Miksi pelkään ihastuksen kohdetta?
Haluan törmätä tähän ihmiseen, mutta pelkään mahdollista törmäämistä niin paljon, että menisin karkuun jos vain suinkin voin.
Joo, olen aikuinen ihminen.
Kommentit (7)
olen parisuhteessa ja ihastunut toiseen mieheen. Pelkään jo valmiiksi syksyä, sillä opiskellaan samassa koulussa ja siellä taas nähdään. En vain jostain syystä saa häntä pois ajatuksistani ja haluaisin nähdä hänet, mutta järki sanoo ei! Tiedän, että jos häneen törmään ja tutustuisin niin paluuta ei entiseen olisi. En kuitenkaan ole tällaiseen valmis ja en halua perhettäni rikkoa. Eli toisin sanoen haluan kiertää hänet kaukaa ja unohtaa, mutta toisaalta taas haluan niin nähdä hänet ja saada hänet lähelleni. En osaa pukea tätä sanoiksi, mutta pelkään sitä miten voimakkaita reaktioita hän saa minussa aikaan esim. seisoessaan minusta metrin päässä. Se tunne on minulle täysin uutta..menen täysin sanattomaksi, syke nousee, en voi keskittyä mihinkään yms. Olen hirveä ihminen, kun tunnen näin toista kohtaan, vaikka oma mies on ihana :(
Olen korviani myöten ihastunut. Vaikka haluan törmätä tyyppiin niin silti haluaisin samalla juosta karkuun. Tämä ihastuksen kohde jotenkin "pelottaa" minua. Hyvällä tavalla! Inhottavan ihanaa :)
Olen korviani myöten ihastunut. Vaikka haluan törmätä tyyppiin niin silti haluaisin samalla juosta karkuun. Tämä ihastuksen kohde jotenkin "pelottaa" minua. Hyvällä tavalla! Inhottavan ihanaa :)
Just sama juttu! Mistäköhän tämä johtuu? Ottaa niin päähän kun olen missannut monta tilaisuutta lähestyä tätä henkilöä pelon vuoksi...
ap
lapsena ja myös aikuisena, parikymppisenä, kun mieheni tapasin.
Nyt olen sinkku, mutta jos rakastuisin johonkin, niin pelkäisin myös, että ihastus paljastuisi.
Kai se on jotain torjumisen pelkoa. On ihastunut ihastumisen tunteeseen ja pelkää menettävänsä sen?
Kai se on jotain torjumisen pelkoa. On ihastunut ihastumisen tunteeseen ja pelkää menettävänsä sen?
Ei hitsi, tossa vois olla jotain perää!
Tää on ihan tyhmää, kun mietin kotona valmiiksi "vuorosanoja" ja olen ihan varma, että uskallan... mutta sitten kun tilanne olisi päällä, niin tulee ihan kauhee paniikki!
ap
Hahah :D Ihanasti sanottu toi että keksii "vuorosanoja". Harrastan tuota myös! Tää on jo tavallaan omalla kohdallani niin naurettavaa etten tiedä mitä tekisin.
Luulen että en pelkää ihastukseni kohdetta, vaan hänen aiheuttamia reaktioita itsessäni. Hän pääsee jotenkin niin "lähelle" vain seisomalla vieressä...
T:3
Minulla myös nämä kaikki teidän mainitsemat 'ongelmat'.
Kyllä saan aina jälkeenpäin hyvät naurut omasta naurettavasta käytöksestäni. Niin taitaa saada joku muukin ;)
Noh-se on mun elämää tämä eikä tuota ihastumista oikein voi välttää..
Lähelle on päästävä ja samalla karkuun. Voi elämän kevät!