"Sukupuoliton" lapsen kasvatus,

sukupuolineutraalin kasvatuksen elkeitä kasvatuksessamme. Eli tyttö sai ihan vauvana jo ekan leluautonsa, muttei silloin sillä leikkinyt, eläimet oli pitkään enemmän pop. Nyt, 1v9kk iässä hän on kuitenkin hirmuinen autofani, ja tarkkailee suurella kiinnostuksella kaikenlaisia härveleitä ja koneita. Vauvanukkeja on kiva pissattaa potalla (omat pottailut on nyt myös varsin in) mutta muuten niitä retuutetaan jalasta ja paukutetaan vasaralla päähän. Pusuja nuket kyllä saavat, mutta dino ja kissa (lempilelut autojen jälkeen) saa niitä kaikkein eniten.



Minulle sukupuolineutraalikasvatus on sitä, ettei sukupuolta erikseen korosteta JOKA VÄLISSÄ, ja lapselle mahdollistetaan kiinnostuksen kohteiden kehittäminen perinteisten sukupuoliroolien ulkopuolelle. Eli tyttö saa tykätä autoista, kiipeilystä, ylipäätään riehumisleikeistä jne. jos häntä se kiinnostaa. Mihinkään suuntaan ei lasta näiltä osin pakoteta, kyllä hän saa olla ihan prinsessakin jos joskus niin haluaa. Annetaan siis lapsen kasvaa omaksi itsekseen!



Hän muuten pukeutuu niin harmaaseen, ruskeaan, vihreään kuin oranssiinkin. Myös vaaleanpunaisia vaatteita on, ja kaikki siis lapselle toki menee vielä tässä iässä. Katsotaan siis parin vuoden päästä uudelleen...

tuskin näitä nähdään, ennemmin amerkian ihmeellisyyksiä

kun oli tämä muistaakseni Kanadan juttu tästä.. Ihmeellistä mutta totta.

useampiakin. Minulla tällä hetkellä hoidossa yksi lapsi.



T. LH

useampiakin. Minulla tällä hetkellä hoidossa yksi lapsi.

T. LH

Nousi aikamoinen kohu siitä täälläkin silloin.

lehden juttu:

http://www.flickr.com/photos/25833496@N04/sets/72157615027189848/

Lapsi puetaan erillaisiin vaatteisiin eli välillä on mekko ja välillä joku ehkä enemmän poikien kokoasu housut ja huppari... hiukset on lyhyet ja ei tosiaan ulkonäöstä tiedä kumpi on kyseessa...

Lapsi valitsee kaikki lelunsa itse kaupasta jolloin vanhemmat eivät pääse ohjaamaan lasta kumpaankaan suuntaan. Lapsesta ei koskaan puhuta poikana tai tyttönä vaan aina nimellä joka ei ole suomalainen ja voisi olla kummanvaan nimi. Minä tietenkin tiedän sukupuolen mutta en sitä saa kenellekkään paljastaa.

Vaikeampaa välillä kuin ns normaali kasvatus...

Sukupuoleton kasvatus menee liian pitkälle - ihan samoin kuin sukupuolistava kasvatus, jossa pyritään kasvattamaan lapsia tiettyyn sukupuoli-identiteettiin.



Jälkimmäinen oli ainakin 2000-luvun alussa päivähoitokäytäntö ja henkilökunta oli kovasti huolissaan poikamaisesta tytöstä.



Se on hyvä, että annetaan lapsen itse valita lelunsa, leikkinsä ja vaatteensa. Meillä meni juuri ripille tyttö mustissa housuissa ja miestenpaidassa, ja on pienestä pitäen tykännyt enemmän miesten kuin naisten töistä. Juuri hänen hoitopaikassaan tuli (muitakin) ongelmia, kun "pitäisi vahvistaa sukupuoli-identiteettiä".



Olen myös tavannut pienen pojan, jonka äiti oli kovasti huolissaan poikansa leikeistä: piirteli paperinukeille vaatteita. Nyt se poika on valmistunut vaatesuunnittelijaksi yliopistosta. Onneksi hän on saanut valita oman tiensä eikä häntä ole pakotettu johonkin autonasentajaksi.



Kun biologinen sukupuoli on se mikä on, niin ei sitä voi kokonaan jättää huomiotta. Silti ei pidä lasta painostaa siihen tiettyyn sukupuolimuottiin.

Hiukseni leikattiin lyhyeksi poikatukaksi ja puettiin useimmiten poikamaisesti (tumma paita ja housut). Asiaa myötävaikutti se, että sain 2 vuotta vanhemman poikaserkkuni vanhoja vaatteita.



Joskus teini-iässä sain kuulla äitini suusta "voi kun sinulla olisi munat niin voisit olla isäsi mukana rakennustyömailla"



Ja ei ollut kivaa vaan ahdistavaa.

Että en tykkää semmoisista asenteista, että kaikki pojat on niin raisuja rasavillejä, ja tytöt kilttejä nukilla leikkijöitä. Tytötkin voivat kiipeillä puissa ja olla rasavillejä, jotkut pojat taas näpertelevät tai lukevat, toiset painivat.



Että yksilön mukaan, mutta sukupuoli-identiteetillä on merkitystä. Jos sukupuolesta ei puhuta siinä vaiheessa kun lapselle valkenee, että on miehiä ja naisia, voi se olla hyvinkin haitallista. Ihan kuin sukupuoli olisi jotakin hävettävää, josta pitää olla hiljaa. Kyllä pitää saada olla ylpeästi tyttö tai poika, mutta siis yksilöllisesti, ei kliseitä korostaen.

Hiukseni leikattiin lyhyeksi poikatukaksi ja puettiin useimmiten poikamaisesti (tumma paita ja housut). Asiaa myötävaikutti se, että sain 2 vuotta vanhemman poikaserkkuni vanhoja vaatteita.

Joskus teini-iässä sain kuulla äitini suusta "voi kun sinulla olisi munat niin voisit olla isäsi mukana rakennustyömailla"

Ja ei ollut kivaa vaan ahdistavaa.

Vaan äitisi yrittä tehdä sinusta poikaa. Ei nyt sotketa asioita, jooko?

Vielä kerran: sukupuolineutraali kasvatus EI tarkoita sitä, että tehdään tytöistä poikia ja pojista tyttöjä. Siitä olen parin muun kans samaa mieltä, että kokonaan sukupuoleton kasvatus voi olla myös erittäin haitallista lapsen psyykelle.

Ja AP: se on sukupuolEton, ei sukupuoliton.

Minun äitini varmaan harrasti tuota ... Joskus teini-iässä sain kuulla äitini suusta "voi kun sinulla olisi munat niin voisit olla isäsi mukana rakennustyömailla"

kerran tarvii ne munat et voisi mennä rakennustyömaalle. Noissahan pointti on just se, et ihan sama munat vai ei niin saa tehdä tolaisia juttuja. Äitisi on vaan valitettavasti halunnut pojan.

että poikia nyt vain kiinnostaa eri jutut kuin tyttöjä. Turha kieltää taaperolta autoleikit kun ne nyt vaan on ihan pop! yritän aina esitellä taaperolle eri kukkasia kun ollaan ulkona, mutta jos ehdotan kukkien keräämistä, niin poika haluaa vain kerätä ja heitellä kiviä. Vauvanukkekin on hankittu, muttei se ole saavuttanut suosiota...!

Pukeutumisen suhteen tykkään käyttää pojallakin kirkkaita värejä, perinteiset harmaat, beiget ja tummansiniset on niin tylsiä ja pääkallo ym. örkkikuoseja en ymmärrä yhtään.

No jaa, toisaalta ymmärrän että joku haluaa olla korostamatta perinteisiä sukupuolirooleja, mutta ei se sukupuolettomuuskaan kyllä toimi! Ainakin se pitää tehdä lapsen persoona ja kiinnostuksenkohteet huomioonottaen, eli jos poika haluaa leikkiä autoilla niin annetaan sitten leikkiä!

lapselle, kumpaa sukupuolta hän edustaa. Mutta mun mielestä on myös tarpeetonta hokea, että kiltti tyttö ja reipas poika tms. Ei meillä käytetä lapsista tyttö tai poika nimitystä, vaan esim. nimeä. Ei siis joka välissä alleviivata sitä sukupuolta, ihan kun sillä olisi jotain merkitystä sen kanssa, millainen lapsi on tai että hän on tehnyt jotain hyvin.



Meillä rohkaistaan lapsia olemaan sitä, mitä he aidosti hauavat olla. Poika ei ole koskaan leikkinyt autoilla tai ollut kiinnostunut mistään sellaisista leluista, millä hänen ikätoverinsa leikkivät. Tai no ulkoleikit menee yksiin. Mutta tuo kavahtaa fyysistä kosketusta, eikä voi kuvitellakaan mitään painiin, tai muuhunkaan urheiluun, viittaavaakaan. Hän saa pitää pitkää tukkaa ja pukeutua lähes yksinomaan punaisiin vaatteisiin ja lukea kirjojaan rauhassa ja käydä tanssitunneilla.



Tyttö taas rakastaa vauvanukkejaan ja prinsessabarbejaan ja kiletäytyy pukeutumasta housuihin. Toisaalta hän myös rakastaa puissa kiipeilyä ja lumisotaa. Ainostaan tytön pukeutumista rajoitan hieman, koska en halua hänen olevan päästä varpaisiin röyhelöä joka päivä. Muiden ihmisten kun ei tarvitse olla joka välissä hokemassa hänelle, että oletpa nätti jne. Se antaa lapselle väärän kuvan itsestään. Nättihän hän tietenkin on, mutta ennen sitä hän on niin paljon kaikkea muuta, että ei sen tarvitse olla ensimmäinen asia, mitä päiväkodissa joka aamu hoetaan hänelle.



Joskus surettaa poika jatkuva hokeminen ihmisille, että hän ei ole tyttö, mutta itse hän ei ole siitä moksiskaan. Pitää pienen puhuttelun tädeille ratikassa :)



Tätä on sukupuolineutraalikasvatus meillä. Pähkinänkuoressa :)

lapsen pitää kertoa onko kuvassa oleva tyttö vai poika. Mitenkähän sukupuoleton siitä selviytyy? Ja mitä sanoo th?

lapsen pitää kertoa onko kuvassa oleva tyttö vai poika. Mitenkähän sukupuoleton siitä selviytyy? Ja mitä sanoo th?

Ovatko ne lapset siinä alasti, vai mistä se sukupuoli pitäisi osata päätellä?

tyttömäisine hiuksineen ja vaatteineen sekä poika poikamaisena

[/quote]

Ovatko ne lapset siinä alasti, vai mistä se sukupuoli pitäisi osata päätellä?

[/quote]

En ole sukupuolineurtaali kasvattaja.

Tyttö tykkäsi käydä partiossa, sitten myöhemmin oli VPK:ssa, piti lyhyitä hiuksia ja löysiä vaatteita, häntä luultiin pojaksi. Ei se häntä haitannut.

Armeijaa yritti, mutta ennen valaa lopetti kun ei olisi päässyt siihen kompanjaan, mihin halusi.

Ihan täysi nainen on, vaikka osaa edelleenkin tehdä ns. miesten hommia. On aikuinen.

Poika taas kavahti ajatustakin esim. puukon käytöstä, oli hyvin herkkä ym. Ahdistui kun mietti armeijaan menoa ja isänsä vaatimusta, että hänen pitäisi aikuisena jatkaa isänsä rakennusfirmaa.

Opiskelee nyt elektroniikkainsinööriksi, armeijan kävi, minulle olisi kelvannut sivarikin, mutta itse meni armeijaan.

Kaksi nuorinta ovat niinikään tyttö ja poika. Nuorempi poika on aivan ehdoton auto-fani, pikkuautoja on koppakaupalla. Nyt on menossa se ikä, että pitää älämölöä, johon ei todellakaan kannusteta, jostain se pissa-kakka-hekoheko-älämölö vaan tulee. On silti aika herkkä, arka, ujo, ei ole innostunut mistään fyysisesta tms. tappeluista vaikka eskarissa kovasti sitä puolta lapsesta yritettiin kaivaa esiin.

Aiemmin harrasti tanssia, nykyään enää kuvataidetta ja suunnistusta. Yksilölajeja, joukkuelajit eivät luonnistu.

Ihan täysi poika hän meille on, ihan täysi poika hän on vaikka ei mustaa ja hirviöaihetta huolikaan.

Ja sitten on tyttö. Reipas, muta ehdottomasti tyttö, joka hoivaa ja pukeutuu mekkoihin, vaaleanpunaiseen ja hello kittyyn.

Miksi minä lapsistani nämä ominaisuudet kitkisin pois jonkun suokupuolineutraaliuden takia?? Lapsi voi olla ihan reilusti tyttö tai poika, ja silti olla se mikä on, ilman että häntä kotona tungetaan johonkin muottiin.

Ja tyttömme, kyllä hän kaunis on. Ja se hänelle sanotaan monta kertaa. Mikä siinä on pahaa tai väärin?

lapselle, kumpaa sukupuolta hän edustaa. Mutta mun mielestä on myös tarpeetonta hokea, että kiltti tyttö ja reipas poika tms. Ei meillä käytetä lapsista tyttö tai poika nimitystä, vaan esim. nimeä. Ei siis joka välissä alleviivata sitä sukupuolta, ihan kun sillä olisi jotain merkitystä sen kanssa, millainen lapsi on tai että hän on tehnyt jotain hyvin. Meillä rohkaistaan lapsia olemaan sitä, mitä he aidosti hauavat olla. Poika ei ole koskaan leikkinyt autoilla tai ollut kiinnostunut mistään sellaisista leluista, millä hänen ikätoverinsa leikkivät. Tai no ulkoleikit menee yksiin. Mutta tuo kavahtaa fyysistä kosketusta, eikä voi kuvitellakaan mitään painiin, tai muuhunkaan urheiluun, viittaavaakaan. Hän saa pitää pitkää tukkaa ja pukeutua lähes yksinomaan punaisiin vaatteisiin ja lukea kirjojaan rauhassa ja käydä tanssitunneilla. Tyttö taas rakastaa vauvanukkejaan ja prinsessabarbejaan ja kiletäytyy pukeutumasta housuihin. Toisaalta hän myös rakastaa puissa kiipeilyä ja lumisotaa. Ainostaan tytön pukeutumista rajoitan hieman, koska en halua hänen olevan päästä varpaisiin röyhelöä joka päivä. Muiden ihmisten kun ei tarvitse olla joka välissä hokemassa hänelle, että oletpa nätti jne. Se antaa lapselle väärän kuvan itsestään. Nättihän hän tietenkin on, mutta ennen sitä hän on niin paljon kaikkea muuta, että ei sen tarvitse olla ensimmäinen asia, mitä päiväkodissa joka aamu hoetaan hänelle. Joskus surettaa poika jatkuva hokeminen ihmisille, että hän ei ole tyttö, mutta itse hän ei ole siitä moksiskaan. Pitää pienen puhuttelun tädeille ratikassa :) Tätä on sukupuolineutraalikasvatus meillä. Pähkinänkuoressa :)

Ihan ovat saaneet kasvaa normaalisti sellaisiksi kun ovat, ei ole sukupuolta ikinä peitelty tai salattu.



Mä en ymmärrä miksi niin edes pitäisi tehdä.

Ovatko ne lapset siinä alasti, vai mistä se sukupuoli pitäisi osata päätellä?

Anteeks nyt vaan, mutta 4-vuotias normaali, terve lapsi kyllä tietää onko poika vai tyttö. Ei siinä tarvitse vehkeitä esitellä, kyllä ne tietää.

Paitsi tietysti jos vanhemmat on kasvattaneet poikansa pullossa ja pukeneet tyttöjen vaatteisiin ja sanoneet "että saat Aurinko olla juuri sellainen kuin haluat" niin ei kai ole ihme, jos se Aurinko on sitten siellä neuvolassa pihalla.

Mä en keksi MITÄÄN hyvää sukupuolineutraalissa kasvatuksessa. Toki luonto tekee tehtävänsä aikanaan ja lapsi vehkeensä löytää, mutta mun mielestä on ihan hullua kuvitella, että pojista tulee avoimempia kun niille ei kerrota, että ne on poikia.

No jaa, toisaalta on myös aika selvää millaiseen kategoriaan nämä sukupuolineutraalit kasvattajat kuuluvat... että siinä mielessä ei kai muuta voi odottaakaan.