Lue keskustelun säännöt.
Lähihoitajaksi vai kasvatustiedettä yliopistoon?
26.06.2011 |
Arvoisa AV-raati! Nyt tarvitsen kärkkäitä mielipiteitänne. En ole työllistynyt omalla alallani (IT) mielekkäisiin hommiin, oikeastaan mihinkään. Haluan vaihtaa alaa. Valitsisinko työvoimakoulutuksen lähihoitajaksi, kestää noin 450 päivää ja toimeentulo tuona aikana välttävä mutta riittävä? En ole koskaan aikaisemmin ajatellutkaan hoitoalan töitä tai koulutusta, mutta työllistymisen vuoksi aloin harkita. Toinen vaihtoehto minulla on opiskelu kasvatustieteen tiedekunnassa, jolloin toimeentulo olisi opiskeluajan heikompaa kuin edellisessä vaihtoehdossa. Opiskelu kestäisikin kauemmin ja opiskelun ohessa työllistyminen on epävarmaa. Yliopistossa voisin ehkä kuitenkin hyödyntää paremmin tämän hetkistä koulutustani.
Mitä tekisitte tilanteessani?
Kommentit (30)
Ehkä kallistun sinne kasvatustieteen puolelle kuitenkin.
Jotenkin on vain sellainen olo, että tulevaisuudessa entistä enemmän työelämässä korostuu juuri ne käytännön taidot, joita minulla ei ole. Teoreettiset yliopisto-opinnot eivät ole ehkä enää kovin hyvä tie edes jokseenkin varmaan työllistymiseen. Ajatuksenani on ehkä ollut se, että olisi edes jotain käytännön taitoja, joilla hankkia elantonsa tässä muuttuvassa maailmassa.
Mutta totta on kyllä sekin, etten ole oikeastaan yhtään hoitaja-tyyppinen ihminen. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että hoitotyöhön tarvitaan paljon muitakin ominaisuuksia kuin sopiva koulutus hoidon onnistumiseksi sekä hoidettavan että hoitajan kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää maa on pullollaan kasvatustieteilijöitä.
niin siksi sinne. Otan kyllä mielelläni vastaan muitakin ehdotuksia! =) Jotenkin olen jumittanut vähän paikoilleen näiden tulevaisuuden suunnitelmieni kanssa. Joku hätkäyttävä ehdotus saattaisi muuttaa koko paletin paremmaksi.
T: ap
Suosittelen kouluttautumaan AMK-opettajaksi, jos tutkintosi on esim DI tai maisteri.
Hoitoala kuulostaa ihmeelliseltä. Tosin, jos et IT-alalla ole työllistynt, niin onko osaamisessa tai persoonassasi jotain outoa/vikaa?
Persoonani on avoin ja sosiaalinen, mutta taidot ovat tosiaan onnettomat. Siksikin, etten ole niitä koskaan oikeastaan päässyt oikeassa työelämässä kehittämään. Olen siis AMK-insinööri, enkä ole tehnyt alani töitä opintoihin kuuluvaa harjoittelua lukuunottamatta.
Olen siis opintojeni jälkeen ollut kotona lasten kanssa, joten aktiivinen työnhakunikin on kestänyt vasta reilun puolisen vuotta. Työllistyminen tuntuu todella vaikealta ja itseluottamuskin on alkanut jo rakoilla pahemman kerran. Tuntuu, että opinnoistani ei ole oikein mitään hyötyä tällä hetkellä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohjelmistotestaus on ala, jossa teknisen osaamisen lisäksi tarvitaan myös käyttäjälähtöistä osaamista. TestPron kautta on mahdollista työllistyä oikeaan firmaan ja harjoittelun jälkeen monet jatkavat työntekijöinä.
miten olisi sitten amk:ssa opiskelu uudelleen? Tradenomi? Sairaanhoitaja? Sosionomi? Palkka olisi tulevaisuudessa ainakin parempi kuin lähihoitajaksi lukeneilla..
Kirjanpitäjäksi? Pankkiin? Toimistotyöntekijäksi? Kampaajaksi? Hotelli-ravintola-alalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohjelmistotestaus on ala, jossa teknisen osaamisen lisäksi tarvitaan myös käyttäjälähtöistä osaamista. TestPron kautta on mahdollista työllistyä oikeaan firmaan ja harjoittelun jälkeen monet jatkavat työntekijöinä.
Näyttää siltä, että tällä hetkellä ei ole alkamassa mitään, mutta pitää kysellä, minkälaista heillä olisi tarjota tulevaisuudessa.
miten olisi sitten amk:ssa opiskelu uudelleen? Tradenomi? Sairaanhoitaja? Sosionomi? Palkka olisi tulevaisuudessa ainakin parempi kuin lähihoitajaksi lukeneilla..
Kirjanpitäjäksi? Pankkiin? Toimistotyöntekijäksi? Kampaajaksi? Hotelli-ravintola-alalle?
Jos yliopistossa ottaisin sivuaineeksi vaikka laskentatoimen (ehtisin perusopinnot varmaan vuodessa) niin voisiko sillä työllistyä opintojen ohella esim palkanlaskentaan tai johonkin muihin talousalan töihin?
Olen aikaisemmin muutaman vuoden pomppinut opiskelupaikasta toiseen työllisyystilanteiden perässä. Jotenkin tuntuu, että aina kun saan jonkinlaisen vision siitä, mikä työ olisi minusta minulle sopivinta, juuri siellä työllistyminen on vaikeinta. Sen vuoksi aloinkin harkita minulle ei niin ominaista hoitoalaa, koska tällä hetkellä suurin toiveeni on vain työllistyminen. Olen jo 30 enkä ole saanut kerrytettyä työkokemusta kuin kaupan alan hommista ja siivoustöistä, joihin niihinkin on ikäni ja perhetilanteeni vuoksi vaikea työllistyä uudestaan. Jotenkin ajattelin, että hoitoalalla on niin kova pula työvoimasta, että minutkin sopivan koulutuksen jälkeen huolittaisiin. ;) Varsinaista kutsumusta ei siis ole, mutta tällä hetkellä se ei tunnu niin suurelta ongelmalta, en tiedä miltä se tuntuisi muutaman vuoden jälkeen.