Lapseni olisi päässyt kaikkiin hakemiinsa lukiohin keskiarvon perusteella

Mikä on tuo "se"?

niin minunkin. mutta halusi tuohon lähimpään ja sinne olisi päässyt melkein kuka vaan=)

ka oli 9,8



lukiossa laitoin ranttaliksi ja ekan lopulla ka oli 7,2 ;)



No, nousi se sitten loppua kohden taas, mutta en jaksanut enää koskaan yläasteen tavoin nipottaa

meillä samaa, mutta en silti ymmärrä tuota, että on se niin helppoa?? Mikä siis on sulle nyt helppoa tuon johdosta? Kaikki, se teini, vai mikä?

jota uhkaa anoreksia ja ikuinen tyytyämättömyys itseensä ja tekemisiinsä.

mutta en minä kyllä tiedä, mikä meillä nyt on erityisen helppoa.

Sitähän tuo konditionaalinen lauseesi tarkoitti.

Tänään tuli kirje koulusta jossa hakijamäärät ja ka:t

On se niin helppoa kun lapset pärjää koulussa ja pääsee sinne mihin eniten haluavat.

Osaisipa äitinsäkin kirjoittaa.

Vanhemmillani oli aikoinaan suru, kun lähdin hyvän keskiarvoni turvin erikoislukioon kauas kotikaupungista. Tämän jälkeen sain stipendin rapakon takaa ja sille teilleni jäin.



Nyt äitinä ymmärrän omaa äitiäni. Saatanpa olla hiljaa sydämessäni tyytyväinen, vaikka lapseni ei saisikaan ihan niin hyviä numeroita kuin minä...

Meilläkin lapsille on selvästi tärkeää, että he voivat itse valita lukionsa. Menevät sitten, minne haluavat ja valinta voi ihan hyvin osua lähilukioon.

On se niin helppoa kun lapset pärjää koulussa ja pääsee sinne mihin eniten haluavat.

Asiat tarttuu päähän suuremmin pänttäämättä, ei ole oppimisen ongelmia ja motivaatiokin on kohdallaan.

Lapset ymmärtävät että päästäkseen tavoitteisiinsa on peruskoulu käytävä paremmin kuin vitosen ja kutosen tasolla.

meillä samaa, mutta en silti ymmärrä tuota, että on se niin helppoa?? Mikä siis on sulle nyt helppoa tuon johdosta? Kaikki, se teini, vai mikä?

mm. lyhyt koulumatka.

ps. ei täällä saa olla ylpeä lapsestaan mutta olen siltikin

olen yh ja toki oltaisiin ostettu kirjat puoliksi exän kanssa.

Oot tainnut kasvattaa suorittajan, jota uhkaa anoreksia ja ikuinen tyytyämättömyys itseensä ja tekemisiinsä.

Haha! t. huippulukiosta kirjoittanut ihannepainoinen kolmekymppinen, joka on tyytyväinen itseensä ja tekemisiinsä

Sattumalta luin tätäkin palstaa, vaikka olenkin kai "yli-ikäinen". Tämä lukiojuttu vaan kolahti; oma poikani meni aikoinaan Kallion lukioon, toiselle luokalle. Sai tarpeekseen pikkukaupungin lukion ilmapiiristä. Muutti myös asumaan kaverinsa kanssa.Pärjäsi kaikin tavoin hyvin, vaikka olikin yläasteella hyvin hankala. Olin ylpeä ja onnellinen, olen myös yksinhuoltaja, siis totaalinen. Taloudellisesti oli tiukkaa.Nyt myöhemmin tuntuu siltä, että minulta on jotenkin hävinneet nuo hänen lukiovuotensa. Hän jäi sille tielleen Helsinkiin, siviilipalvelukseen, töihin ja yliopistoon. Nyt on avoliitossa ja asuu edelleen Helsingissä.

Kaikki on todella hyvin, tunnen vaan ihmeellistä kaipuuta. Ymmärrän hyvin sinua, joka toivoisi lapsensa jäävän kotikaupungin lukioon. Mutta irti meidän on päästettävä...

perheitä joiden lapsilla on ongelmia peruskoulussa pärjäämisessä. Lapsilla oppimisvaikeuksia, motivaatio-ongelmaa, lintsaamista yms. ON myös vanhempia jotka ovat kouluvastaisia ja on ymmärretävää että sellaisessa ympäristössä harvemmin kasvaa menestyjiä.



Ymmärrän aloittajaa. On hyvä että nuoret selviytyy kunnialla koulutyöstään.



Valitettavan monet eivät ota koulua riittävän vakavasti ja sitten ovat pulassa kun eivät saakaan toivomaansa opiskelupaikkaa peruskoulun jälkeen.



Keskiarvon pitäisi olla vähintään 8-alkuinen.