Miten te muut, osaatteko olla suuttumatta uhmaikäiselle ja

toki voi olla joku äiti, jolla ei koskaan pinna pala, ja ok. Hyvähän se on, että sellaisiakin on, varmaan tulevat myös hyvin toimeen ja keskustelevat asiallisesti näin keskustelupalstoillakin;) Eivätkä moiti muita äitejä:D??

En suutu tai yleensä hermostu, jos lapsella uhmakohtaus. Sen sijaan pinna napsahtaa, jos uhmis tekee tyhmyyksiä kerta toisensa jälkeen ja tilanne tuntuu muutenkin kaaokselta (tyyliin uhmis pöntöllä kakalla ollessaan heittää lelujaan pönttöön, mulla kipeitä supistuksia ja kun saan lapsen takamuksen putsattua ja alan tonkimaan leluja, uhmis levittää nestesaippuat vessan lattialle ja sitten me molemmat ollaan liukkauden takia kaatumaisillamme ja mulla supistukset vain polttaa tms.)



Mutta elämä uhmiksen kanssa on ihan mahtavaa. Nautin seurata, kuinka lapsi kasvaa ja kehittyy, muodostaa omaa identiteettiään, vahvistaa persoonallisuuttaan, sekä osoittaa entistä selvemmin, mistä pitää ja mistä ei.

enkö teinin purkauksista. Mikä olisi se asia, joka noissa suututtaa? Eivät ne ole muuta kuin kasvukipuja, kamalaa, jos äiti lapsensa pahasta olosta suuttuisi. En suutu siitäkään, että lapsella on kuumetta tai korvatulehdus.

jeesustelun voitto! Tottakai saa suuttua, jos ymmärtävä uhmaikäinen tekee jotain täysin typerää, minkä tasan tarkkaan tietää kielletyksi! Miksi ei saisi? Ai kaikki on sallittua, kunhan on uhma (mikä voi olla vaikka alle kaksivuotiaasta neljään ja sitten tuleekin jo kuuden vuoden uhma jne...). No ei meillä ainakaan aina vain päätä silitellä ja ymmärretä.

tahallisesta pahanteosta. Jos teillä on kaikki kiellettyä lapsen uhman takia niin mietipä vähän, miksi juuri sinun lapsesi on äärettömän hankala ja miksi meillä on hyvinkäyttäytyvä ilopilleri.

Huvittavaa höpötystä. Meillä on neljä lasta. Yksi on hyvinkäyttäytyvä ilopilleri. Yksi haastava, uhmaiässä jopa väkivaltaan taipuvainen. Kolmas on hellä ja pehmeä. Neljäs vielä vauva. Eivätpä nämä ominaisuudet ole kasvatuksesta kiinni vaan niilla on synnynnäinen pohja.

enkö teinin purkauksista. Mikä olisi se asia, joka noissa suututtaa? Eivät ne ole muuta kuin kasvukipuja, kamalaa, jos äiti lapsensa pahasta olosta suuttuisi. En suutu siitäkään, että lapsella on kuumetta tai korvatulehdus.

jeesustelun voitto! Tottakai saa suuttua, jos ymmärtävä uhmaikäinen tekee jotain täysin typerää, minkä tasan tarkkaan tietää kielletyksi! Miksi ei saisi? Ai kaikki on sallittua, kunhan on uhma (mikä voi olla vaikka alle kaksivuotiaasta neljään ja sitten tuleekin jo kuuden vuoden uhma jne...). No ei meillä ainakaan aina vain päätä silitellä ja ymmärretä.

tahallisesta pahanteosta. Jos teillä on kaikki kiellettyä lapsen uhman takia niin mietipä vähän, miksi juuri sinun lapsesi on äärettömän hankala ja miksi meillä on hyvinkäyttäytyvä ilopilleri.

Huvittavaa höpötystä. Meillä on neljä lasta. Yksi on hyvinkäyttäytyvä ilopilleri. Yksi haastava, uhmaiässä jopa väkivaltaan taipuvainen. Kolmas on hellä ja pehmeä. Neljäs vielä vauva. Eivätpä nämä ominaisuudet ole kasvatuksesta kiinni vaan niilla on synnynnäinen pohja.

minä taas olen sitä mieltä, että omia lapsia on turha lajitella hankaliin ja mukaviin, sillä kyse on omasta subjektiivisesta näkemyksestäsi, jota kokemusmaailmasi värittää vääristyneesti.

Vauva ei käsittääkseni ole lapsessa oleva ominaisuus, mutta nähtävästi niinkin voi ajatella.

Mutta onneksi yksi asia on varma: minä en hermostu lasteni uhmasta, vaikka sinä et omiasi jaksaisikaan. Arvaa kumman lapsilla on mukavampi elämä?

Nautin myös haastavamman lapseni äitinä olemisesta. Hänessä, niin kuin meissä kaikissa, on myös monenlaisia puolia - ja hänen itsepäisyytensä ja fyysisyytensä ovat oikein ohjattuina myös hyviä ominaisuuksia.

En tarkoituksella tai varmuuden vuoksi suutu. Silloin vaan kun on väsynyt, stressaantunut ja muutkin asiat ärsyttää. Pyydän kyllä anteeksi uhmikselta hermostumistani.

kolmen lapsen isä

Ei mun hermoni ainakaan ikuisesti kestä, kun napakoista kielloista huolimatta pikkutenava vaan haluaa saada äidiltä reaktiota aikaiseksi ja jatkaa lyömistä nipistämistä tai puremista.. Tai kun yhtäkkiä tenava päättää vetää itsensä sylissä niin kaarelle että on tippua lattialle ja satuttaa itsensä. Emmekä me todellakaan ole lasta moisiin touhuihin opettaneet. Ehkä sitten olemme pusutelleet piloille.. Mutta hyvä jos toiset voivat täällä rauhallisuudellaan ja erinomaisuudellaan brassailla.

Olin nuori ja kokematon äiti. Tietyt kaudet kuuluvat ikään, eikä lasta auta, että vanhemmat vajoaa samalle tasolle, huutamaan uhmaikäiselle tai teinin kanssa kilpaa.

Tää ei tarkoita että ei ois rajoja, eikä sitä että tunteita ei sais ilmaista. Mutta aikuisen pitää pysyä aikuisena, se rauhoittaa lasta ja toimii pidemmän päälle.

Mulla ei ole kotoa kovin hyvää kasvatusmallia, eikä valitettavasti lasten isälläkään, mutta hakemalla tietoa eri kehitysvaiheista ja kasvatuksesta, lastenpsykologiasta sekä sellasten vanhempien seuraaminen joilla on homma hanskassa on auttanut melko paljon. Tietenkin nuorempien lasten kohdalla tilanne on ihan eri, tietää mikä kuuluu ikään ja on oppinut jo keinoja mitkä toimii ja mitkä ei. Tosin lapset on erilaisia, eikä samat kasvatusmetodit välttämättä ihan sellaisenaan toimi toiselle lapselle. Toiset on voimakastahtoisempia ja vilkkaampia, uhmakkaampia luonnostaan, toiset sopeutuvampia, rauhallisia, halukkaampia miellyttämään vanhempiaan.

Jos kohdalle on sattunut helppo tapaus, on vaikea ymmärtää miten paljon haastavampaa on temperamenttisen ja uhmakkaan lapsen kanssa ja miten paljon enemmän jotkut asiat vaativat työtä, toistoa, kärsivällisyyttä jne.

Toi että illalla aina harmittaa on musta ihan terve syyllisyysreaktio, joka sinuakin haastaa etsimään jotain muita keinoja miten toimia lapsen kanssa.

Tuon 2:n kommenttia on varsin hyvä peestata. Munkin mielestä se kiukkuaminen on niin lapsellista, ettei siihen voi millään mennä mukaan. Mun lapsellani noita kiukkuja ei ole koko ajan, joten kyllä ne silloin tällöin (pari kertaa päivässä) tulevat kiukut kestän. Olen huomannut, ettei uhmiselle kannata antaa mitään valinnan vaihtoehtoja yleensä (esim. otatko välipalaksi omenaa vai päärynää?). Ennen uhmaa kysyin lapselta joskus mielipidettään, nyt tällä hetkellä en. Olen huomannut, että nuo erittäin pienetkin valintatilanteet aiheuttavat lapselle niin paljon tuskaa, että uhma taas puskee päälle.



Juuri eilen illalla ajattelin, että onpa tuo uhmaikäkin hauska vaihe, kun siinä todella näkyy lapsen temperamentti (minulta aivan selvästi).