On tämä nyt helvetti. Ihminen ei koskaan saa vain olla.
Koko vuoden olen noussut 5.30, huolehtinut lapset hoitoon ja kouluun, ajanut 30 km töihin kahdeksaksi, tullut takaisin, hakenut lapset, laittanut ruuat, pyykit, kaiken, istunut ekan kerran aikaisintaan 21.30.
Nyt on loma. Mikä hiton loma? Joka ikinen päivä pitää nousta aikaisin, mennä sinne ja tänne ja tonne, koko ajan tuo ukko huutaa että vauhtia vauhtia, nyt kauppaan, nyt tuonne, nyt tänne.
En per*ele muuta kaipaisi kun saisin olla kotona, siivota, järjestää tämän kaaoksen, leikata aidan, leikata nurtsin, pestä ikkunat jne jne. Ei hemmetti kun ei edes kotona saa olla hetkeäkään, saati levätä ja olla rauhassa. Joka pe*keleen päivä ohjelmoitu täyteen ja herätys kuudelta.
Alkaa mitta olla täynnä. Ja tuo äijä ei voi koskaan nousta lasten kanssa että saisin nukkua, ei. Eikä se tee mitään täällä, koko ajan vain pitää olla menossa.
Ja ei, en lähetä heitä keskenään matkaan, koska haluan lomalla viettää aikaa lasten kanssa kun arkena ei koskaan ehdi.
Ja taas menoksi, tuossa se hoputtaa että pitää lähteä kauppaan. Hitto soikoon että ottaa päähän.
Kommentit (11)
sotkuisessa kodissa ei viihdy ketään.
Kaupassa ei tarvita, kuin 1 aikuinen.
Meillä minä käyn kaupassa.
Sano sille, perkele minä en lähde minnekkään.
jään aina kotiin ku mahdollista.Ihana olla rauhassa,juoda kuppi kahvia partsilla ja ehkä vähän siivoilla.Oma vikas kun et päästä heitä keskenään.
Ensin valitat kun ei saa olla rauhassa ja sitten urputat kun täytyy mennä mukaan,että ei vaan hetkeäkään ois ilman lapsia.Outo.
Ite luistan ulkoiluistakin illalla jos mahdollista,kun koko päivän oon jo lasten kans ollu.
Leikkaisin nurtsin sillä välin, pesisin ikkunoita ja kun mies tulee pesueen kanssa me tehtaisiin yhdessä se aidanlaittaminen. Sitten saunaan koko porukka.
Seuraavana päivänä mies voisi viedä lapsia johonkin ja mä makaisin. Sitten taas tehtäisiin jotain yhdessä. Vaikka pyöräileen tai rannalle? Ja sitten mies johonkin yksin.
ja aika hurjalta kuulostaa tuo meininki, jos on ihan totta! Mulla on sama, mieli lepäisi, jos saisin kerrankin siivota rauhassa, tehdä pihahommat kuntoon, silittää pyykit ja pestä ikkunat ja sitten päälle vähän loikoilla, lukea ja juoda vaikka rauhassa kahvia tms. Unelma olisi, että koti olisi perussiisti kaappeja myöten, päivittäin olisi vain ne sen päivän kotityöt ja kerran viikossa viikkosiivous, eikä aina kaikkea rästissä. Saamattomuudesta ei ole kyse, meillä on kaksi pientä lasta, jotka ihan oikeasti tarvitsee kaiken huomion koko hereilläoloaikansa, heidän kanssaan ei juuri laiteta tikkua ristiin kotitöiden hyväksi. Toisinaan mies on illalla lasten kanssa, mutta siltikin koko ajan tarvitsevat muka minua. Olen vain ajatellut, että josko vaikka viiden vuoden päästä helpottaa.
tottelet miestäsi joka asiassa? Ei se isäsi ole.
Mitä miehesi sanoisi jos ehdotat että hän menee lasten kanssa kauppaan tai sinne ja tänne ja sinä jäät kotiin tekemään omia puuhiasi? meillä ainakin tehdään näin aika usein, aika on rajallinen ja tuossa jää lepoaikaa molemmille ja yhteistä aikaa myös.
paitsi että ei tarvitse näin lomalla touhottaa. Mun lomasuunnitelmiin kuului se, että en tee mitään. Jos ei huvita. Enkä ole tehnyt. Yhden ikkunan olen pessyt...
Sun pitää nyt tehdä muulle perheelle selväksi, että sinä tarvitset lepoa ja rauhaa. Sanot sille miehelles, että on kaks vaihtoehtoa:
sinä lepäät ja vain olet
a) kotona
b) jossain muualla
joka päivä ei tarvi käydä kaupassa...eikä koko perheen sinne tarvitse mennä. Kuulostaa siltä, että sä itse et nyt oikein osaa relata. Siihenkin on keino. Riippukeinu. Siinä kun pakottaa itsensä olemaan vaikka puoli tuntia, niin kummasti tulee lomailufiilis. Jos ei ole riippukeinua, niin laita vaikka filtti lattialle ja makaat siinä ja tuijotat kattoon. Ihan hiljaa, etkä tee mitään vaikka kuka pyytäis.
sun mielestä olis jotenkin hauskempaa jäädä kotiin pesemään ikkunoita ja siivoamaan kuin lähteä kauppaan? En nyt tarkoita et esim. ruokakaupassa käyntikään kovin hauskalta tekemiseltä kuulostaa, mut eikö vois olla kivempaa tehdä lomalla jotain erityisempää kuin kotinurkkien hinkkaaminen.
Sori, mä en vaan ymmärrä naisia, jotka kokee että kodin siivoaminen on jotain lomailua.:) Sitä nyt saa tehdä arkenakin kyllästymiseen saakka.
Kyllä mä ymmärrän oikein hyvin sen, että neljän viikon loman aikana sitä haluasi saada vaikka ne ikkunat pestyä.
Kun arkipäivisin menee sen 10 tuntia duunin tekoon, niin en mä ainakaan jaksa mitään suurempia siivousurakoita tehdä. Viikonloput menee sitten pyykätessä ja silleen...
Sitä en oikein ymmärrä, että mieskö ap:n perheessä määrää mitä tehdään? Onko lapset pieniä? Mitä tapahtuisi, jos aamulla ap vaan kääntäisi kylkeä ja sanoisi miehelleen, että nyt en jaksa herätä, mee sä?