Lue keskustelun säännöt.
kuinka kehittää lapsen ongelmanratkaisukykyä kotikonstein?
01.07.2011 |
Meillä on tyttönen, jo 12 vuotias. Hän on pienestä pitaen ollut sellainen, että kun tulee joku pulma eteen, mikä vaan ja niitähän elämässä riittää, hän ei malta yhtään jäädä asiaa pohtimaan. Tässä on hyvä ja huono puolensa. Hän joko jättää asian sikseen ja sanoo no emmä viitti tai kysyy ihan heti apua tai neuvoa. Ilman että ajattelee itse asiaa ollenkaan. Onneksi koulu menee kuitenkin hyvin. Mutta kotona tuntuu, että saan olla koko ajan kädestä pitäen neuvomassa ja auttamassa. Jos en heti sano vastausta, neiti on alkanut näyttää teini naamaa. Näitä kysymyksiä siis ovat lähes kaikki normaali elämään eteen tulevat asiat. Neuvokaa pliis!!
Kommentit (4)
että äitinä lähdet tilanteissa tukemaan häntä kyllä, mutta et sano valmista vastausta vaan "kaivat" sen hänestä, hänen oivalluksenaan.
Kyselemällä kysymyksiä siten että ne johdattavat sinne vastaukseen. Vaikka nyt lapsi ei saa polkupyörää ahtaalta pihalta ulos. Et mene nostamaan sitä portista vaan menet mukaan auttamaan mutta annat itse oivaltaa: Mitä olet yrittänyt? Mikä ongelma siinä tuli? Ahaa, sarvet otti kiinni tuohon puunoksaan. Mitäköhän voisi kokeilla? Voisiko pyörää viedä toisessa asennossa? Miten portin voisi laittaa, ettei se läimäse kiinni just kun olet menossa?
Ymmärsitkö mitä tarkoitin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin ongelma ei ole lapsen ongelmanratkaisukyvyssä (se on ihan normaali, jos koulussa pärjää) vaan jossain teillä kotona olevassa ilmapiirijutussa. Onko teillä tarkkaa, miten asiat pitää tehdä "oikein"? Äidillä tai isällä perfektionistin taipumusta? Voiko tuo varmistelu olla sitä? Vai onko lapsi saanut paljon huonoa palautetta ja varmistelee nyt tulevana pikku perfektionistina, että jatkossa mitään ei mene pieleen? Vai onko vähänlaisesti kommunikaatiota muuten ja lapsi pyrkii saamaan edes jotain huomiota noilla kyselyillä? Avuton lpikkusisko saa kaiken huomion ja isompi pyrkii osingoille heittäytymällä avuttomaksi?
Tuo kysymällä lähestyminen on varmasti kokeilemisen arvoinen asia. Otan sen heti käyttöön.
Ja kakkonen saatat olla oikeilla jäljillä. Saatamme olla kotona tarkkoja ja pikkusisaruksiakin lötyy. Olemme pohtineet tuota huomion hakuisuutta. Että varmaan monen asian yhteistulosta.
Tuo polkupyöräesimerkki on siitä hyvä, että juuri tällaisia tilanteita tulee. Mutta niitä tuli jo ennen kuin pikkusisarksia oli syntynyt. Voitte vaan kuvitella millainen uhmaikäinen hän oli, kun nukenrattaat eivät parivuotiaana kulkeneet oikeaan suuntaan ja sohvakin oli tiellä.
Ja muuten nuoremmilla sisaruksilla ei ole tällaista pulmaa.
pliis, edes jotain...