miten pääsisin tästä masennuksesta?

Ajattele siis toisin. Muiden tehtävä ei ole tehdä sinua onnelliseksi. Jos haluat naimisiin, kosi - ja pitäkää sellaiset häät, joissa kummallakin mukava olo. Lue kivoja kirjoja, kuuntele mukavaa musiikkia, hoida itseäsi, harrasta liikuntaa, rentoudu.

Tuo olisi hyvin pitkälti voinut olla minun kirjottama. Et suinkaan ole yksin. Meillä avioliitto jo niin päätöspisteessä, mistä johtuen olen keskivaikeassa masennuksessa. Pahinta on se etten uskalla hakeutua hoitoon koska pelkään menettäväni lapset erossa jos minulla todetaan olleen mielenterveys ongelmia. Mies haukkuu, halveksuu ja haistattelee lähes joka pvä. En jaksa enää hoitaa asioitani enkä pysty olemaan töissä. Itken vain paskaa elämääni.

No mä lähtisin siitä että mikä sulla auttaisi muutokseen?



Olisko hyvä jos ottaisit itse puheeksi naimisiinmenon? Lapset hoitoon vaikka kummille ja istutte alas ja mietitte miksi ette menisi naimisiin. Mitä hyvää siitä tulee? Yksi on ainakin se että saisit häät, saisit sitoutumisen virallisena ja olisit ilmeisesti onnellinen muutokseen, sitähän haluat: mennä naimisiin.

Miettikää mikä estää? Ette halua? Mies ei halua? Onko siinä tavassa joku mitä mies ei halua? Pitää ymmärtää ettei kaikkia kiinnosta olla juhlien pääesiintyjät; se saattaa olla kova paikka miehelle joka mieltää häät semmosena jossa mies on isolla M.llä mukana, niinkun Tarzan.. Sun mies ei taida sopia tähän tyyppiin.

MUTTA olisko teillä joku muu tapa mikä sopisi?

Pienet häät? Ihan teidän lähimmät? Karkaatte? Karkaamisenkin voi varmaan tehdä mielenkiintosesti?

Juhlat ihan jossain pienessä paikassa, intiimi.

Ohjelmaa ihan semmosta joka ei kosketa teitä osallistumaan vaan te juhlitte ja seuraatte tapahtumia?

Onko raha vaikuttamassa? Häät maksaa.. Puvut teille ja lapsille. Omaksi vai vuokrasta voiko jostain lainata, osaako joku tehdä itse?

Eli ihan puhdasta sopimista. Jos pointtina on ihan vaan että pääsee naimisiin niin eihän se paljoa maksa ja juhlat voi järkätä vaikka kesäbileinä niin että kaikki tuo jotain? Ohjaat kaikki tuomaan juhliisi syötäviä ja mitä jokanen tuo. Pappi paikalle ja olette naimisissa.



Uraan vaikutat sillä että haet lisää kokemuksia, koulutat itseäsi vaikka aikuiskoulutuksesta jotain kursseja ja hae uutta paikkaa. Älä sammaloidu! Lisäkursseja tai muuta osaamista kun hankit niin ainakin se lisäisi tällä hetkellä motivaatiota?



Keksi joku uusi harrastus jossa tapaa uusia ystäviä, joku pitsinnypläys tai skrappaus (vai mikä se nyt olikaan) ja olet vaan niitten ihmisten kanssa jutussa. Kyllä se siitä.. Kai?



Älä välitä mitä muut tekee.

Kun olin alussa miehen kanssa yhdessä niin halusinkin kihloihin ja naimisiin mutta mies ei koskaan halunnut kosia. Nyt on mennyt jo maku kun ollaan vaan asuttu yhdessä ja lapsia niin ja muutkin tietää jo ongelmistamme niin ei vaan hirveästi jaksaisi esittää. Tai ehkä sitten jos mies kosisi. En tiedä miksi ei halua kosia, hänestä se on vain tyhmää.

Tuntuu vain että joudun tekemään paljon itse ja vetämään tuota miestä perässä. Hän tietenkin näkee asiat päinvastoin.

Ei oikein ole rohkeutta erotakaan kun ei ole kavereita ja olisin aika yksin. No olen kyllä nytkin kun mies ei vietä aikaa kanssani vaan töiden jälkeen menee toiseen huoneeseen.

Kirjoihin ei oikein ole pystynyt keskittymään lasten jälkeen. Ennen nuorempana luinkin paljon.

Itseäni hoidin ennen mutta nyt ei jaksa panostaa kun mieskään ei panosta itseensä mitenkään niin miksi minun pitäisi hänen rinnallaan olla huoliteltu ja hieno avovaimo.

Sama koskee liikuntaa, eli jaksan sitä pari kertaa ja sitten mielenkiinto lopahtaa ja siirrän aina liikkumista.

Miten rentoudutaan. Olen nytkin sängyssä vielä ja olen tietokoneella. Oikeastaan olen aika usein koneella koska siellä sentään on muitakin ihmisiä.

ap

Ei kannata! Siitä ei koidu kuin ongelmia. On niin vaikeaa sitten erota. Ei se ainakaan pelasta suhdetta, päin vastoin! Tiedän kyllä että eroaminenkin pelottaa, miten selvitä sitten lasten kanssa ja miten ahtaasti asua. Kuinka yksinäiseksi sitten tuleekaan? Elämä on vaikeaa. Mä niin tiedän miltä susta tuntuu. Silmät turvoksissa :( (Se kolmonen)

paitsi riitatilanteissa on kutsunut kaikilla haukkumanimillä. Niin ja siis riidat tulee jos asiat ei mene niin kuin haluaa. Haukkuu myös vanhempiani. Olisi helppo erota jos olisi fyysistä väkivaltaa. Mutta ajattelen että jos eroan ja mies löytääkin uuden ja on tälle ihan erilainen? Mikä minussa sitten on ollut vialla ettei minun kanssa voinut olla niin?

Meillä ongelma on suurimmaksi osaksi se että olen todella yksinäinen ja mies aina poissaoleva. Ei mitenkään tue tai tsemppaa edes minua.

ap

Aloitat sillä tavalla, että teet joka päivä jonkun pienen kivan asian ihan itseäsi varten. Käyt lenkillä (kuuntelet jotain kivaa musiikkia vaikka samalla), käyt kampaajalla, näyttelyssä tai mitä vaan. Pikkuhiljaa huomaat että olet saanut elämänilosi takaisin. Mutta vain pienin askelin liikkeelle. Muutos ei tapahdu kuukaudessa tai parissa vaan pikkuhiljaa. Ja kyllä niitä masentuneita ajatuksia voi siltikin olla. Mutta elämäsi muuttuu pikkuhiljaa. Yksi asia päivässä :) tsemppiä!

että jo nuoresta asti olet odottanut, että asiat tapahtuvat ja toiset tulevat ja tekevät sinut onnelliseksi. Paljonko olet itse tehnyt asioiden eteen?

Voi olla. En ole miettinyt tätä mahdollisuutta. Ehkä näin asiat nuorena ruusunpunaisten lasien läpi. Ei minusta koskaan kyllä ole odotettu mitään kummempaa vaikka minua kyllä kannustettiin enempi kuin sisarustani.

Niin miten sitä onnea sitten voi tavoitella? Tai onnellisuutta?

Koulutusta olen miettinyt mutta jaksanko lukea pääsykokeisiin töiden ohella? Onko sekään ala sitten kiinnostava jne. Olenko tarpeeksi hyvä siinäkään?

Sama miehessä. Jos eroan niin olenko liian masentunut että voisin koskaan löytää ketään ja onko uusi mies sitten yhtään parempi jne.

Olenhan täältäkin lukenut kuinka joku parantuu masennuksesta kun rakastuu jne.

ap

mitään lääkettä? Kukaan ei kyllä parane oikeasta masennuksesta sillä että rakastuu, ehkä jostain lievästä alakulosta korkeintaan. Yleensä ihmiset vain kuvittelevat, että masennuksen syy on lähipiirissä, kuten juuri puolisossa, ja menevät vaihtamaan ja huomaavat, ettei se mitään auttanutkaan.

Mutta ei ole auttaneet ja monia kokeiltu. Alussa aina toivo että jos tämä lääke olisikin hyvä mutta ei se lopulta sitten olekaan. =(

sun pitäisi etsiä oikea terapeutti itsellesi, koska ei ne kaikki ole tuollaisia, että vain itse pälätetään ja toinen nyökkäilee, sellaisesta ei ole kenellekään mitään hyötyä.