Lue keskustelun säännöt.
Vuoro viikko systeemi ei ehkä olekkaan niin paha ajatus!
24.06.2011 |
Olen aikaisemmin ajatellut että olisihan se aika hurjaa jne. Mutta nyt kun alan miettimään, että jos kummassakin kodissa olisi samat säännöt ja rutiinit,tarha paikka sama, lyhyt matka kumpaankin kotiin ja mikä tärkeitän, kumpikin koti olisi laitettu lapsiperheelle, olisi kivoja leluja,vaatteet,kiva sänky ja omia juttuja.
Jos mietin esim. mökkiämme ja kotia niin kyllä mä voisin asua viikon mökillä ja viikon kotona ja taas vaihtaa..jos vaan siellä mökilläkin olsi kaikki tarvittavat asiat elämiseen ja muuhun ja se mökki olisi kiva ja viihtyisä,mikä jottei :)
tästä ajattelutavasta aloin miettimään että ehkä se kaksi kotia ei olekkaan niin paha vaihtis, kunha lapsi tuntee olonsa kodikkaaksi kummassakin. Ja iso asia on se että isä oikeasti haluaa olla sen viikon lapsen kanssa ja nauttii siitä ajasta, eikä niin että "nokun näin nyt on vaan päätetty"
Kommentit (27)
Mieti haluaisitko sinä tosiaan elää koko ikäsi matkalaukkuelämää? Sitä se lapselle on, kumpikaan koti ei ole se todellinen koti, kummassakin käydään vaan kääntymässä. Ollaan viikko ja vaihdetaan kotia ja just kun ollaan totuttu niin vaihdetaan taas kotia. Oikeasti se on rasittavaa, lapselle. Aikuisethan porskuttaa, ne kun ei vaihda mitään vaan asuu koko ajan yhdessä osoitteessa. Sä ajattelet koko asiaa omalta kannaltasi, et lapsen. Sinä et vaihda mitään, sinä pysyt paikallasi. Lapsi on se joka reissaa, koko ajan, vuoden ympäri, viikosta toiseen. Mieti nyt oikein tosissasi ja hartaasti. Olisiko sinusta hauskaa vaihtaa kotia viikon välein liki 52 kertaa vuodessa. Siis 52 kertaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli jos mulla olisi 2 kerrostalo asuntoa yhden sijaan ja kumpikin olisi laitettu kodiksi,olisi huonkalut,mieluinen sisustus,kaikki tarvittava elämiseen ja olemiseen niin kyllä ja jos ne olisi lähekkäin niin kyllä,kyllä mä voisin asua kahdessa kodissa,vaihtaa viikottain. ei mitään väliä jos kaikki tarvittava on ja kummatkin on kotoisia ja muodostuneet kodiksi kumpikin asunto. Miksei lapsi voisi ajatella näin?
joten siksi en lapsiakaan laittaisi siihen rumbaan. Kyllä mä uskon, että jo yläasteikäisellä sellainen vois toimia, mut ei missään tapauksessa pienellä lapsella.
Monesti on ne kaksi kotia ja kahdet säännöt, ei omaa huonetta ja tavaroita jne. Ja usein kaverit ovat siellä toisen kodin luona. Vuoroviikkosysteemi on aikuisten laiskuutta, ei mitään muuta.
Ja kyllä olen avioerolapsi itse.
kun puhutte, että "kyllä mää voisin asua" niin miettikääpä että olette aikuisia ihmisiä, ja aikuisen tulisikin kyetä siihen, miksi siihen hommaan laitetaan sit lapsi! lapsi ei ole mikään heittopussi, jonka tulee kulkea kuin koira kahden talon väliä. Miksi vuoroviikkosysteemi ei voisi mennä niin, että lapsella on yksi koti, ja ne vanhemmat asuvat vuoroviikoin siinä talossa? Tuntuuko enää niin houkuttelevalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikasemmin se mielikuva että olisi vain se yksi koti,se äidin koti ja sitten lapsi lähtisi isän luo "kylään" viikoksi, tuntisi siellä olonsa vieraaksi jne. Mutta MIKSI sen pitäisi olla niin? Miksei lapsi voisi tuntea oloaan kodikkaaksi ja mukavaksi myös isänluona, jos kaverit,koulut lähellä, huone laitettu kivaksi ja muutenkin samat säännöt sovittuna,jotka tuovat turvallisuuden tunnetta. Rakas isä jonka kanssa se viikko aika touhuta. Meillä se ainakin toimisi jos erottaisiin, isä on niin tuon lapsensa perään, tekisi varmasti kaikkensa lapsensa vuoksi.
Esikoinen jäi isälleen ja pienin jäi äidilleen. Kun kuopus oli 3v, lapsi aloitti vuoroviikko systeemin eli oli joka toisen viikon äidillään ja joka toisen isällään. Esikoinen oli joka toisen viikonlopun äidillään.
Isän järkevä teini tuosta kuopuksesta kasvoi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta eiköhän aika moni avioero tapahdu kolmannen osapuolen takia. Ei, minä en menisi asumaan sellaiseen kotiin, jossa välillä mieheni uuden naisensa kanssa kanssa asustaa.
eli jos mulla olisi 2 kerrostalo asuntoa yhden sijaan ja kumpikin olisi laitettu kodiksi,olisi huonkalut,mieluinen sisustus,kaikki tarvittava elämiseen ja olemiseen niin kyllä ja jos ne olisi lähekkäin niin kyllä,kyllä mä voisin asua kahdessa kodissa,vaihtaa viikottain. ei mitään väliä jos kaikki tarvittava on ja kummatkin on kotoisia ja muodostuneet kodiksi kumpikin asunto. Miksei lapsi voisi ajatella näin?
sen hänen puolestaan. Hänen elämästään tehdään matkalaukkuelämää kysymättä oikeasti haluaako lapsi vai ei. Mieti nyt oikeesti että etkö sä väsyis jos sun olis pakko viikko toisensa jälkeen vaihtaa sitä asuntoa? Aina vaan uudestaan ja uudestaan, vuodesta toiseen. Lapsella ei ole vaihtoehtoja, on vaan pakko mennä vaikka väsyttäis, vaikka vituttais ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan ole mitään matkalaukkuelämää.
Yleensä asutaan ihan lähekkäin toisiaan.
Lapsille on omat tai yhteiset sisustetut huoneet kummassakin kodissa.
Lelut, sekä vaatteet kummassakin kodissa.
Tiedän kaksi perhettä ja kummallakin kotien välimatka n. 300 m.
Tarha ja kaverit on samoja kummassakin kodissa.
Kodit pitää todellakin olla lähekkäin.
Lapsilla on läheinen suhde kumpaakin vanhempaan.
Etävanhemmuus ei ole mikään mahtava juttu, aivan kun menettäisi toisen vanhemmista.
Lapsen kanssa pitää saada jakaa arki.
Miten ihmeessä tämä on mahdollista eroperheissä?
Meillä on varmasti hieman eri säännöt sekä minun luonani että isän luona. Isä on niiiiiiiiiiiiin paljon tiukempi kuin minä. Minusta hänellä on liian tiukat säännöt. En suostu hänen sääntöihin, että lapsen pitää aina pärjätä yksin. Eikä isä suostu minun sääntöihin, minä olen kuulemma ylihuolehtiva,kun neuvon 8-vuotiaalle,miten pitää pukeutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pieni lapsi,vaikkapa 2-3 vuotias? Niinhän sitä sanotaan että "kaikkeen tottuu", miksei tähän? Kyllähän aikuinen ihminenkin tekee paljon asioita mihin on tottunut, koska ei tiedä muusta,"paremmasta" ja jonkun toisenmielestä se voi olla hullua,typerää, mutta tämä kyseinen ihminen ei tiedä henk.koht mistään muusta eikä siksi osaa kaivat mitään muuta? eikö?
Aluksi kummallakin vanhemmalla on suunnilleen samat säännöt ja lapsella ainakin oma sänky kummankin vanhemman luona...KUNNES kuvioihin tulee uudet kumppanit, uusi vauva (joka tarvitsee oman huoneen!) ja mahdolliset uuden kumppanin ex-lapset...Sit ei ookkaan enää niin kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä vuoroviikko systeemiin päätyvät hyvät vanhemmat eli lapsilla on myös erittäin hyvä isä.
Myöskin sellaiset vanhemmat, jotka ovat hyvissä väleissä keskenään.
Sanoisinko, että kypsät vanhemmat pystyvät tähän.
Monen av-mamman lapsien isät on vain, niin huonoja isiä.
jaettiin.
Lapsilla (myös esikoisella) oli omat huoneet kummassakin kodissa.
Esikoisen koulu pysyi samana.
Kuopuksen päiväkoti ei vaihtunut.
Kotien välimatkaa oli muutama kilsa (eivät asuneet samassa kaupunginosassa).
Samat säännöt jne.
Ja uusi äiti-/isäpuoli tuli mukaan kuvioihin aika äkkiä (äitipuoli löytyi talosta, kun lapsi aloitti tuon viikko viikko sydeemin, isäpuoli tuli vähän myöhemmin kuvioihin).
VAIKKA miehellä on uus kumppani ja heille on tulossa syksyllä vauva. Heillä on silti tilaa meidän lapsille, aina. Tiedän sen.
se kakkonen
Meillä on sama näkemys kasvatus asioissa ja pidämme yhteyttä lapsen asioista ja kuulumisista, meillä siis vuoroviikko juttu. Lapsi on niin tärkeä isälle, itse ehdotti tätä vuoroviikko systeemiä. Ja uusi nainen on kuvioissa, mutta hän elää sen mukaan että miehellä on lapsi joka asuu miehen luona joka toinen viikko ja jos yhteen haluavat muuttaa niin naisen on hyväksyttävä tämä ja perheenlisäystä jos tulee niin tyttäremme on uuden lasen sisko ja perheen jäsen. näin mies itse kertoi. Olen erittäin tyytyväinen.n Olisi kamalaa ajatella etä "toivon että heillä on aina tilaa lapselle" tyyliin,herranjestas,meillä tyttö on kuitenkin miehenkin ESIKOINEN
vaan paljon muuta. Mieti itse, millaista olisi elää kahta asuntoa niin, että kummassakaan ei oikeasti asu vaan olisi aina vieraana. Porukka vaihtuisi eli vanhempien kumppanit eivät pysyisi samana jne.
koska ovat tottuneet siihen, että viikon välein vaihdetaan ja aloitetaan tavallaan alusta.
Siitä asti nyt 4v, 6v ja 12v lapsemme ovat asuneet vuoroviikoin minulla ja isällään. Meillä "vaihtopäivä" on aina lauantaina, yleensä 11-13 aikoihin.
Tämä on toiminut todella loistavasti. Alusta asti oli selvää, että lapsilla on MOLEMMISSA kodeissa omat vaatteet, lelut, sängyt jne. Mitään muuta kuin rakkaimman unilelun (kuopus) eivät ota mukaan, kun siirtyvät paikasta toiseen.
Asumme 700m päässä toisistamme ja välimme ovat koko ajan olleet hyvät. Muutamat kunnon riidat on käyty läpi, mutta aina niin, ettei lapset ole kuulleet.