Lapsen sukunimestä vääntöä miehen kanssa
Eli olen raskaana, LA syksyllä. Miehen kanssa emme ole naimisissa, mutta monta vuotta asuneet yhdessä. Olen alusta asti sanonut, että jos lapsia tulee, niin saavat ehdottomasti minun sukunimeni, ja tämä ollut miehelle ok. Syynä tähän siis se, että oma sukunimeni on harvinainen ja kaunis, helppokäyttöinen, ja olen ainoa suvusta joka sitä voi siirtää eteenpäin. Miehen sukunimi ei ole suomalainen, eikä mitenkään suomalaisen suuhun sopiva, itsekään en osaa sitä lausua, vaikka miehen olen tuntenut kauan. Miehen sukunimi alkaa kirjaimilla Ndl... Eli ihan mahdoton suomessa. Nyt mies on kuitenkin keksinyt, että lapselle pitääkin tulla ehdottomasti hänen sukunimensä. Ei auta vaikka kuinka perustelen ja muistutan sopimuksesta.
Mitä tällaisessa tilanteessa siis tehdään? Olettaen, että mies ei suostu muuttamaan mielipidettänsä ennen lapsen syntymää? Saanko vain antaa lapselle oman sukunimeni ilman isän lupaa vai mitä?
Kommentit (13)
..annetaan lapselle äidin sukunimi.
sinun sukunimesi siirtämiselle lapselle on hyvät perusteet. Ja kerta siitä on sovittu jo etukäteen, niin ei pitäisi olla ongelma miehellesikään.
Tuosta juridisesta osasta en tiedä.. Tietysti lapselle tulee se sukunimi mikä papereihin on kirjattu, mutta en tiedä voisiko miehesi riitauttaa sukunimen jos sen salaa papereihin kirjoittaisit. Kysypä neuvolasta jos siellä tiedettäisiin.. Tai ainakin osattaisiin neuvoa mistä voi kysyä.
Älä perhana kerro, kuka on isä, niin saat yksinhuoltajuuden.
Ja lapsi sinun nimesi.
Jos vanhemmilla on eri sukunimi, tulee lapselle automaattisesti äidin sukunimi. Lapsen voi tietenkin vaihtaa isän sukunimelle, mutta synnytyssairaalassa hän on äidin nimellä ja voi tälle nimelle jäädä jos sitä ei muuteta lapselle nimeä annettaessa.
Jos vanhemmilla on eri sukunimi, tulee lapselle automaattisesti äidin sukunimi. Lapsen voi tietenkin vaihtaa isän sukunimelle, mutta synnytyssairaalassa hän on äidin nimellä ja voi tälle nimelle jäädä jos sitä ei muuteta lapselle nimeä annettaessa.
Mitä turhaan ihmettelet.
Koska ette ole naimisissa edes, höh.
Lapsu saa automaattisesti äidin nimen. Piste.
Voidaan toki vaihtaa miehen nimelle, mutta vain äisin suostumuksella.
Meillä ei onneksi tarvinnut edes keskustella.
Lapset ovat luonnollisesti minun sukunimen saaneet.
Vaihtakoot aikuisena, jos ei miellytä;)
joku vinoillut sille asiasta? Meillä tuli mun nimi, ja oli miehelle ok. Joskus kertoi, että on sille joskus sitä kommentoitu, siis sellaiset, jotka eivät oikein ymmärrä miksi näin, siis tyyliin mä en ainakaan suostuisi antamaan äidin nimeä. Miestä ei ole häirinnyt, mutta ei ole ihan älyttömän asiattomasti sanottu.
Mietin siis,onko joku kommentoinut tyyliin " kaikki luulee että ei oo sun kun ei ole sun nimi" tms ? Ja miestä alkanut mietityttämään, että mitäs jos luulee?
Lapselle piti antaa nimi ennenkuin avokkini oli tunnustanut lasta omakseen.
Pakosti siis sai minun kantamani exäni sukunimen.
Tämä seuraavakin lapsi tulee saamaan sen.
Lapselle piti antaa nimi ennenkuin avokkini oli tunnustanut lasta omakseen.
Pakosti siis sai minun kantamani exäni sukunimen.
Tämä seuraavakin lapsi tulee saamaan sen.
Kun isyys tunnustetaan ennen ristiäisiä, niin sen jälkeen saa vapaasti päättää antaako äidin vai isän sukunimen. Eipä tuo kai teilläkään mikään mahdoton ajatus ole maistraatissa käydä sukunimi vaihtamassa isän nimeen, jos olette isyyden oikaisseet, eikä lapsi ole jäänyt virallisiin papereihin eksäsi lapseksi (jos siis olitte vielä eksän kanssa naimisissa lapsen syntyessä).
Ja miksi et eron yhteydessä ottanut tyttönimeäsi takaisin, jos eksän sukunimi ahdistaa.
Lapsi ei edes tiedä juuriaan kun saattaa olla ties minkä exän sukunimi ja kukaan perheessä ei omista samaa sukunimeä.
Olisitte naimisissa ja yhteinen sukunimi ni ei ois epäselvyyttä.
Ja ap:n miehen sukunimi viittaa johonkin Afrikkaan. Onnea vaan huoltajuuskiistoihin tulevaisuudessa...
Lapselle piti antaa nimi ennenkuin avokkini oli tunnustanut lasta omakseen. Pakosti siis sai minun kantamani exäni sukunimen. Tämä seuraavakin lapsi tulee saamaan sen.
Kun isyys tunnustetaan ennen ristiäisiä, niin sen jälkeen saa vapaasti päättää antaako äidin vai isän sukunimen. Eipä tuo kai teilläkään mikään mahdoton ajatus ole maistraatissa käydä sukunimi vaihtamassa isän nimeen, jos olette isyyden oikaisseet, eikä lapsi ole jäänyt virallisiin papereihin eksäsi lapseksi (jos siis olitte vielä eksän kanssa naimisissa lapsen syntyessä). Ja miksi et eron yhteydessä ottanut tyttönimeäsi takaisin, jos eksän sukunimi ahdistaa.
Oli siis pakko antaa äidin sukunimi.
Ristiäisiä tosin ei ole vieläkään pidetty, vaan nimi on ilmoitettu maistraattiin.
Lapsen/lasten/minun sukunimeä ei muuteta ainakaan ennenkuin avokki suostuu papin aamenelle kanssani.
Nyt meidän perheessä on minä, minun ja exän lapsi ja minun ja nyxän lapsi samannimisiä
(ja kohta tulevakin vauva).
Ainoastaan avokki on omalla sukunimellään.
En ottanut eron jälkeen tyttönimeäni takaisin, koska en saanut aikaiseksi ja asia ei häiritse.
Jos vanhemmilla on eri sukunimi, tulee lapselle automaattisesti äidin sukunimi. Lapsen voi tietenkin vaihtaa isän sukunimelle, mutta synnytyssairaalassa hän on äidin nimellä ja voi tälle nimelle jäädä jos sitä ei muuteta lapselle nimeä annettaessa.
Mitä turhaan ihmettelet.
Koska ette ole naimisissa edes, höh.
Lapsu saa automaattisesti äidin nimen. Piste.
Voidaan toki vaihtaa miehen nimelle, mutta vain äisin suostumuksella.Meillä ei onneksi tarvinnut edes keskustella.
Lapset ovat luonnollisesti minun sukunimen saaneet.
Vaihtakoot aikuisena, jos ei miellytä;)
Jep, juuri näin. Eli mikäli mitään sukunimeä ei erikseen ilmoiteta, saa lapsi automaattisesti sen sukunimen, joka hänen äidillään on. Äidin sukunimi on siis lain silmissä "normi" ja isän "poikkeus", vaikka moni ei tätä tunnukaan tietävän. Ja se lappu, jossa lapsi muutetaan isän nimelle, ei ole tietenkään ilman äidin allekirjoitusta lainvoimainen, eli isä ei voi yksinään salaa muuttaa lapsen sukunimeä. Riitauttaminen tuskin onnistuu, koska laki on nyt näin säädetty.
Suomen lain mukaan äiti päättää