Naiset, miksi turpoamme?

Ehkä nainen ja kenties mieskin ajattele saavuttaneensa jonkin päämäärän mennessään naimisiin, en tiedä. Ei kuitenkaan ihan outo ajatus. Ja tosiaan, ehkä sitten ei enää niin jaksa paneutua ulkonäköön ja fyysiseen kuntoon. Muut asiat nousevat tärkeämmiksi.



Toivoisin kuitenkin, ettei lapsia syytettäisi siitä että ulkonäkö alkaa muistuttaa ryhävalasta. Tottahan lapsi vaatii huomiota ja vaivaa, mutta ei se toisaalta ole suoranainen este kunnosta huolehtimiselle. Kyllähän pienenkin lapsen voi ottaa moneen mukaan, lenkille tahi muihin puuhiin.



Eikä sitä paitsi ole kohtuullista olettaa, että pienten lasten äiti tahikka murrosikäisten mutsi jaksaisi paneutua ulkonäköönsä kuten parikymppinen tyttö.



En voi väittää edustavani kaikkia miehiä, mutta kyllä minulle ainakin piisaa perussiisti vaimo. Ja parempihan tuo on hiukan arkisena olemukseltaan kuin parisuhteenhoidon ja velvollisuuksien uuvuttamana. Eri asia sitten, jos ap:n ryhävalaskauhukuva alkaa kirjaimellisesti toteutua. Siitä sohvan, jääkaapin ja kakarainpaimennuksen kolmiyhteydestä syntyy itseään ruokkiva kierre, jos sitä ei katkaise välillä vaikkapa liikunnalla tahi jonkinlaisella sosieteeraamisella oikeiden, läsnäolevien ihmisten kanssa. Sohvallalöllömisajasta ainakin osan voinee siis käyttää perheen tai hyvän ystävän kanssa tapahtuvaan virkistäytymiseen.



Hyväpä tuo silti, että joku kokee tarpeekseen jaksaa suhdettakin.