Lue keskustelun säännöt.
Mistä lasten kuullen ei saa keskustella?
25.06.2011 |
Mietin tuohon toiseen ketjuun liittyen, että mitkä ovat asioita, joista lasten ei ole tarvetta kuulla mitään?
Porno yms vastaavat nyt tuli ensinnä mieleen ja tietty ikätasoon nähden liittyvät asiat.
Mutta miksi lasten kuullen ei saisi vanhemmat riidellä tai miksi ei niitä ystävän miessuhteita voi lapsen kuullen mietiskellä, jos ei mistään seksistä tms. puhu?
Kommentit (10)
sanoja. Ei kannata turhaan heille puhua kavereiden mies- ja naissotkuista. En vatvois myöskään talouteen liittyviä asioita lasten kuullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...kesken eräisistä isoista asioista joista lapset hehkuttavat innoissaan väärissä kohdissa....
..omista raha-asioista puhutaan, kasvatuksellisesti että käsittävät että raha ei kasva puussa ja että kaikkea voi saada.Kuitenkin niin että tietoisuus siitä että toimeentulo on turvattu ja kaikki sujuu......
.......vieraiden ihmisten, naapureiden, ystävien yms raha tai muista yksityisasioista ei keskustella.....opetetaan että ei kysytä kavereilta paljonko sun mutsi tienaa jne...eikä kerrota paljonko omassa lompakossa on rahaa kun se ei kuulu muille.
Nuo kai ne pääkohdat ovat.....
ainakaan siitä että lapsi on ylipainoinen.
-toisten ihmisten ulkonäköä ei saa haukkua
-seksistä
-kännitoilailuista
-parisuhdeongelmista
-rahavaikeuksista
Minun mielestäni lasten kuullen SAA ja vähän pitääkin puhua myös ihmissuhdeasioita, vaikeampiakin. Mutta ei ehkä silloin kun tunteet käyvät kuumana (esim riidan keskellä) jos voi välttää.
Jos puhutaan muiden asioista, pitää muistaa, että lapset kertovat kaiken eteenpäin estoitta. Eli esimerkiksi lasten kavereiden vanhempien asioista ei pidä puhua (on meille kantautunut paljon juttuja mitä meistä on puhuttu juuri tätä kautta...).
Ehdottomasti ei saa puhua toisten sisarusten henkilökohtaisista asioista tai sellaisesta mikä esim. sisaruksessa huolestuttaa vanhempia. Sisarusten riidoissa ne asiat sitten lentelisivät aseina.
En myöskään puhuisi kaikkein ahdistavimmista lapsiin kohdistuneista onnettomuuksista tai väkivallanteoista yksityiskohtaisesti (esim. Beslanin koulukaappaus on tapahtuma joka ei lähde ikinä omastakaan mielestäni pois enkä tosiaankaan haluaisi että lapsi joutuisi sellaista miettimään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja minun mielestä aikuisten asiat on aikuisten asioita. En ensinnäkään kaipaa omiin tunnetilityksiin itsenikään takia mitään lapsen kommentteja: Ai miksi, kuka sanoi, yms. Mutta myöskään lapsen ei ole minusta aihetta kuunnella aikuisten ahdistuksia, jotka on siis jotain tunnepuintia tai parisuhdeasioita. Enhän ystävättäreni murheita kuunnellessa ota muutakaan "yleisöä" paikalle, mutta lapsi kiinnostuu ja puuttuu asiaan vaikka olisi kaverin kanssa lastenhuoneessa leikkimässä. Sen sijaan totta kai lapsen kuullen voi ja pitääkin setviä pinnallisempia riitoja kotona äidin ja isän välillä. Semmoisia jokapäiviäisiä, että miksi toinen on unohtanut vaikka tilata neuvola-ajan tai tullut kengillä juuri siivottuun kotiin -tyyppisiä tiuskaisuja ja kiukutteluja, ne minusta kuuluu elämään ja lapsenkin elämään, niistä se oppii.
En myöskään omista sairauksista tahdo lapsen kuullen liikaa puhua, vaikka haluaisin miehelle oireistani kertoa. Lapsi tietää perussairauteni mutta ei hänen tarvitse jokaisesta käänteestä ja oireesta huolestua.
että vanhemmat varoisivat puhumasta toisista lapsista ja heidän perheistään negatiivisia mielipiteitä ja juoruja. Tai ainakin tekisivät sen erittäin harkiten.
Surullista kuunnella leikkipuistossa, kun lapsi kertoo naapuristaan, että "äiti ei tykkää Annikasta, kun se on koko ajan kyselemässä ja rasittava" tai "Äiti sanoi, että Mikan äiti pukee sen huonoihin vaatteisiin" tai "Äiti ei tykkää, kun Liina on liikaa yksin pihalla ja pyytää ruokaa."
Vaikka nuo pitäisivät paikkaansa, kannattaa miettiä kertooko niitä ja millä tavalla lapselle. Olen huomannut, että meidän leikkipuistossa lapset ovat jakautuneet klikkeihin sen mukaan, kenestä kenenkin äiti tykkää. Tykkäähän lapset itsekin eri kavereista, mutta on mielestäni turha vahvistaa ennakkoluuloja jostain lapsesta omien mielipiteideni perusteella. (Tietenkin lapselle voi sanoa, ettei kannata leikkiä toisen kanssa, jos joku vaikka kiusaa tms, mutta nyt oli kyse lapsista, jotka muuten ovat pärjänneet keskenään ihan ok.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina inhonnut sitä kun äiti ja isä riitelevät keittiössä esim. rahasta, ja äiti syyttelee isää tuhlailusta. Kaikki riitely ärsyttää.
Esim. raha-asioista tuli huono omatunto, ja koska en halunnut olla äidille rasitteena, en enää kehdannut pyytää rahaa vaan rupesin varastelemaan.
Toinen asia, mistä ei kannata lasten kuullen puhua, on vakavat ongelmat omassa parisuhteessa, esim. syrjähypyt. Vanhemmillani ei koskaan ennen ole ollut parisuhteessa ongelmia, joten oli omituista kun joku nainen oli soitellut isälle ja tekstaillut, ja lähettänyt vaatteita postissa. Oli tosi noloa kuunnella kun äiti syytti isää avoimesti asiasta, hävetti isän puolesta, enkä pystynyt kuuntelemaan vaan oli pakko eristäytyä omaan huoneeseen ja kuunnella musiikkia.
Nuo on siis asioita joita en olisi halunnut vanhempieni puivan kuulleni.
Ensinnäkin on todella epäkohteliasta ystävää kohtaan levitellä hänen asioitaan, oman mieheni kanssa toki saattaisin kahdestaan asioita pohtia. Lapsi saattaa ymmärtää liian vaikeat asiat todella väärin ja pohtia niitä sitten omassa mielessään ja saada asiat näyttämään todella kummallisilta, joskus todella pelottaviltakin.
Ja lisäksi lapset tunnetusti kertovat eteenpäin kaikenlaisia asioita, enkä todellakaan halua levitellä omia tai ystävän parisuhdeasioita kaikille.
Myös omat taloushuolet pitäisin omana tietonani, ei lasten tarvitse olla huolissaan siitä mistä saadaan ruokarahaa. Vaikka toki rahan arvon silti opetan ja sen että ei rahaa tule ilmaiseksi.
ihmisiä, kuten lapsen isovanhempia, lapsen omia vanhempia jne.