Kysymys kotihoidon puolustajille!

Meillä lapset oli pitkään kotona. Ja molemmat hoiti tasa-arvoisesti.



Näin äidistä ei tule taakkaa miehelleen, eikä yhteiskunnalle, vaan kumpikin voi kehittää itseään myös ammatillisesti - ja osallistua perheen elättämiseen.



Kotiäidin ei ole tarkoitus olla vuosikausien loinen.

olisi hyvä, että se kotona oleva olisi primäärisuhde eli jompi kumpi vanhemmista. Se siis olisi ideaaliratkaisu, jos lapsi on pieni.



MUTTA toki se kotiin hoitajan palkkaaminenkin on parempi vaihtoehto kuin päiväkoti, siis edelleen jos puhutaan alle kolmivuotiaista pienistä lapsista.



Perheiden tilanteet vaihtelevat. En siis siksi ketään tuomitse hoitoratkaisuistaan, mutta jos nyt ap kerran ihan vartavasiten kysyy, niin minusta se paremmuusjärjestys menee siis:

1) kotihoito oman vanhemman (isä tai äiti, sama se)toimesta

2) kotihoito jonkin muun läheisen ihmisen - vaikkapa mummon toimesta

3) kotihoito palkatun hoitajan toimesta

4) perhepäivähoito tms. pienryhmä ja kodinomaisessa ympäristössä

5) päiväkoti



Näin siis tosiaan alle kolmevuotiaalle. Syynä se, että sen ikäinen ei vielä juurikaan hyödy ikäisseurasta, tai ainakin sitä voi tarjota riittävästi vaikkapa kerhojen ja harrastusten muodossa. Tärkeintä on syli, rauhallinen elämäntahti ja hälyttömyys.



Noin - siis NOIN - kolmevuotiaana lapset alkavat harjoitella sosiaalisia taitoja yhä enenevässä määrin ja leikkikin alkaa olla vastavuoroista (ei pelkästään rinnakkain leikkiä). Lapsen mieli osaa säilyttää yllä tunnesidettä primääriaikuiseen päiväkotipäivän ajan (tunnesiteen ylläpitäminen on siis syvempi ja monimutkaisempi asia kuin muistaminen - ei lapsi nyt tietenkään äitiään päivän aikana UNOHDA). Ja siinä iässä lapsi alkaa jo hyötyäkin päivähoidon antamista ryhmävirikkeistä (millä en tarkoita sitä, etteikö ryhmässäolemisen taitoja voisi harjoitella vaikka päiväkerhossa tms.)

Minä olen tällainen lapsentahtiuskovainen luomuilija, joka ei halua laittaa lasta päiväkotiin ainakaan ennen kuin täyttää kolme vuotta eikä se sittenkään tule hyvältä ja oikealta tuntumaan, vain siedättävämmältä.



Kyllä minusta olisi lapsen kannalta ihanteellista, että lasta ensisijaisesti hoitaisi vain äiti (tai isä, muttei se kuitenkaan voi olla isä koska vauvojamme imetetään pitkään). Mutta asiassa on muitakin näkökulmia, ja tällä hetkellä käymme miehen kanssa molemmat töissä vuorotellen, ja myöhemmin mies tulee jäämään hoitovapaalle ja minä menen kokopäivätöihin.



Ei se, että pitää jotain ratkaisua parhaana yhdeltä kannalta (vaikkapa lapsen kehityksen kannalta yleisellä tasolla) tarkoita etteikö ymmärtäisi, että toiselta kannalta se ei ehkä olekaan paras ratkaisu, tai etteikö ymmärtäisi, että tilanteet ovat erilaisia eri perheissä.



Pitää vielä lisätä, että vanhemmat ovat keskenäänkin erilaisia, joissain asioissa joku on lapselle parempi hoitaja ja joissain asioissa toinen on parempi. Meillä minä olen paremmin samalla aallonpituudella lapsen tunteiden kanssa, ja annan enemmän myös fyysistä läheisyyttä. Minä myös jaksan viedä lasta häntä kiinnostaviin mukaviin paikkoihin kuten muskariin tai uimaan. Mies taas on paljon luotettavampi turvallisuusmielessä, ei varmasti jätä vahtimatta tai jätä jotain vaarallitsa lapsen ulottuville. Mies myöskään ei koskaan hermostu lapselle ja ole kireä saati huuda.

kodinomaisissa olosuhteissa, oli se hoitaja sitten äiti, isä, ulkopuolinen hoitaja tai isovanhempi. Vanhempien työnantajien kannalta on parempi, että kotona on yksi eikä siten, että ollaan pari kuukautta töissä ja muutama kotona.



Tärkeintä on se, että hoitaja sitoutuu työhönsä ja näkee sen tärkeyden. Tähän kuuluu se, että ei jäädä kotiin vaan käydään kerhoissa, muskarissa, teatterissa, elokuvissa jne. yhdessä. Kotihoito ei tarkoita sitä, että ei ikinä sieltä poistuta.

Minusta tärkeää on se, että lapsella on hyvä hoitaja. Äiti, isä, isovanhemmat.. palkattu hoitaja.



Ei mikään pakko tai edes "parempaa" mielestäni, jos hoitaja on äiti.



Päiväkoti on pienelle lapselle siksi huono paikka, että siellä on liian paljon ihmisiä.. lapsia, aikuisia, muiden ryhmien lapsia ja aikuisia. Lisäksi päiväkodissa on tietyt rutiinit, joihin lapsen pitää sopeutua.. siis "laitostetaan" jo ihan aikaisin.. Siksi en halunnut vielä 1-vuotiastani päiväkotiin.



Meillä minä hoidan 1x/vko, isä 1x/vko ja isovanhemmat 3x/vko. Ei ehkä täysin ihanteellinen ratkaisu, mutta ei mitään suurempaa ongelmaakaan ole. Parasta on se, että lapseni ei ole joutunut sairauskierteeseen, josta monet pk:n aloittavat kärsivät.

Jokainen perhe tehköön omat ratkaisunsa.