4h/päivä.

Nyt meille on tulossa kolmas ja haluaisin olla kotona kunnes tämäkin lapsi on 3v mutta en tiedä onko se mahdollista. Kaikki kallistuu koko ajan.

Tärkeintä on kuitenkin ettei lapseni joudu tarhaan alle 3-vuotiaana ja sen pystyn varmasti järjestämään.

ja olen tyytyväinen valintaani. Kolme vuotta menee kuitenkin niin nopeasti!



Nuukailla jouduttiin mutta en kokenut meidän jäävän mistään paitsi, tosin en ole kova shoppailemaan muutenkaan.



Viimeisen puolen vuoden ajan alkoi kotona olo hieman tökkimään, mutta luultavasti se johtui pienestä stressistä... mulla ei ollut työpaikkaa johon palata, ja kun hoitovapaan loppu häämötti, stressi uuden työpaikan löytymisestä varjosti loppuaikaa. Huoli oli kuitenkin melko turha, ehdin olla kuukauden työttömänä kun sitten sain työpaikan :)



Ehdottomasti kannatan hoitovapaalle jäämistä, töitä ehtii kuitenkin paiskimaan monia vuosikymmeniä, lapset taas kasvavat niin nopeasti! Ymmärrän kyllä kuitenkin niitäkin, jotka eivät "kestä" kotona olemista, joten väkisin ei kenenkään kannattane itseään kotiäidiksi pakottaa, jos ei tunnu luonnistuvan.