Onko poikani (5v) ainoa, joka lyö :( ?

Ei tosin niin jatkuvasti kuin ap:n lapsi, mutta ei tuo poikkeuksellista ole.

vuosi sitten täällä ihan samaa



http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viesti/1169554/5v_tonii_kiusaa_j…



toivottavasti linkki toimii..



Tuo ruoka oli se meidän juttu. Sen jälkeen en ole juurikaan eineksiä tarjonnut, niin johan rauhoittui. Ja jos välillä valmisruokia syödään niin johan taas alkaa kiukku ja töniminen!

Toki lapseni on myös kasvanut sen vuoden, kenties viisastunutkin, mutta en jaksa uskoa, että muutos voi oikeasti olla noin suuri. Kokeile!

ja tosiaan on pari kertaa lyönytkin kaveria suuttuessaan. Ei siis aina, mutta ne pari kertaakin ovat olleet meille aika hämmentäviä.



Nyrkit ovat esillä tosi usein - jo silloin kun häntä komentaa. Aikaisemmin ei siis tällaista käytöstä ollut eikä ole koskaan ollut väkivaltainen muita lapsia kohtaan.



Olen yrittänyt etsiä syitä esim. tv:n katselusta ja pelaamisesta, mutta tuntuu siltä, että suurin vaikuttaja on juuri ne kaverit. Ihailun kohteena ovat nämä supersankarit, joista puhutaan päiväkodissakin, ja niillähän tietysti nyrkit heiluu. Vaikka oma lapseni ei ole nähnyt tällaisia ohjelmia, hän on niistä kuullut ja leikitkin päiväkodissa ovat olleet paljon rajumpia.



Meillä siis lapsi on saanut katsoa pikkukakkosta sekä joitakin muita tallennettuja ohjelmia (Muumit, JummiJammi, Niksu, Huvitutti). Päivähoidossa on nyt kuitenkin puhuttu paljon Pokemonista ja Bagukaneista ja näitä osaa etsiä jo esim. mainoksista.



Emme ole päässeet tilanteesta mihinkään ratkaisuun. Lapsi tietää, että lyöminen on kielletty, ja usein sen muistaa. Mutta joskus ei. Meillä lyöminen on sellaista tönimistä eli tökkäistään kaveria olkapäähän tai hartiaan voimaperäisesti.

Hyvä, että olet huolissasi asiasta. Se on pojan omakin etu, että ymmärtää olla käyttämättä väkivaltaa. PIdä tossa tosi tiukka linja, esim. jos lyö puistossa tai kylässä menette heti pois puistosta/kylästä. Lapsi menettää suosikkilelun tms. Ja kehu hirmuisesti aina kun hyvää käytöstä! Tärkeä myös jutella miten joskus voi tulla tosi ärtynyt olo, mutta silti ei saa lyödä ja miettiä keinoja mitä ärsyyntyneenä voi tehdä tilanteesta riippuen, esim. lähteä pois tai vaihtaa leikkiä tms.

väsymys on suurimpia tekijöitä taustalla. Sitä kun ei vaan voi täysin poissulkea tuon ikäisen lapsen elämästä - etenkin kesällä, kun reissataan ja päiväunia ei suostu nukkumaan.

Täällä jotkut puhuivat peleistä ja muista... niistä itsekin etsin syytä pitkään, mutta en ole huomannut vaikutusta muuhun kuin yleiseen rauhattomuuteen. Tuohon, että nyrkit ovat esillä, jos todella palaa hihat, tuntuu olevan syynä ainoastaan se, ettei oikein osaa mitään muuta ratkaisua ja oikeasti itsehillintä ei toimi. Luulen, että pojallamme on yksinkertaisesti itsehillinnän kanssa suurempia ongelmia kuin keskiverto lapsella, joten auttaakohan siihen edes muu kuin aika.

Sitten huolettaa sekin, kun reagoimme aika voimakkaillakin rangaistuksilla lyömiseen, että onko se nyt varmasti se oikea ratkaisu. En halua raukkaa nujertaa kuitenkaan, koska hän ihan oikeasti on pahoillaan, ei vaan sano niin. Tiukka linja on kuitenkin, koska se nyt jonkin verran on auttanut.

Olisikohan mitään muita keinoja. Nämä liittyvät nykyään lähes pelkästään sosiaalisiin tilanteisiin... luulen, että auttaisi, mikäli hänellä olisi esim. isoveli, joka pistäisi välittömästi takaisin... mutta sitä nyt ei ole. Tai joku, että kävisi esim. videolta läpi ko tilanteita, mutta en taida kehdata täällä videoida kun on kavereita kylässä kuitenkaan...

ap

Hyvä, että olet huolissasi asiasta. Se on pojan omakin etu, että ymmärtää olla käyttämättä väkivaltaa. PIdä tossa tosi tiukka linja, esim. jos lyö puistossa tai kylässä menette heti pois puistosta/kylästä. Lapsi menettää suosikkilelun tms. Ja kehu hirmuisesti aina kun hyvää käytöstä! Tärkeä myös jutella miten joskus voi tulla tosi ärtynyt olo, mutta silti ei saa lyödä ja miettiä keinoja mitä ärsyyntyneenä voi tehdä tilanteesta riippuen, esim. lähteä pois tai vaihtaa leikkiä tms.

eikä kavereistakaan yhtä (entinen) lukuunottamatta. Minusta lyöminen johtuu liian löperöstä kasvatuksesta jos on normaalisti kehittynyt. Oletko varma, ettei lapsellasi ole kehityksessä jotain viivettä esim puheessa eli kun sanat loppuu niin nyrkit puhuu. Tai onko lapsi poikkeuksellisen impulsiivinen, silloin varmaan auttaisi tuo pelien rajoittaminen. Lapsi taitaa olla ainokainen? voisiko kuitenkin johtua, että on tottunut olemaan huomion keskipisteenä ja pomottamaan muita.

Eli voi auttaa lasta käsittelemään tunteitaan erilaisten kuvakorttien kanssa. Kai niitä voi itsekin tehdä. Päiväkodeissa ja kouluissakin on mm tunnemuksu ja jotain sen tapaisia harjoituksia, joissa harjoitellaan, miten voi toimia kun suututtaa. Eli kaikki ei vielä kouluiässäkään osaa toimia eri tilanteissa kovin fiksusti, vaan ottaa esimerkiksi nyrkit avuksi, kun muuta ei osaa.

Lapsistamme kahdella on sellainen temperamentti, että ovat tulta ja tappuraa suuttuessaan, etenkin pienempinä. Saman kasvatuksen saaneet muut lapsemme taas eri maata. Väitän, että tässä on voimakkaasti kyseessä lapsen temperamentti ja reagoiminen ympäristön aiheuttamiin "uhkiin" ja turhautumiseen.



Liisa Keltikangas-Järvisen temperamenttia käsittelevä kirja oli itselleni todellinen ahaa-elämys. Olin syyllistänyt itseäni, milloin jotain 2 vuotta sitten lapsen vahingossa näkemää väkivaltaohjelmaa ja ties mitä. En väitä, etteikö näilläkin olisi merkitystä.



Meillä lyöminen loppui lapsien kasvettua. Positiiviseen palautteeseen keskittyminen negatiivisisen sijaan auttoi myös.

puremista. Tekee sen joskus ihan yllättäen, vailla syytä. Mummoansa kalautti juuri mukilla päähän. Lapsi tosin kokenut kovia elämässään, mutta itse en tiedä miten omalta osaltani häntä voisin kasvattaa. Vanhempi kun en ole.

Nappaa ranteesta tiukasti kiinni ja pidä se otteessasi hetken. Katso lastasi silmiin ja rauhallisella äänellä sano EI!



Seuraavalla kerralla aina sama asia mutta älä sano mitään muuta vain katsot silmiin!



Kyllä tehoaa jos tajusit jujun!

Keskenään joskus nahistelevat, mutta toisia ei saa satuttaa. Koulusta ei ole koskaan tullut viestiä, että pojat olisivat lyöneet jotakuta.

Kokisin olevani huono kasvattaja, jos lapset löisivät yhtään ketään.

jaksanut lukea ketjua, mutta aina jäähy kun vähänkin on väkivaltaisuutta ilmoilla. 5 vuotias istuu sen 5 minuuttia, ikövuosien mukaan. Missään nimessä väkivaltaa ei pidä hyväksyä ja väkivaltaan ei kannata vastata henkisellä väkivallalla eli huutamisella. Lapselle pitää selvittää asia rauhallisesti jämäkällä äänellä ja katsoa vaan, että istuu rankkunsa, jonka jälkeen asia sovitaan ja puhutaan vielä miksi näin ei toimita. Ja sitä ei enää sitten sen koommin jauheta.

erittäin hyvä kirja. Siinä keinoja miten pikku hiljaa oppia keinoja luovia tällaisen lapsen kanssa eteenpäin ja toivottavasti vähentää lyömistä.

poika, joka myös tulistuu herkästi ja silloin mottaa. Mutta ollaan päästy eteenpäinkin, osaa ajoittain hillitäkin itsensä.

Meillä on auttanut positiivisen palaute. Heti kun näen, että alkaa hermostua/tulistua alan kehua, että nyt äiti näkee, että olet suuttunut, mutta tosi hyvä, että hillitset itsesi etkä lyö. Eli saa etukäteen ikään kuin positiivista palautetta. Se joskus auttaa. vahvistaa itsehillintää. Ja "ei"n hokeminen ja kieltäminen ei auta, se vaan tekee sellaisen negatiivisen kierteen. Ja se auttaa, että jos menee pieleen niin kertoo vaihtoehtoiset toimintatavat. Eli usein tulee vain hoettua, että ei saa lyödä, ei saa lyödä, mutta ei kerrota, mitä voisi tehdä. Eli voi sanoa, että saa huutaa, saa sanoa vastaan ja saa polkea jalkaa. Keltikangas-Järvisen temperamentti-kirjat on minua auttaneet.

Ei muuten lapsen helposti tulistuva temperamentti johdu kasvatuksesta eikä ainakaan huonosta sellaisesta. Huvittaa nämä tyypit, jotka olettaa, että huonosti käyttyvä lapsi on aina saanut automaattisesti huonoa kasvastusta. Lapset vaan on erilaisia. Meilläkin on yksi temperamenttinen ja yksi rauhallinen ja sama kasvatus. Saa nähdä, mitä tästä kolmosesta tulee. :)

4,5v lyö kavereita kun tulistuu, lähinnä silloin jos joku koskee hänen omaan leluunsa. En tiedä miten kitken tän tavan pois, pelkään etten saa sitä pois ollenkaan :(



Nykyään siis ei ulkoilla kun yksin...tiedän ettei tää oo oikea tapa mutta mun täytyy vaan itse kerätä voimia ja keinoja. Pelkään jo et kukaan ei halua tuoda lastaan poikani pahoinpideltäväksi, minkä ymmärränkin täysin. Päiväkodissa poika ei ole aggressiivinen.