Olen iloinen iäkkään anoppini puolesta

Anoppini on jo vähän iäkkäämpi, reilusti yli 70-vuotias.



Aikoinaan hän on joutunut lähtemään evakkoon ja ehkä osittain tuohon elämänhistoriaansa liittyen hänellä on aina (kun olen hänet tuntenut) ollut suuri tarve miellyttää ja palvella ihmisiä. Omaan silmääni hänen toimintansa on rumasti sanottuna ollut sellaista vähän "ulkokultaista nöyristelyä". Saattaa esim. todeta pahoillaan olevan näköisenä tarjoiluja notkuvasta kahvipöydästään, että on pahoillaan, kun on vain näin vaatimattomat tarjottavat yms yms.



Ja on aina ollut kova siivoamaan ja hinkannut paikkoja puhtaaksi, ihankuin se olisi joku elämäntehtävä ja hyvän emännän merkki.



MUTTA... ilokseni olen tässä lähiaikoina huomannut, että hän on itse hoksannut, että kaikkia ei tarvitse koittaa niin kovasti miellyttää. Voi pukea sellaisia vaatteita, mitä haluaa ja olla ajattelematta, että mitä muut ajattelevat.



Osti itselleen kerran todella kauniit bikinit, mutta ei raaskinut käyttää niitä ja olivat hänen mielestään liian kauniit hänelle. Joten meni sitten ostamaan "ei minkään näköiset" toiset bikinit ja käytti niitä.



Anoppi tokaisi muutama päivä sitten hymyssä suin, että kotonansa olisi vähän siivottavaa, mutta on mielummin lastenlasten kanssa, kun käyttäisi sen ajan paikkojen puunaamiseen. Pienillä askelilla kohti parempaa itsetuntoa ja itsensä tuntemista :) Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.