Miten saada mielisairas sukulainen hoitoon, kun hän ei itse suostu?
Kommentit (33)
Kertokaas mitä se käytännössä tarkoitaa, että on vaarallinen itselleen tai muille. Kun taitaa tulla aika pian se päivä, että tarvitsen sitä tietoa äitini suhteen...
Turha toivo saada hoitoon jos itse ei halua. Pakkohoitoon tiukat kriteerit ja 3 lääkärin on päätettävä tästä. Kokemusta on ja paljon. Pakkohoitoon pääsee periaatteessa vain psykoosissa. Otan osaa, tiiän kiin helvettiä voi olla mutta mitään apua ei väkisin voida antaa.
Käytännössä vaaraksi muille tarkoittaa sitä, että hän satuttaa tai uhkaa satuttaa muita, itselleen vaaraksi on silloin, kun uhkaa tappaa itsensä. Käytännössä nämä ovat kuitenkin vähimmäiskriteerit eli vaikka ne täyttyisivät jonkun mielestä, voidaan henkilö silti päästää vapaaksi.
Tiedän tapauksen joka lähti pakkohoitoon ambulanssilla koska siinä vaiheessa ei saa enää itse kuljettaa kyseistä henkilöä hoitoon. Oli agressiivinen muita kohtaan, yritti vahingoittaa itseään, näki näkyjä eli skitsofrenia puhkesi myös, puhui aivan hulluja, osin skitsofrenian takia osin lapsuuden traumojen takia.
Noilla perusteilla hän lähti.
30, kiinnostaisi tietää minkä alan edustajana otit asiaksesi piestä minut? Ja mihin perustuu vaatimus, että mt-potilaan sukulaisten pitäisi kunnioittaa ammattiväkeä, mutta ammattiväen kunnioituksen sopii olla ehdollista, ja kun siitä päästetään irti, sopii käyttää kaikkea taitoaan repiäkseen heidät palasiksi, hymiön takaa?
Ilmeisesti sohaisin tosiaan muurahaispesää, muuten en moista hyökkäystä ymmärrä surutttomine tulkintoineen. Valitettavasti en voi tehdä omaa työtäni, jos allekirjoitan kunnioitusvaatimuksesi. Minun tehtäväni on mm. etsiä mekanismeja, jotka johtavat ammattiylpeyden korvautumiseen ammattikoppavuudella ja kuvitelmaan, että muilla ei ole ammattilaisten käytäntöihin mitään sanansijaa. Työhöni ei valikoiduta ilman tiettyä kumartelemattomuutta.
Puheoikeus minulla pitäisi olla myös omaisen ominaisuudessa, eikä sen puheen tarvitse olla kaunista, jos omaisilla ei kaunista sanottavaa ole. Kunnioittamaton palaute saattaa suorastaan syntyä siksi, että kunnioitus omaista kohtaan on olemassa. Kunnioituksen sisältöä vain ei ole pakko määritellä liberalismin kautta. En kunnioita ihmistä siksi, että hän on aikuinen, vaan nimenomaan siksi, että tiedän, ettemme ole niin aikuisia, että pärjäisimme vulgaariliberalistisessa maailmassa kadottamatta sitä punaista lankaa, jonka päästä löytyy oma sydän.
Oletan, että osa rajusta reaktiostasi syntyi siitä, että oikeasti et ole ihan niin ylpeä käytännöistä kuin haluat uskoa, ja sen lasken plussaksi: sinulla on sentään sydän, vaikka väitätkin asialliseksi vaihtoehdoksi sitä, ettei sitä mikään näissä asioissa ahdistaisi.
Mielelläni tietäisin paljonkin lisää siitä, miten pakkohoitokriteerit ja potilaan oikeudet eri maissa ymmärretään. Kerrotko itse vai ohjaatko eteenpäin?
suostumaan sentään kanssamme terveyskeskukseen, ja sieltä hänelle tulikin sitten lähtö kolmeksi päiväksi suljetulle osastolle tarkkailuun. Sieltä pois pääsyn jälkeen ei ole ollut enää toivoakaan, että hän suostuisi mihinkään lääkärille muuten kuin omin nokkinensa jollekin yksityiselle. Joten mikään ei loppujen lopuksi muuttunut, paitsi että meille sukulaisille hän kantaa kaunaa "turhasta" pöpiläreissustaan.
jos he tarkastaisivat tilanteen, ja mikäli aihetta on, toimittaisivat hoitoon.
psykiatrin tutkimus, ei riitä että ap on "huolissaan" ihmisestä, joka elää eri tavalla kuin ap.
tarkkailujakson eli 3-5 päivän jälkeen, ei hän ole mielisairas, koska pakkohoidon jatkuminen vaatii sen että henkilö todetaan mielisairaaksi kahden tai kolmen eri lääkärin toimesta.
ja sit pitää vissiin olla vaaraks ihtellensä tahi muille että sen pakkohoitolähetteen lääköri tekee... Mutta jos tilanne oikeesti paha nii lanssi vaan paikalle, kyllä ne tietää mitä tehä
ja sit pitää vissiin olla vaaraks ihtellensä tahi muille että sen pakkohoitolähetteen lääköri tekee... Mutta jos tilanne oikeesti paha nii lanssi vaan paikalle, kyllä ne tietää mitä tehä
Hoidossa korkeitaan 4+ tulopäivän, mutta se tosiaan vaati sen että kaikki kolme pakkohoidon kriteeriä täyttyy eri lääkärin kuin lähetteen tehneen mielestä.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 22:49"]
Käytännössä vaaraksi muille tarkoittaa sitä, että hän satuttaa tai uhkaa satuttaa muita, itselleen vaaraksi on silloin, kun uhkaa tappaa itsensä. Käytännössä nämä ovat kuitenkin vähimmäiskriteerit eli vaikka ne täyttyisivät jonkun mielestä, voidaan henkilö silti päästää vapaaksi.
[/quote]
Aika hurjaa. Voiko tuosta enää paljon yli mennäkään? Mitäs sitten, jos pelkää että toinen tappaa itsensä tai yrittää, ja jää kitumaan yksikseen, kun on erakoitunut niin pitkälle, ettei enää kukaan käy säännöllisesti? Mutta koska ei ole mitenkään draamakuningatartyyppiä, ei taatusti uhkaile jos niin aikookin tehdä. Eikö tällainen ihminen ole vaaraksi itselleen?
Entä sitten se, jos seitsemänkymppinen jättää pesemättä, siivoamatta, lämmittämättä ja pahemmin masentuneena käytännössä syömättäkin, ja kissoja on niin paljon, että ilmaa voisi leikata saksilla. Lääkäriinkään ei lähde mistään syystä, ellei kipu ole sitä luokkaa että on pakko. On harhainen sekä hyvässä että pahassa, eli kuvittelee unikeskusteluja tosiksi ja kuvittelee joutuneensa raiskatuksi, eikä silti suostu lääkäriin. Eikö silloinkaan ole vaarallinen itselleen?
Eikö näihin voitaisi harkita jonkinlaista asteettaisuutta, että olisi pakko suostua jonkinlaiseen hoitosuhteeseen, jos alkaa olla huonoa se pärjääminen? Nyt kun tuntuu, että yhteiskunta jättää äitini heitteille, eikä anna mitään tukea. Vai pitääkö minun lähteä hakemaan sitä itselleni, jotta jaksan jättää äitini heitteille?
Onko näistä asioista edes keskustelua käyty, onko nykyinen linja ammattipiirien omasta mielestä ihan oikea? Tai mitä tilalle?
pakkohoitoon määrätään tosiaan vain tiukilla perusteilla, jos pakkohoidon kriteerit ei täyty, on potilaalla mahdollisuus jatkaa hoitoa vapaaehtoisena, ja näin hyvin moni tekeekin. jos potilas ei suostu vapaaehtoisuuteen, niin mitään ei ole tehtävissä, paisti odottaa hetkeä kun tarvitsee jälleen akuuttia hoitoa jolloin tilannetta arvioidaan taas uudestaan..
kiikutat sukulaisesi hoitoon ja kerrot että perhe pelkää. omaisten sana painaa kyllä kupissa, kun mietitään pakkohoitoa.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 00:14"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 22:49"]
Käytännössä vaaraksi muille tarkoittaa sitä, että hän satuttaa tai uhkaa satuttaa muita, itselleen vaaraksi on silloin, kun uhkaa tappaa itsensä. Käytännössä nämä ovat kuitenkin vähimmäiskriteerit eli vaikka ne täyttyisivät jonkun mielestä, voidaan henkilö silti päästää vapaaksi.
[/quote]
Aika hurjaa. Voiko tuosta enää paljon yli mennäkään? Mitäs sitten, jos pelkää että toinen tappaa itsensä tai yrittää, ja jää kitumaan yksikseen, kun on erakoitunut niin pitkälle, ettei enää kukaan käy säännöllisesti? Mutta koska ei ole mitenkään draamakuningatartyyppiä, ei taatusti uhkaile jos niin aikookin tehdä. Eikö tällainen ihminen ole vaaraksi itselleen?
Entä sitten se, jos seitsemänkymppinen jättää pesemättä, siivoamatta, lämmittämättä ja pahemmin masentuneena käytännössä syömättäkin, ja kissoja on niin paljon, että ilmaa voisi leikata saksilla. Lääkäriinkään ei lähde mistään syystä, ellei kipu ole sitä luokkaa että on pakko. On harhainen sekä hyvässä että pahassa, eli kuvittelee unikeskusteluja tosiksi ja kuvittelee joutuneensa raiskatuksi, eikä silti suostu lääkäriin. Eikö silloinkaan ole vaarallinen itselleen?
Eikö näihin voitaisi harkita jonkinlaista asteettaisuutta, että olisi pakko suostua jonkinlaiseen hoitosuhteeseen, jos alkaa olla huonoa se pärjääminen? Nyt kun tuntuu, että yhteiskunta jättää äitini heitteille, eikä anna mitään tukea. Vai pitääkö minun lähteä hakemaan sitä itselleni, jotta jaksan jättää äitini heitteille?
Onko näistä asioista edes keskustelua käyty, onko nykyinen linja ammattipiirien omasta mielestä ihan oikea? Tai mitä tilalle?
[/quote]
Ihmisellä on oikeus olla peseytymättä, siivoamatta, lämmittämättä taloaan ja jättää syömättä. Jos ne miljoona kattia ovat vailla ruokaa ja juomaa tai niitä pahoinpidellään, kyseessä on eläinsuojeluasia. Mikään näistä ei todellakaan ole pakkohoidon peruste. Erakoituminenkin on sallittua, ja kipujansa saa potea menemättä lääkäriin.
Omituiset luulot ja kuvitelmat eivät sinällään ole vaarallisia. Äitisi kuvitelma siitä, että hän on tullut raiskatuksi, ei kertomasi mukaan aiheuta äidillesi muuta kuin ahdistusta ja pahaa mieltä. Unen ja valveen rajamailla voi tosi ja epätosi mennä joskus psyykkisesti terveelläkin sekaisin, eikä kyse tarvitse olla mistään psykoosin ensioireesta. Itse asiassa yksinäisillä ihmisillä se on melko tavallistakin.
Hienoa, että välität äidistäsi. Hyötyisitkö kuitenkin pienestä näkökannan muutoksesta? Äidilläsi on varmastikin yksin pärjääminen heikentynyt, mutta se ei tarkoita sitä, että äitisi on sekaisin - tai että sinulla olisi valta päättää äitisi elämästä ja toimittaa hänet haluamaasi pakkohoitoon. Kunnioita äitiäsi! Hän saattaisi hyvinkin olla halukas keskustelun (ja riittävän pitkän harkinnan) jälkeen vastaanottamaan kotiapua ja ehkä jopa myöhemmin muuttamaan kerrostaloon. Jonkun pitäisi tehdä jotain. Sen sijaan että oletat yhteiskunnan tekevän äidillesi kaiken sen mitä haluat voisit vaikkapa auttaa äitiäsi siivouksessa samalla tunnustellen, mitä äitisi tuumaa ja ajattelee.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 00:44"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 00:14"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 22:49"]
Käytännössä vaaraksi muille tarkoittaa sitä, että hän satuttaa tai uhkaa satuttaa muita, itselleen vaaraksi on silloin, kun uhkaa tappaa itsensä. Käytännössä nämä ovat kuitenkin vähimmäiskriteerit eli vaikka ne täyttyisivät jonkun mielestä, voidaan henkilö silti päästää vapaaksi.
[/quote]
Aika hurjaa. Voiko tuosta enää paljon yli mennäkään? Mitäs sitten, jos pelkää että toinen tappaa itsensä tai yrittää, ja jää kitumaan yksikseen, kun on erakoitunut niin pitkälle, ettei enää kukaan käy säännöllisesti? Mutta koska ei ole mitenkään draamakuningatartyyppiä, ei taatusti uhkaile jos niin aikookin tehdä. Eikö tällainen ihminen ole vaaraksi itselleen?
Entä sitten se, jos seitsemänkymppinen jättää pesemättä, siivoamatta, lämmittämättä ja pahemmin masentuneena käytännössä syömättäkin, ja kissoja on niin paljon, että ilmaa voisi leikata saksilla. Lääkäriinkään ei lähde mistään syystä, ellei kipu ole sitä luokkaa että on pakko. On harhainen sekä hyvässä että pahassa, eli kuvittelee unikeskusteluja tosiksi ja kuvittelee joutuneensa raiskatuksi, eikä silti suostu lääkäriin. Eikö silloinkaan ole vaarallinen itselleen?
Eikö näihin voitaisi harkita jonkinlaista asteettaisuutta, että olisi pakko suostua jonkinlaiseen hoitosuhteeseen, jos alkaa olla huonoa se pärjääminen? Nyt kun tuntuu, että yhteiskunta jättää äitini heitteille, eikä anna mitään tukea. Vai pitääkö minun lähteä hakemaan sitä itselleni, jotta jaksan jättää äitini heitteille?
Onko näistä asioista edes keskustelua käyty, onko nykyinen linja ammattipiirien omasta mielestä ihan oikea? Tai mitä tilalle?
[/quote]
Ihmisellä on oikeus olla peseytymättä, siivoamatta, lämmittämättä taloaan ja jättää syömättä. Jos ne miljoona kattia ovat vailla ruokaa ja juomaa tai niitä pahoinpidellään, kyseessä on eläinsuojeluasia. Mikään näistä ei todellakaan ole pakkohoidon peruste. Erakoituminenkin on sallittua, ja kipujansa saa potea menemättä lääkäriin.
Omituiset luulot ja kuvitelmat eivät sinällään ole vaarallisia. Äitisi kuvitelma siitä, että hän on tullut raiskatuksi, ei kertomasi mukaan aiheuta äidillesi muuta kuin ahdistusta ja pahaa mieltä. Unen ja valveen rajamailla voi tosi ja epätosi mennä joskus psyykkisesti terveelläkin sekaisin, eikä kyse tarvitse olla mistään psykoosin ensioireesta. Itse asiassa yksinäisillä ihmisillä se on melko tavallistakin.
Hienoa, että välität äidistäsi. Hyötyisitkö kuitenkin pienestä näkökannan muutoksesta? Äidilläsi on varmastikin yksin pärjääminen heikentynyt, mutta se ei tarkoita sitä, että äitisi on sekaisin - tai että sinulla olisi valta päättää äitisi elämästä ja toimittaa hänet haluamaasi pakkohoitoon. Kunnioita äitiäsi! Hän saattaisi hyvinkin olla halukas keskustelun (ja riittävän pitkän harkinnan) jälkeen vastaanottamaan kotiapua ja ehkä jopa myöhemmin muuttamaan kerrostaloon. Jonkun pitäisi tehdä jotain. Sen sijaan että oletat yhteiskunnan tekevän äidillesi kaiken sen mitä haluat voisit vaikkapa auttaa äitiäsi siivouksessa samalla tunnustellen, mitä äitisi tuumaa ja ajattelee.
[/quote]
Ihmisellä on toki oikeus myös tappaa itsensä, jos riittävän pitkälle liberalismia palvotaan. Alkuperäisessä liberalismissahan oikeuksien rajaksi määritellään haitta toisille, mutta meillä on siirrytty absoluuttiseen tulkintaan, jossa haitaksi tulkitaan vain vaara. Joten miksi meillä on enää mitään pakkohoitoperusteita - odotellaan vain vahinkoa tapahtuvaksi ja laitetaan sitten oikeuslaitoksen huoleksi?
Juttelin kotihoidon edustajien kanssa, joille vaarallisuus muille sitten onkin kirjaimellinen asia, eli sitten kyörätään hoitoon, jos alkaa lyödä muita - täysin riippumatta siitä, että tosiasiassa hauras vanhus olisi silloin enemmän vaaraksi itselleen jos kenellekään. Samaan aikaan ankarat elinolot ovat välillisesti vaaraksi ihan aidosti.
Raiskaus- ym. vainokuvitelmat jne eivät tunnu ahdistavan äitiä, vaan niiden tehtävä on konkretisoida kohdistumatonta ahdistusta, jolloin olo helpottuu. Valitettavasti syyttelemällä varkaiksi kaikkia tulee karkoittaneeksi auttamishaluiset naapurit ja sukulaiset, ja nyt myös sen yksityisen siivousavun, jota ilman ei pärjää sitäkään vähää. Kun ihmistä ei saa lääkäriin, on mahdoton tietää, onko mukana myös dementiaa ja missä määrin, ja milloin sitä sitten lähdetään hoitamaan halusta riippumatta ja miten. Jos odotan, että hän on niin sekaisin, että luulee terveyskeskuksessa olevansa vaatekaupassa katsomassa valkoisia takkeja, hän on jo nääntynyt joko hengiltä tai sellaiseen tilaan, että jos ihminen lopultakin myönnettäisiin kuuluvaksi eläinsuojelulain alaisuuteen, hänet olisi otettu talteen kauan sitten. Ja minut olisi tuomittu velvollisuuksieni rikkomisesta.
Äitini ei lähde kerrostaloon suosiolla koskaan. Kotiapukeskusteluja ja harkintaa on harrastettu äärimmäisen kunnioittavasti kymmenen vuotta, mutta hän ei halua heidän valikoimastaan mitään. , Vaikka hän suostuisi järkiperusteisiin jopa mielellään tänään, huomenna niillä ei enää ole mitään painoarvoa, jos koko keskustelua enää on olemassa - ihminen muistaa vain sen, mitä haluaa. Ohjaava periaate on pelko joutumisesta pois omasta turvapaikasta jos antautuu yhtään mihinkään. Poliitikkojen hän on uskonut ohjailevan pilviä ja säätä kuusikymppisestä asti, ja omat sairaudet eivät ole totta vaan vainoavan pomon salajuonia lääkärikaveriensa kanssa. Vainoharhaisuus tekee hänen elämästään suorastaan miellyttävää, koska nuo kuvitelmat johtavat voitonriemuiseen anteeksiantoon, ja kaikkiin ongelmiin löytyy syyllinen. Tärkeintä on olla askeleen verran enemmän perillä asioista kuin vihollinen haluaisi.
En ole hinkumassa äitiäni pakkohoitoon, vaan selvittämässä tulevaisuuttamme ajoissa, niin että itsekin olisin kykenevämpi toimimaan asianmukaisesti. Omakin luottoni on niin ohut, että en halua ottaa yhtään turhaa harha-askelta, etten ajaisi häntä vielä pahemmin eristyksiin. On niin helppo antautua uskottelemaan itselleen, että kyllä se siellä vielä pärjää, vaikka tosiasiassa ihminen saattaa paleltua sinne hengiltä, jos ei löydä puhelintaan eikä kykenekään lämmittämään puulämmitteistä taloaan kovalla pakkasella joko fyysisistä tai psyykkisistä syistä. Asun kahdensadan kilometrin päässä, äitiä ei saa säännöllisesti kiinni puhelimella, koska välillä hän ei halua puhua kenellekään ja kun haluaisi, ei enää muista missä puhelin on. Olen niin allerginen, etten voi mennä edes ovelle saati siitä sisään.
Minulla alkaa olla näkemys, että hoitojärjestelmä on luotu jättämään tälläiset tapaukset heitteille, vaikka näiden elämää voitaisiin helpottaa huomattavasti, jos otettaisiin enemmän valtaa, jotta saataisiin neuvotteluasemia. Sama koskee varmasti monta vanhusta tai nuorempaa mt-tapausta. Sanot kyllä ylevästi, että jonkun pitäisi tehdä jotain, mutta tulee piste, jossa omaiset ja ystävät eivät enää voi tehdä mitään, mutta yhteiskunta käskee vain kärsiä. Minusta se on totaalista heitteillejättöä. Vielä pahemmaksi se muuttuu, kun otetaan näennäishumanistinen sallivuussaarna moralistiseksi asenteeksi, ja etsitään päävikaa omaisista, mitä ahdistuneista läheisistä löytyy hakemattakin. Varmasti se kyllä helpottaa viranomaisen oloa.
Oletko siis ammatti-ihminen itse? Olinko oikeassa, että oloasi helpottaa oletus, että perusvika on se, että lähimmäiset eivät ole osanneet olla kunnioittavia? Aika moni on aloittanut kunnioittavana, mutta hätääntyessään menettää otteensa. Seuraavan kerran kunnioitus onnistuu vasta sitten, kun on pessyt kätensä ja nuollut haavansa ja keksinyt konstin hallita syyllisyydentunteitaan. En tiedä mitä niille syyllisyydentunteille tapahtuu siinä vaiheessa, kun omainen löytyy jäätyneenä kuin kesäkissa portailta.
Aika kalliiksi käy tämä humanismi, jos yhden mt-potilaan rajattomien oikeuksien takia tehdään kymmenen lisää.
Ap., asia on kyllä nyt niin, ettei äitisi ole vielä siinä tilassa, että pakkohoidon perusteet täyttyisivät. Ihmisellä on oikeus erakoitua, eikä siihen usein liittyvä masennus, siivottomuus ja välinpitämättömyys ole pakkohoidon peruste. Kyseessä on kuitenkin sen verran vakava puuttuminen ihmisen itsemääräämisoikeuteen.
Kissojen suhteen tekisin eläinsuojeluilmoituksen ja kyllähän he käyvät sitten pyydettäessä myös katsomassa uudestaan, ja samalla pystyvät hekin arvioimaan tilannetta kissojen omistajan osalta (koska kerrot, että asut itse kaukana).
Onnea vaan yritykseen. En halua mitenkään vähätöidä huoltasi, mutta pakkohoitoon pääseminen on vaikeaa jopa silloin, kun henkilöllä on lähete.
Itse olen ollut potilasta viemässä ambulanssilla Kellokoskelle, ja eivät siellä meinanneet millään ottaa osastolle vaikka meillä oli lääkäriltä lähetteet.
Voisitkohan ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijään, he saattavat katsastaa tilanteen ja arvioida mikä olisi paras tapa edetä.
pelkkää Toiveunta tää:)