muita masennnusta sairastavia, jotka haluaisi lapsen mutta epäilee jaksamistaan?
Olen yhden lapsen kotiäiti. Sairastan masennusta. Haaveilen kovasti vauvasta. Masennuslääkkeitä en halua käyttää raskausaikana.
Mietin jaksamista, onhan kahden kanssa paljon rankempaa.
Muita jotka on masentuneita? Onko muita jotka ei uskalla hankkia toista kun pelkää jaksamisensa puolesta?
Kommentit (6)
hulluuteen asti. Alkuraskaudessa fiiikset oli tosi huonot ja täytyy myöntää, että en olisi selvinnyt siitä ilman miestä. Masennukseni alkoi toisen lapsen jälkeen synnytyksen jälkeisenä masennuksena ja olin varautunut siihen, että niin käy nytkin ja valmistautunut hakeutumaan hoitoon. Mutta nyt tajuan, että suurempi riski on, että olen masentuneempi ja masentuneempi koko raskausajan. Lääkkeitä en minäkään halua syödä, koska niistä ei oikein ollut apua viimeksikään. Nyt menen päivä kerrallaan ja toivon, että olo helpottaa, kun fyysinen olo paranee, mutta saa nähdä.
Vielä en siis koe olevani niin masentunut, että pitäisi hakea apua, mutta tiedostan sen mahdollisuuden ja se kyllä ahdistaa. Jännitän kyllä kovasti vauvan ja isompien kanssa jaksamistakin, mutta en oikein osaa ajatella vielä niin pitkälle. Pitää nyt ensin selvitä tästä raskaudesta.
Toinen lapsi ei jaksamista varmasti paranna.
ja siksi jää minulta lapset tekemättä. Ei väliä sillä että lapsia tahtoisin, en vain halua siirtää näitä paskoja geenejä eteenpäin enkä sairastuttaa lapsia äidin huonolla mielenterveydellä. Ihan järkisyistä tämä ratkaisu, joka on varmaan epäitsekkäin ja raskain koskaan tekemäni.
muita masennnusta sairastavia, jotka haluaisi lapsen mutta epäilee jaksamistaan?
Jotenkin olisi hirmuinen tarve äitiyteen mutta itsestänikin huolen pitäminen on hankalaa. En saa mitään aikaiseksi arjessa eikä mies ole valmis ottamaan päävastuuta lapsesta kun itse palloilen omassa maailmassani pään sisällä. Olen lievästi autistinen.
ja siksi jää minulta lapset tekemättä. Ei väliä sillä että lapsia tahtoisin, en vain halua siirtää näitä paskoja geenejä eteenpäin enkä sairastuttaa lapsia äidin huonolla mielenterveydellä. Ihan järkisyistä tämä ratkaisu, joka on varmaan epäitsekkäin ja raskain koskaan tekemäni.
Olen tuotakin puolta pohtinut, että olenko valmis luopumaan haaveestani olla äiti ja panostaa jaksamiseni mukaan sisarusteni lapsiin ja omiin eläimiini.
-6
Mutta me kärsimme vielä sekundäärisestä lapsettomuudestakin, eikä se helpota asiaa.