Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on isosta perheestä, hänellä on 6 sisarusta
30.06.2011 |
eikä kukaan ole aikuisiällä juurikaan toistensa kanssa tekemisissä. Eivät ole saaneet mitään eväitä kotoa lähtiessä, ei henkisiä ohjeita puhumattakaan taloudellisesta avusta. Yksilöllistä kasvatusta ei ole ollut lainkaan, no ehkä sitten kuitenkin johtuu mieheni vanhempien persoonistakin, mutta ei ole ainakaan edesauttanut se, että lapsia on ollut monta. Mieheni ei ole saanut mitään lapsuudessa, hädin tuskin leluja ollut, kun on ollut niin köyhää. Tämä kokemus tuli nyt vain mieleen kun oli avaus isosta perheestä tuollla.
Kommentit (14)
Onko lastenne lukumäärä teillä ainainen kiistakapula?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sitten aikuisena lapsenne haluavat ison perheen kun muistelevat miten oli tylsää olla sen ainoan sisaruksen kanssa :)
- ei tule perintöriitoja, ei ole eksiä, nyksiä, tulevia eksiä...IHANAA! Rakkaita serkkuja löytyy, nytkin yksi istuu tuossa keittiön pöydän ääressä...
paras ystävänsä on tämä 10 vuotta vanhempi veli.
Tapaavat koko sakki nyyttäreiden merkeissä ainakin jouluna ja kerran kesässä. Sekä iltoja vietetään oienemmissä porukoissa ja soittekevat jatkuvasti toisilleen.
Mulla on yksi veli, enkä edes muista minä vuonna ollaan viimeksi nähty : (
Vaikka vanhimman ja nuorimman välillä on 18 vuotta ikäeroa, niin olemme näin aikuisinakin kaikki keskenämme todella läheisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen perheessä 5.
Meidän perheessä ei tavaraa vaan hommattu, ei ollut rahaa, ei haluttu/voitu kuljettaa harrastuksiin. Ei olutu läsnä. Ihan eri miehen perheessä! Mieluummin harrastuksia niin paljon ettei ole tarvetta hengata kännissä jossain. Vanhemmat vei ja osallistui. Kyseli kuulumiset ja oli mukana. Sen huomaa lapsien ja vanhempien väleistä kun ollaan läheisiä.
Minulla on 4 lasta ja lisää haluaisin. Tavaraa koitan vähentää kun jotain hajoaa mutta tekemistä näyttää riittävän.
On käytetty puheterapeutilla yhtä ja muitakin veisin jos tarttisi. Harrastaminen on tärkeää: sosiaalisuus, ystävyys ja tekemisen ilo.
Minulla on 11 sisarusta, 7 veljeä ja 4 siskoa. Ja minulla on hyvät välit kaikkiin sisaruksiin, tapaamme kaikki ainakin 4 kertaa vuodessa. :) Meillä vanhimman ja nuorimman sisaruksen välissä on 17 vuotta ikäeroa, itse olen kolmanneksi vanhin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidetään aktiivisesti yhteyttä vaikka kaukana toisistamme asutaankin. Harmi että nähdään niin harvoin! Mies on erityisen läheinen muutaman vuoden vanhemman siskonsa kanssa ja hänen kanssaan ovat puhelimitse tekemisissä lähes päivittäin.
Mun äidillä on 2 veljeä ja sisko ja ne on tosi vähän tekemisissä toistensa kanssa. Siskon kanssa ne otti yhteen muutama vuosi sitten niin rankasti että ei oo sen jälkeen olleet missään tekemisissä. Aina ne riitelee niisä satavuotta vanhoista asioista, en ymmärrä.
Mulla on 2 veljeä ja toistaiseksi kyllä ollaan yhteyksissä ja aika paljonkin, asutaan suht lähekkäin kaikki kolme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli seitsemäskin, mutta hän kuoli nuorena (synnyinnäiseen sairautteen): Pidetään paljon yhetyttä, juuri olimme koolla koko juhannuksen (paisti yksi veli, joka asuu pysyvästi ulkomailla, hän oli Skypen kautta mukana). Vaikka mun vanhemmat ei olleet köyhiä (iso maatila), niin toki ei rahaa ollut niin leluihin, vaatteisiin tai harrastuksin. Henkiset eväät saatiin kuitenkin ihan hyvät.
mulla on vaan yksi veli. Eikä nähdä käytännössä ikinä vaikka asuu tuossa 70km päässä. Fb kamuna se on muttei muuta. Vaikka olemme saaneet vanhemmiltamme materiaalina kaiken, ei se sitä henkistä köyhyyttä auttanut. Ei kiinnosta muutenkaan tavata ketään sukulaisia. Omia vanhempia kyllä näen melkein viikoittain kun asuvat lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollut ainoa lapsi.
ihme yleistystä!
Mä näen serkkujankikin useammin.
Veljeä tapaan 10-15 kertaa vuodessa vaikka välimatkaa 150 km.
Onko lastenne lukumäärä teillä ainainen kiistakapula?