Kun sairaanhoitaja ei jaksa

vastauksista. Mä olen oikeastaan nähnyt alalta jo kaikki paikat. Mulla tämä ongelma on jossakin muualla nyt.



Mä olen kuulkaa väsynyt. Taloudellisesti ei mitään mahiksia jatkaa opintoja. Motivaatio täysin kadoksissa.



Tsemppiä kaikille kanssasisarille ja älkää nyt tuomitko heti jos työpaikalla ei aina olla niin energisiä :((. Mä hoidan ne hommat kyllä.



Mä katson nyt jotakin, pelottaa kyllä että miten mun käy!

Asiakaspalvelutyötä ja pitää olla "notkeampi" kuin sairaanhoitajan joka voi näyttää hapanta naamaa ja tiuskia potilaille ilman seuraamuksia.



Jos pitsayrittäjä tekisi vastaavaa asiakkaat näyttäisi jaloillaan mitä mieltä olivat palvelusta. Tarkennan ostaisivat pitsansa muualta.



Pitsan tekeminen on rankkaa puuhaa, jatkuva kuumuus ja kiirettä riittää. Pitsapaikat ovat lisäksi huonosti ilmaistoituja joten kuumuutta ei pääse pakoon.



Päivän päätteeksi tissivakosi on täynnä vehnäjauhoja samoin kuin varpaanvälit. Olet rehkinyt työvuorosi pää punaisena. Joskus ei ole taukomahdollisuutta muuta kuin käydä pakolliset tarpeet hoitamassa veskissä ja keittiöpöydän reunalla on vesikippo josta hörpit silloin tällöin.



Toki ei kaikki päivät ole tuollaisia mutta aika usein on.



Tein pari viikkoa pitsapaikassa töitä ja näin mitä se homma on.



Yrittäjänkin on laitettava työpanoksensa ei auta olla vain johtajana.



Jos valmista ketjua mielit niin kermat kuorii ketju et sinä, sinä olet raataja joka saa pientä palkkaa.

sinua esim. puutarha-alan työt? Se on ainakin hiljaista ja itsenäistä työtä eikä ihmisiäkään liikaa ympärillä. Eri asia sitten työllistääkö se mutta tulipa vain mieleeni. Itse olen myös hoitoalalla ja vastapainona teen paljon puutarhahommia omassa pihassa. Siinä saa pään tyhjäksi, raitista ilmaa ja näkeepä vielä työnsä tuloksenkin.

sinua esim. puutarha-alan työt? Se on ainakin hiljaista ja itsenäistä työtä eikä ihmisiäkään liikaa ympärillä. Eri asia sitten työllistääkö se mutta tulipa vain mieleeni. Itse olen myös hoitoalalla ja vastapainona teen paljon puutarhahommia omassa pihassa. Siinä saa pään tyhjäksi, raitista ilmaa ja näkeepä vielä työnsä tuloksenkin.

8 tuntia päivässä hommia mullan ja kenties piikikkäidenkin kasvien kanssa kuin hiukan rapsutella kotipihan perennapenkkejä. Siinä alkaa olla ihokin kovilla.

Kirjoita kirjoja, maalaa tauluja. Saa olla ihan yksin.

mutta valitettavasti ei työpaikkoja. Juuri kirjastoihin, arkistoihin, tutkimusten tekijöiksi ym. on niin paljon porukkaa jo työttöminä, että ei oikein kannata vain alanvaihdon takia niihin kouluttautua.



Entä jos jatkaisit opintojasi hoitoalalla, esim. terveys/hoitotieteeseen yliopistolla? Antaisi ainakin hetken tauon työmaailmasta?

t: been there, done that.

tai hakeutua erilaisiin tehtäviin. Itse olen kokoneut myönteisenä työskentelyn aivan eri hommissa. Joskus sairaalassa sitten vaikka mt-puolella kuntoutustyössä tai kotisairaanhoidossa.



sh

Jos rahatilanne suinkin sallii, ottaisit vapaata. Tekisit vaikka jonkun mainitsemia lehdenjakohommia. Niistä ei makseta paljon mitään, mutta on sekin jotain.

Onko sun yksityiselämä kunnossa? Kuulostaa siltä, että olet uupunut kovasti. Oletko kyllästynyt koko hoitamiseen vai pelkästään siihen nykyiseen työpaikkaasi? olisiko jo pelkästään työpaikan vaihdosta apua? Vaihtaisit erikoisalaa kokonaan. Tai jos olet vanhustenhoidossa/terkkarissa, meet johki keskussairaan/yliopistosairaalaan?



Itsekin olen sairaanhoitaja ja vapaa-aikana yritän olla mahdollisimman vähän tekemisissä työtehtävien kaltaisten asioiden kanssa. Toki perheenäitinä se on toisinaan mahdotonta. Mutta ne harrastukset pitää mielestäni olla juuri sellaisia, jotka eivät mitenkään liity omaan työhön. Itse luen paljon, teen puutarhatöitä, olen kasvattanut monen kasvin pihallamme siemenestä asti (on muuten aika hienoa, kun tietää millainen pikkusiemen joku puukin on ollut), sitten myös leivon ja teen fantasiakakkuja, joita sukulaiset ja ystävät tilailevat juhliinsa multa.