Vähänkö ahdistais jos olis pakko viettää viikko "laatuaikaa" tiettynä viikkona vuodesta.

mutta minusta on kyllä ihanaa kun lapset joskus menee mummolaan ja voidaan olla kahdestaan. En ymmärrä, miksi tuo estäisi spontaanisuuden parisuhteessa.

olla puolison kanssa kahdestaan, niin kai sitä vähemmälläkin mielikuvituksella voi päätellä että äijä on heti perseessä kiinni kun isovanhempien auton perävalot katoaa pihatieltä.

Tai nainen odottaa tältä "laatuajalta" jotain kahdenkeskistä ja miestä kiinnostaisi lähtä juuri silloin poikien kanssa baarikierrokselle tai lappiin koko viikoksi kalaan.

Jos lapset ovat poissa, itse ainakin haluan olla vapaa kaikkien muiden ihmisten odotuksista ja vaatimuksista ja keskittyä tuona lapsivapaana aikan vain ja ainoastaan omien tarpeitteni tyydyttämiseen, vaikka nukkumalla tai lojumalla sohvalla kirjaa lukien.

Jos tulee tuommoinen hengähdyshetki lapsista,niin voi vaan ottaa rennosti ja köllötellä :) Tarviiko sitä sen ihmeempiä keksiä jos ei huvita.

Voi vaan olla KAKSIN, ei tarvitse miettiä onko lapsilla "kaikki hyvin". Voi vaikka mennä yöllä naku-uinnille (ei onnistu kun lapset kotona nukkumassa). Ja jos lähtee vaikka matkalle, niin sen viikon voi vaan olla ja tehdä spontaanisti asioita, sitä mikä juuri _sillä_ hetkellä kiinnosta.



On vapauttavaa kun saa olla kaksin ilman että takaraivossa koko ajan kello tikittää "pitää hakea Maija harrastuksesta 45min kuluttua" tai onkohan ruoka uunissa kohta valmista, tai kohta pitää mennä nukkumaan jotta jaksaa huomenna töissä ja sitä rataa.



Ja sen laatuajan voi tosiaan vain olla ja köllötellä sängyllä jos se kiinnostaa sillä hetkellä, tai sitten mennä vaikka ravintolaan MITÄ tahansa mikä tuntuu hyvältä.